Tuesday, June 12, 2007

mobile



Pääsiäisenä lasten kanssa huovuttamistamme palleroista tuli vihdoin mobile.
Luulin että homma hoituisi nopsasti, vaan pöh! Pallojen taspainottaminen olikin työlästä eikä Liisua kiinnostanut lainkaan mikään mobile. Tai sitten kiinnosti liikaakin, ja kaikki oli kovin takkuista ja hankalaa.
On selvästi syy siihen että ompelemalla toteutan itseäni: vaikka suurin osa ompeluksistani syntyykin yön pimeydessä, jostain syystä Liisu antaa minun ommella hiukan päivälläkin. Osaan sitäpaitsi imettää ommellessa koneella(kuten usein teenkin). Liisulla on hauskaa kankaiden ja lankojen kanssa, ja äidin syliin mahtuu koneenkin ääreen.
Tässä päivänä muutamana ajattelin lukea päiväsaikaan, ja Liisu kömpi kuin magneetin ohjaamana aina lukemisieni päälle. Minä kuulun vielä hänelle. Olen osa hänen reviiriään. Olen hyvin otettu.( Ja minulla on lukulamppu öisiä lukuhetkiä varten.)

3 comments:

Matroskin said...

Meillä on sama juttu, paitsi ei imetystä. Sen sijaan beibi ryömii pöydän alta haukkaamaan minua reidestä, jos vietän liikaa aikaa ommellen. Minä olen pomppulinna. Kun luen lattialla lehteä, hän tulee ja istahtaa tyytyväisenä lukemani artikkelin päälle. Mutta onhan lukeminen vauvan mielestä varmaan kerrassaan pöpiä hommaa. Aikuiset tuijottavat samaa kohtaa vaikka kuinka pitkään.

Maitzu said...
This comment has been removed by the author.
Maitzu said...

Uusiksi:
Mobilet on ihania mutta jotenkin tuo tasapainotus ja muu toimivaksi saattaminen on yhtä matematiikkaa, että olen nakittanut homman miehelleni joka jostain kumman syystä osaa rakentaa uskottavia mobileja jotka kestävät vaikka 10 vuotta myrskyisillä kuisteilla..
:)