Wednesday, June 13, 2007

nukkeonni

Ihailin pienenä kaikkea Neuvostoliittolaista. Viisivuotiaana alter egoni "Veera Valevskaja" hyppäisi iltaisin upeita uimahyppyjä sohvanselkänojalta tyynykasaan. Tai sitten tanssin itseni uuvuksiin äidin valoverhosta askartelemassa tutussa, kuin Bolshoin parhaat ballerinat. Joutsenlampea, hyvin dramaattista. Saatoin myös kuvitella itseni kansallispuvuissaan loistavan kuoron solistiksi.
Oi onnea kun sain kukkahuivin! Kolmannelle luokalle mennessäni panin ensimmäisenä koulupäivänä uudessa koulussa kukkahuivin päähäni. Tuleva paras ystäväni kiinitti huomionsa minuun juuri tuon huivin takia. No, niin varmaan muutkin, mutta hän siis hyvässä mielessä.
Lukioikäisinä tapetoimme olohuoneemme kämppiksen kanssa lenin-julisteilla. Hän oli aatteen mies, minä vain ihailin komeaa graafista suunnittelua.
Äitiäni ihailuni lähinnä huvitti. Hän ei käsittääkseni itse ollut mikään palavan punainen, josko lainkaan. Muistan hämärästi kuinka neuvostoihailuni aiheutti muutaman nolon tilanteen äidile, kun hänen poliittista kantaansa alettiin tivata. Minä olin vain vilpitön neuvostoesteetikko.
Näitä nukkeja olen toivonut lapsesta saakka. Nyt ne ovat minun (eh, ja äitiinsä tulleiden tyttärieni).

5 comments:

Liivia said...

Voi muistan kuinka neuvostoesteetikko heräsi minussakin, mutta äitini sen rivakasti pois kitki, vaan ei kokonaan...

Matroskin said...

Ihania nukkeja! Neuvostolelut oli parhaita, muistan vielä ne helmet mitä meillä oli, valitettavasti ne leikittiin loppuun. Nyt kerään maatuskoita.

isoinpapu said...

Maatuskat ovat paras leluni. Ja nimenomaan minun leluni, niitä en anna lasten käsiin. No, annan joskus kun meno yltyy oikein epätoivoiseksi.

Onnekkaasti muusikkoisäni ihaili neuvostoliittolaisia taiteilijoita vaikkei poliittisesti ollutkaan aktiivinen, joten varmaan senkin takia ihailuni sai rehottaa rauhassa.

Elli Velli K. said...

Minäkin rakastan neukkuesteiikkaa. Entäs ne kaikki ihanat neukkufilmit? 70-luvun ihmiset helteisessä Moskovassa...Lapsena Neuvostoliitto oli minulle iloisia iivanoita traktorinsa selässä, peräkärryssä pino muhkeita kaalinpäitä.
t. ellivelli pitkästä aikaa,karsea poskiontelontulehdus ja monen viikon hedari ovat vieroittaneet tehokkaasti tietokoneesta.

isoinpapu said...

Hauska tavata taas elli velli!