Monday, September 24, 2007

inhoaa silittämistä / she hates ironing





Tein itselleni harmaan hamosen. Ihan tavallinen, tylsähkö harmaa, mutta sentään kivat isot taskut. Halusin tapani mukaan ottaa siitä kuvan ja raportoida täällä tekemisistäni (aika hullua, mutta hauskaa). Ah, vaan kuinka viekään kuvien ottaminen syksyllä järjen! Valo on yhtäaikaa kova ja hämärä: yhdistelmä, joka ei tuota hyviä tuloksia minun taidoillani ja kamerallani. Ja kaiken lisäksi hame on rutussa, vakosametti pesun jäljiltä ihan viiruinen ja kuvista tulee ihan kamalan näköisiä.
Mietin, että jos vien hameen pimeään nurkkaan, niin varjot ahmaisevat pahimmat rypyt. Ta-daa! Ei onnistu, koska kaikki on tällöin myös yhtä suhnuisuuden hieveriä. Hmm... entäs jos otankin automaattilaukaisimella kuvia liikeessä? Liike peittäisi rypyt. Eli sen sijaan että olisin käyttänyt viitisen minuuttia hameen siltittämiseen, vietinkin tunnin hyppien kameran edessä ruttuinen hame päällä. Se oli hillittömän hauskaa. Harmi ettei toimi normaalielämässä; alituinen pomppiminen ryppyjen peittelemiseksi.

Because i have this silly( but fun) need to raport all my sewings here, i wanted to take a pic of my new "good all plain grey" skirt i made today. But wow, the weather here in this season is terrible what it comes to taking pictures. " A season of crappy pictures", i remember some Norweigian blogger ones saying about fall/winter. (I cant remember who it was, but she´s so right!). Anyways, all my pics turned out just blurry and uggly and terrible. Oh, and also i was trying to avoid ironing by taking the pics in a shady corner of the room, you know, wrinkles just look bigger and uglyer in a cold light. (The light is cold and dark at the same time!) Nothing worked, so my solution was : instead of using about five minutes to iron the skirt and find a decent place to take that skirtpic, i decided to put the wrinkly skirt on and jump and kick infront of selftimer. Movement will hide the wrinkles.
Juhuu! It was so much fun! What a shame the same jumping and kicking wont do the trick in real life.

13 comments:

Solveig said...

Minäkin inhoan silittämistä. Asuna on sitten aina neule ja varkut. Tylsä ihminen.

Sulla on tosi kiva blogi, kiitos. Olen tämän löydettyäni kaivellut arkistot ja kaikki.

Mutta kerrohan, mistä olet löytänyt sukkahoususi. Sopivat muuten hyvin hameen kanssa.

heli said...

kaiken lisäksi nuo kuvat on niin pieniä, ettei rypyt näy. mahtavat taskut! mäkin tarvitsisin hameen. pitää tehdä kaivauksia, oliskohan mustaa villakangasta riittävästi.

Vilijonkka said...

Vaan tulisi hyvä kunto jos jatkaisi hyppelyä aamusta iltaan. Niinhän nuo muksutkin tekevät! Öisinkö omepet vai miten nuo loihdinnat sinulta aina luonnistuu?

isoinpapu said...

Nepäs eivät olekaan sukkahousut vaan sukat. Napakat ja hyvät ylipolvensukat. Kirpputorilta, yllättäen.

Ompelen pääasiassa öisin. Päivisin on aika vilskettä. Perheen teinit kyllä hoitavat pienintä, mikäli on pakko ommella jotain nopeasti hetipaikalla.(Joskus on, ompelen sekä ilokseni, että tarpeeseen).
Ompeleminen ei vaadi lainkaan niin paljon keskittymistä (minun tyylilläni) kuin muu "luova " toiminta. Siksi sitä jaksaa vaikkei muuta jaksaisikaan.

Ja sitten kun nuorimmainen oppii nukkumaan kunnolla, ja muutenkin tilanne tasaantuu, niin sitten ehtii muutakin. Nyt on ompelukausi.

Liivia said...

Hieno taasen! Tuo on kyllä oma lajinsa tuo itse itsensä kuvaaminen itselaukaisulla. Hiki tulee, mutta voi myös tulle jokin erityisen hauska otos. Kun tuota on kokeillut arvostaa ihan uudella lailla esim. Elina Brotheruksen valokuvia.
Minä muuten tykkään silittää, mutta tykkääminen se kohdistuu vain tyynyliinoihin ja keittiöpyyhkeisiin, ne meillä saa aina sileänä kaapista.

Matroskin said...

Minäkin inhosin ennen silittämistä, en enää. Silityslauta telkan tai ikkunan eteen. Hame on nätti, vaikka näyttää kuvissa vähän siniseltä, ei harmaalta. Kauhean solakka olet, en varmaan voi enää ikinä laittaa tuollaisia vaatteita päälle. Kuopuksen kengurupussi roikkuu vieläkin matkassa.

Maitzu said...

Kameran ja itselaukaisimen kanssa keekoilu on kyllä kivempaa kuin silittäminen! ;D
Mutta kuten Matroskin, niin olen viimeaikoina alkanut pitää silittämisestäkin. Siinä on jotain terapeuttisen rauhoittavaa, ja tuoksusta tulee mieleen lapsuus (siihen aikaan äidit taisi silittää ihan kaiken alusvaatteista alkaen =O)

isoinpapu said...

Erityisen haastavaa silittämisestä tekee se, että Liisu on kamalan kiinnostunut siitä. Siis vaarallista tosiaan. Hän ei nuku päiväunia, joten silittäminen jää aina yömyöhän tapaukseksi. Ja yömyöhä, oh, sehän on väsynyttä ompelua varten!

Elli Velli K. said...

Hieno hame! En kyl nähnyt rypyn ryppyä, pomppiminen auttoi!

Silittäminen lienee ainoa asia, jonka todella opin koulun kotitaloustunneilla. Silityshuoneeseen oli aina kiva päästä, silloin pystyi juttelemaan kavereiden kanssa (olen jutteluaddikti). Tykkään silittää edelleen, tosin nykyään en juttele silloin, vaan kuuntelen radiota ja hyräilen huomaamatta. Sain juuri äidiltä lahjaksi hienon silitysraudan, tylsä lahja sinänsä (haaveilin kengistä), mutta on osoittautunut oikein mukavaksi peliksi.

Kanerva said...

Oot kyllä huippu!

Minä jätän silittämisen miehelle, vaikka toisaalta se on kivaa. Ja tuoksu on ihana.

Merja said...

Hauska sarja!

Silittäminen on minusta maailman turhinta puuhaa. Meillä ei silitäkään kukaan muu kuin mies paitansa. Ostan lapsille (ja itselle) aina vaatetta joka tulee sileänä kuivausrummusta, eli triikota tai neuletta.

Melissa said...

hehe- what a great post! i love that skirt. the round pockets are so very good! and i hate ironing, too... especially for my own clothes. i think wearing them for a while smooths them out anyway.

anelma said...

Ihan pakko kommentoida tähän vanhaan postaukseen. Tulin niin hyvälle tuulelle tästä hameen valokuvauksen kuvailusta, että melkein lopetin itse silityksestä tykkäämisen ja päätin siirtyä pomppimiseen. Mutta en sitten kuitenkaan voi hylätä melkein suurinta rakkauttani ja tämän kotiäidin rentutumiskeinoa ja edelleen silittelen innolla. Mutta pomppia voin alkaa aina toisinaan silti.