Monday, August 27, 2007

sataa



Korjasin vihdoin sadetakkini vetoketjun. Jo useamman vuoden vetoketju on repsottanut puoliksi irti, räps vaan. Nyt kun se on korjattu, huomaan uudestaan miten mahtavan hyvin tämä kirpparilta löydetty marimekon vanha sadetakki istuu, miten täsmälleen oikean kokoinen se onkaan ja mikä parasta, miten hyvin se suojaa kastumiselta. Tämä on lempivaatteeni. En ikävä kyllä saanut siitä kokovartalokuvaa, koska jälkikasvu karkaili kaatosateeseen samalla kun yritin ehtiä pyörähtämään kameran edessä itselaukasimen tahtiin. Ja sitten kamerasta sekä minusta alkoi loppua puhti.

Vinossa alhaalla poika A:n tekemä hieno kynäteline.
Olen ihan poikki. En jaksa kääntää enää kuvaa. Koulutien aloitus vie voimia myös vanhemmilta. Sitäpaitsi, vaikka onkin kivaa että vuodenajat vaihtuvat, niin tänä vuonna en jostain syystä ole lainkaan syysihminen. Yleensä olen, mutta nyt tuntuu vain pimeältä ja kylmältä ja väsyttävältä. Kyllä tämä tästä.
Ai niin, ja nyt harmittaa niin turkasesti että olen onnistunut pesemään kittanoiksi kaikki villapaitani. Pesukoneemme on liipasinherkkä. Säädän vahingossa 60 astetta. Ikävöin sekä sammalenvihreää että lempeänoranssia villapaitaani. Nyyh. Nyyh.

1 comment:

Liivia said...

Hieno sadetakki, itsellänikin on aika hieno vaaleansininen, ehkä sekin ansaitsisi tulla kuvatuksi blogiini. Otan osaa villapaitojesi puolesta, nyt ne kaiketi mahtuu lapsille, ettei ihan hukkaan menisi. Tai niistähän voi tehdä pipoja ja vaikka peffanalusia, kuten kerran juuri Strömsössä opetettiin...Kyllä sinä keksit!
Tykkään kauheasti sinun muittamutkitta-kirjoitustyylistä, ilo lukea!