Monday, June 11, 2007

Aloitin tämän paidan itselleni, mutta neiti S:llehän se sitten päätyi. Hämmästyn jatkuvasti miten ulalla olen siitä mistä itse pidän kun ompelen itselleni. Hyvin söpöhän tuo paita on, ei vain minunlaiseni. Sitäpaitsi, en selvästikään tajua omaa kokoani nykyään. Imetyksen mukanaan tuomat kurvit ovat aivoilleni mahdoton tehtävä, ja ompelen edelleen sille lattarinnalle, joka iloisesti olen tottunut olemaan. Mutta , Neiti S sai söpön paidan. Nappeja vaille valmis.

Uusin kesäharraste perheessä on katuliidut. Rappusliidut tässä tapauksessa. Ompelukoululaiset ovat aivan villeinä ompelemaan(ja soittamaan nokkista!), Teini I:kin keksi itselleen ompleuprojektin, jota yhdessä toteutamme.

Sain yhden hamosen ommeltua itselleni. Ei ihan hääkamaa, mutta kuitenkin. Ehkä minä tästä vielä toivun ja kaikki hyväksi kääntyy. Näihin häihin menen niin mielelläni etteivät edes vaateongelmat voi minua estää.
Kiitos kilteille kommentoijille viime postin pakeilta. Ihanaa, en ole yksin.