Monday, March 26, 2007

hallintaa


Neiti S oppi ajamaan pyörällä. Hänellä on melkein perunan kokoinen kuhmu otsassa. Lanttu leikkaa, pupillit samankokoiset ja reagoivat valoon, ei oksenna. Kaikki hyvin siis.

Minulla on ollut hämmästyttävän stressaava viikonloppu, joka huipentuu tänään lasten kanssa esitettävään pieneen konserttiin lähikirjastossa. Tuemme adressin ojentamista ja kirjaston olemassaoloa.
Mutta, kaikki nämä ihan idylliset ja kivat pienet jutut viime päivinä ovat olleet vähän liikaa minulle. Huh. Luulen etten koskaan voi mennä töihin ihmisten maailmaan, koska en kerrassaan kykene toimimaan pienen, kivankaan stressin kanssa.
Helpottaakseni oloani aloin kiilto silmissä ommella tässä päivänä muutamana, ja siinä stressipöhnässä ommella rusautin langankiristykset ihan oikeasti pilalle. Siis niin etteivät kotikonstit auta. Luulen että ompelukoneliikkeensetääkin alkaa kaduttaa että myi minulle ompelukoneen ja lupasi vuoden takuun. Tarvitsisin jykevän teollisuusompelukoneen.
Oikeasti minun pitäisi alkaa hallita elämääni jollain muulla tavoin kuin ompelemalla(tiejyräämällä?). Alan käyttäytyä kuin oikea addikti. Armaan koneeni hajotessa tuntui kuin itseltäni olis revitty raaja irti.
Päätin että ompelen vähän vähemmän. Teenkin yllättäen jotain muuta. Saan luvan ommella kerran viikossa jonkun jutun, mutta ei enempää. Mielummin harvemmin. (heti tulee mieleen monta monta ompelusta joita juuri nyt tarvittaisiin kipeästi).

1 comment:

Elli Velli K. said...

Minulla ompeluinnostus/käsityöinnostus iskee pari kertaa vuodessa ja silloin tehtailen hyvän läjän. Sitten koko into katoaa (ehkäpä hartia- ja selkäsärkyyn, liialliseen innostukseen, vaateähkyyn tms) ja saan olla rauhassa piiitkän aikaa. Nyt juuri innoitus on päällä, mutta pikku hiljaa alan kyllästyä taisteluun koneen kanssa. Alalanka temppuilee ja kohta kai hengityskin salpautuu, kun hartiat menevät jumiin...Käsityöt on vaarallinen harrastus!