Saturday, July 28, 2007

höh

Perheen pienimmän housutilanne on päässyt niin kehnoksi, että oli tarpeen väsätä pikaisesti harmaat sammarit hänelle. Mutta höh, olin liian suurpiirteinen ja nopea (väsynyt?), ja niistä tuli valtavat mastodonttipöksyt. Lapsonen melkein kaatui ne yllään.
Isosisko tuli taas hätiin, vetäsi housut jalkaansa ja iloitsi uusista lyhyistä kesähousuistaan. Jihuu juhuu! Tilanne hallinnassa!
Vaan eipäs ollutkaan, koska nuorimmainen edelleen tarvitsi housuja ( häkellyttävää miten monet housut puolitoistavuotias voi likastaa käyttökelvottomiksi päivän aikana). Ompelin uudet harmaat sammarit ainakin yhtä nopeasti kuin edelliset, ja jopas, lapsi pysyy pystyssä ne jalassaan. Lököttäähän nuo vähän mutta sovitaan että se on vain tyylikikka. Isosiskon lyhytlahkeiset eivät lökötä kyllä yhtään.
Olen käänteinen "hiiri räätälinä". "Hopsis, ei tullutkaan liivi, tulikin... sadeviitta!"

2 comments:

Matroskin said...

Joo, housuja menee ja paitoja ja lakkeja ja... Miksei lasten sottaamiselle ole keksitty hyötykäyttöä? Kivoilta näyttävät pökät. Uudessa Ottobressa on muuten sinunlaisesi lätsälippisohje seitkytluvun tyyliin, siis sellainen "Chaplinin poika" -tyylinen. Tsekkaa.

minja said...

Kuullostaa niin tutulta :D Mä olen hyvin päättäväinen kun alan ompelemaan jotain. Suurpiirteinen kun olen niin tuotoksesta voi tulla helposti jotain ihan muuta mitä ensiksi piti. Mutta ei se mitään, jännitystä elämään ja sitenhän voi syntyä vaikka mitä luomuksia!

Hienot housut molemmilla!