Saturday, July 14, 2007

muodonmuutoksia

Viiden euron kirppisrattaat saavat uuden päällyksen.

Kantoliinassa ja mei-taissa kanniskeltu lapsi iloitsee uudesta "autostaan", kuten hän rattaitaan kutsuu. Palan halusta hankkia hänelle ratin autoonsa.
Maailman rumin (mutta myös edullisin) autoistuin muuntuu. Minulla on viha-viha suhde vaaleanpunaiseen. En sietänyt väriä edes lapsena. Parikymppisenä opin ymmärtämään etteivät kaikki vaaleanpunaisesta pitävät ole ääliöitä, usein päinvastoin, ja että useille tämä väri sopii erittäin hyvin. Itse en ole ikinä oppinut pitämään siitä. En, vaikka olen tietoisesti yrittänyt opetella pitämään siitä.
Neiti S, 6 vuotta, huokasi viime viikolla etten koskaan ompele mitään vaaleanpunaista, se kun on nykyään hänen lempivärinsä. Ompelin Iida-mekon. Siinä on vaaleanpunaista.
Autoistuinkangasta ostaessani, vielä viimehetkellä kun myyjättären sakset jo melkein koskettivat kangasta, huusin :" Seis! ehkä tämä on sittenkin väärä kangas!". Ostaa nyt ihan kaupasta, uutena, jotain mistä ei oikeastaan pidä ollenkaan!
Ostin kuitenkin. Luulen pitäväni suorastaan tästä nimenomaisesta kankaasta. Mutta en edelleenkään yleisesti vaaleanpunaisesta.

7 comments:

Liivia said...

Äitini boikotoi tehokkaasti lapsuudestani vaaleanpunaisen, tosin ei se mikään seitkytluvun väri tainnut ollakaan. Kun muutin kotoa, ostin ensitöikseni vaaleanpunaisen kokopuvun, siis aivan käsittämättömän hirvityksen. Nykyinen suhteeni vaaleanpunaiseen on vaikeahko, mun on myönnettävä että tietyt "vanhanvaaleanpunaisen" sävyt ovat suorastaan lempivärejäni, mutta vain esiintyneinä jossain muualla kuin lapsen asioissa. Kun tyttö oli vauva, kielsin vaaleanpunaisen tyystin hänen garderoopistaan. Nyt olen alkanut hyväksyä sitä, kun kerta on hänenkin lempivärinsä, ihan vaan, ettei sitten tarvitsisi ostaa kaksikymppisena vaaleanpunaista kokoasua. Hän sai jopa vaaleanpunaisen tapetin huoneeseensa, jota en olisi ikinä uskonut antavani tapahtua.
Musta tuntuu että vaaleanpunainen väri on suorastaan raiskattu markkinamiesten toimesta ja että juuri samasta syystä tietynikäiset tytöt tykkää vain ja ainoastaan vaaleanpunaisesta, sillä sehän on heille tyrkytetyn maailman väri ja lähes koko muu tyttökanta kulkee siinä värissä. Karmeaa.

violet said...

Vaaleanpunainen...sopii Nasulle. Jos on sellainen hiukan likainen ja kulahtanut kuin Nasu-raasu itse.

Mulla on tainnut elämässäni olla yksi tai kaksi äidin antamaa vaaleanpunaista juttu. Toinen oli hänen kutomansa neule, toinen samettimekko (joka oli oikeastaan roosa, sellainen kaunis harmahtava).

Olen ostanut itselleni yhden vaaleanpunaisen kauluspaidan ja kun se kului sopivasti, siitä tuli lopulta aika kaunis.

Pojat eivät ole koskaan vaaleanpunaista vaatineet (mikä ei liene suuri ihme) joten en tiedä miten suhtautuisin jos lapseni pyytäisi väriä josta en itse tykkää ollenkaan.

heli said...

kyllä se on ihana kangas, siinä on koiranputkia. ryökälemäisen hieno suojus - mä yritin ommella samanmoista meidän yrjörumaan istuimeen, enkä onnistunut. käytimme sitä siis yrjörumana. mikä kohtalo!

isoinpapu said...

Kyllä.Kaupoissa vallitseva "pakkopinkki" saa inhoni aina uudestaan kuohahtamaan.
Olen pitänyt omaa pinkki-inhoani niin voimakkaana että olen tosiaan yrittänyt siedätyshoitaa itseäni "normaalimmaksi". Tunnen oloni kuitenkin niin naurettavaksi vaalenpunaisessa etteivät kokeilut ole kantaneet hedelmää.
On jännittävää sinänsä että joku tietty väri sattaa kantaa itsessään niin paljon merkityksiä, jotka minun mielessäni ovat hyvin kielteisiä. Jonkun toisen mielestä päinvastoin. Vaaleanpunainen taitaa olla raskaimmin merkityksillä ladattu väri.

Koiranputket tosiaan pelastavat autoistuinkankaan. Ja sain istuimen jopa asennettua autoon! Hurraa!

mänttipälli said...

Tuo kangas on tosiaan upea! Ja lopputulos oli hieno.

sara said...

Onpa hieno päällinen! Ja vaaleanpunainen on mahtava väri. Miehenikin käyttää sitä. En oikein haluaisi käyttää sitä tyttärilläni juuri koska se on jotenkin niin, hmm, ilmiselvää. Mutta käytän kuitenkin, jopa paljon. Se vaan on niin makee!

Vintage living said...

Olin viisivuotias kun ilmoitin, etten sitten enää käytä punaista (ihan sama mikä sävy)vaan ainoastaan sinistä! Kaksikymppisenä odottaessani esikoistani ajattelin, että jos saan tytön niin puen kyllä sitten siniseen. Poika tuli ja myöhemmin toinen poika ja... kolmas poika. Nyt itkettää kun en saa pukea ketään vaaleanpunaiseen..kaikki on vaan sinistä ja sinistä (tosin nykyisin lähestulkoon kieltäydyn ostamasta tummansinistä pojille, etsin mieluiten heleätä vihreätä). Olen sitten itse alkanut käyttää välillä vaaleanpunaista...se sopii minulle itseasiassa hyvin...Eli taitaa olla niin että liika on liikaa väreissäkin, kun katsoo yhtä väriä liian kauan, alkaa pitämään toisesta:)