Saturday, June 02, 2007

huh huh


Eilen kävi ilmi että neiti O tarvitsee juhlamekon, jonka tulee olla valmis tänään. O-ou.

Onneksi asianhoitomatkan varrella ollut kangaskauppa poti muuttomyyntiä, ja neiti O:n valitsema kangas irtosi 1 euro/metri. Valkoinen nauha vyötärölle maksoi enemmän kuin kangas. Tutustakin jäi rimpsun verran tylliä. Ei siis tullut kalliiksi, mutta sekä hermo että tunne-elämä olivat kovalla koetuksella tätä väsätessä.

Teinejä on vaikea miellyttää, ja pelkäsin kuollakseni että klensu lentää roskikseen ensi kohtaamisessa. Olin saanut tarkat ohjeet, joita orjallisesti noudatin. Kaavaa ei ollut, mittailimme ihmistä ja hänen vanhoja vaatteitaan saadaksemme sopivan. Tyttönen itse ei ollut paikalla kuitenkaan ompelun aikana. Voi että, kyllä hermoilin! Kauhea kiire ja vaativainen asiakas. Onneksi oli lauantai ja Liisulle paljon hoitajia, muuten tästä ei olisi tullut mitään.
Kun alushameen rimpsut olivat paikalleen asennettu, olin aivan varma että pieleen meni. Tätä vaatetta vihattaisiin.
Mutta oi ihme! Hän rakastaa mekkoaan! Se sopii hyvin! Hän käyttää sitä neuleyläosan kanssa ja on niin 50-luvun tyttö että kiiltokuvat kalpenevat rinnalla. Huh. Nyt uskallan yöllä kääntää helman ja päätellä & säätää.

Huhhuh!

8 comments:

Liivia said...

Minulla loksahtaa aina suu auki kun käännän tänne blogiisi; sinulla täytyy olla enemmän tunteja vuorokaudessa kuin minulla! Suorastaan taiot näitä mahtiluomuksia. Taas tuli hieno, ei kärkkäinkään teini voi tuommoista paheksua!

isoinpapu said...

Eikun... En ole ennen elämässäni saanut tehtyä näin paljon, joten tulen päätelmään että kuusilapsisessa perheessä koittaa onnen auvo silloin kun vanhimmat lähestyvät täysi-ikäisyyttä. Meillä on kolme "isoa" lasta, jotka oikeasti tekevät (pyydettäessä/muistutettaessa) kotityönsä: laittavat ruokaa, hoitavat pienempiä, tiskaavat jne. Siis ihan oikeita kotitöitä.
Myöskään meillä ei ole aiemmin ollut kuutta lasta, joiden vaatemenot ovat hurjat, vaikka kierrätetäänkin jne. Ompelemalla tulee halvemmaksi.

Ja sitten se tärkein syy: minulla on nykyään joku pinttymä kädenjäljen näkymisestä. (Olen varmaan siivonnut liikaa lapsiperheessä.. siinähän ei kädenjälki kauan näy.hmmm ).
Ja kun en voi tehdä mitään varsinaista hiljaisuutta ja keskittymistä vaativaa, niin teen jotain mikä ei vaadi vastaavaa rauhaa. Suhtaudun ompeluun suruttoman riehakkaasti, en koe tarvetta onnistua, joten tekeminen on helppoa(toisin kuin moni muu tekeminen, kummallista).

Ja vielä kerran painokkaasti: ollessani kolmen lapsen yksinhuoltaja, en tehnyt juuri mitään ylimääräistä (kirjan lukeminen oli villeintä silloin). Tai kun olin viiden lapsen kotiäiti(miehineen kaikkineen) en vieläkään jaksanut kovin paljon ylimääräistä. Vasta nyt. Eli aikansa kutakin. Otan nyt kiinni kaikki ne väsyneet vuodet.

Matroskin said...

Ihana kolttu! Kyllä tytti keski-iän nostalgiassa muistaa, että ai kun oli ihana se mekko jonka äiti teki, ja varmasti äiti minua rakasti kamalasti, kun raatoi juhlamekon kasaan.

heli said...

olet sä kyllä aika velho. alkoi tehdä mieli omaa mekkoa.

Nuttula said...

Hieno mekko, ei tuohon voisi olla tyytymätön (vaikka teinit saattaa kai olla arvaamattomia...)!! Ja ihmettelin samaa kuin Liivia, että kuinka ehdit kaikkea tekemään kuuden lapsen kanssa!

Vilijonkka said...

Mahtava! Onneksi kelpasi asiakkaalle! Sitten kun ei enää mahdu/tyyli muuttuu tuo kelpaa seinälle perintöryijyn tilalle. Kepeät hopeakehykset ja hopeinen henkari...

Kanerva said...

Se on kyllä hieno!

Maitzu said...

Hieno mekko on. Ja tutua ei ole koskaan liikaa!
:D