Tuesday, September 04, 2007

little green riding hood, pieni viherhilkka




Saa nähdä voiko tätä oikeasti käyttää, pienen viherhilkan takkia. Se on nimittäin hurjan paksu ja jäykähkö. Ehkä se siitä tokenee. Koekäyttö onnistui ainakin.
Nappeja täytyy vielä lisätä ja jotain muutakin pientä.

Olen flunssassa, kuten jotakuinkin kaikki muutkin perheenjäsenet. Väsymys velloo. Huomaan olevani normaalia äkäisempi ja muutenkin tunteikkaampi väsyneenä (yllätys).
Eilen jouduin kaupungille ostamaan housuja poika A:lle. Piti kesken reissun soittaa puolisolle, jotta en ihan julki-itkuun parahtaisi keskellä kaupunkia. Kaupoissa oli niin ahdistavia vaatteita 134 cm pojalle, että oikeasti, kuten jo mainitsi, aloin itkeä. Tarkoitan että vaatteet olivat ainakin keskenään samanlaisia, ja hyvin erilaisia kuin poika A. (ja minä olen kipeä, ja kyllä, olen erityisen herkkä itsekin, ihan kummalinen varmaan usean mielestä jnejne.)
Poika A on esimerkillinen näyte suvun herkistä, älykkäistä, nokkelista ja introverttiyteen taipuvaisista miehistä. Miehistä, jotka lapsena itkevät syödessään pullapoikaa.
En voi ostaa hänelle pääkallohousuja. En vaikka niitä tarjottaisiin minulle kolmessa kaupassa. En voi ostaa hänelle militaristisen näköisiä tamineita, jotka saavat hänet tuntemaan fyysistä pahoinvointia.
Ja nyt: minulla ei ole mitään pääkallohousuisia poikia vastaan. Ihanaa, jos he ovat löytäneet jotain mistä pitävät ja jotain, mikä hauskaa. Vilpittömästi, mielestäni se on hienoa. Minulla on paljon kuitenkin vastaan sitä tosiseikkaa, että kaikille tarjotaan samaa, joka saa aikaan sellaisen vaikutelman, ettei muunlainen saa olla. Vai mitä minun pitäisi ajatella koluttuani jo neljä myymälää löytämättä tavallisia housuja lapselleni.
Viimeinen niitti oli Stocmannilla lastenosaston suuret kyltit joissa kerrottiin mistä minkäkin ikäiselle lapselle löytyy vaatetta: 7-14 TEENS .
Minun seitsenvuotiaani ei ole teini. Ei myöskään kahdeksanvuotiaani. He eivät vielä pitkään aikaan ole teinejä. Jätin palautetta. Sekä laatikkoon, että suullisesti.

12 comments:

Kristina said...

LOVE that jacket!!!!
Ever concider writing in English???
;o)

heli said...

toi vihreä kangas on kertakaikkisen mahtava.

ja vaatteiden ostaminen melko masentavaa. urhoollinen olet.

Liivia said...

Ymmärrän sinua täysin, usko pois, vaikka meillä ei ole poikaa! Mutta olen opettaja ja näen koko ajan laumoittain poikia, pääkallo-militaristilaumoja. Ja syy ei ole poikien, sillä eihän voi poikaansa alasti kouluun laittaa. Kaikki äidit eivät osaa ommella. Hirveä valta markkinamiehillä, miksi he haluavat että pojat näyttävät pieniltä gangstereilta??
Miehelläni on sama ongelma, hän kuuluu enemmän samaan heimoon poikasi kanssa ja näyttää ihan höntiltä normaaleissa miesten vaatteissa, nekin ovat joka kaupassa yhtä ja samaa.
Mutta pikkuisen takki on suloinen!

violet said...

Minusta on ihmeellistä se, että Hollannissa ja nyt täällä Belgiassa ei ole mitään ongelmia löytää vaikka kauniita ruskeita/vihreitä samettihousuja pojille - H&M:stä. Suomessa niiden valikoimat näyttivät kesällä katsoessani olevan ihan erilaiset. Maassa maan tavalla?
Kuka on päättänyt että Suomessa kaikki "haluavat" pääkallohousuja?

Piilomajan emäntä www.aviron.vuodatus.net

Matroskin said...

Suosittelen Polarn o. pyretiä, tosin en tiedä onko se vain Helsingissä. Kivoja vaatteita, ei autoja tai monstereita, vaan pojillekin omppuja ja sateenkaaria.

Huutonetistä taas saa hyvä merkkisammareita huokeasti. Esikoisen kaikki housut ovat sieltä.

Meillä pääkallot ovat pop (olen merirosvon äiti), mutta olen yrittänyt löytää collegepaitaa, jossa ei olisi formula-autoa. Mahdotonta. Onneksi Zarassa oli pelkkiksiä neulepaitoja pojille, ei mitään kuvia.

Vaatefasismi ulottuu mielestäni myös aikuisten vaatteisiin. Joudun ostamaan itselleni miesten t-paitoja, koska naisten t-paitoja ei ole suunniteltu synnytysläskejä kantaville naisille, vaan ne ovat vyötäröltä huikean piukkoja, jopa XXL.

Matroskin said...

Ai niin, takki on ihana. Menninkäisen palttoo. Mitä laitoit täytteeksi?

sara said...

Ymmärrän ahdistuksesi lastenvaatekaupoissa. Minulla tosin on kaksi pientä tyttöä. (Joiden kohdalla huomaan oikein innostuvani koko pääkalloteemasta... hmm.) Toisaalta tyttöjen vaatetarjonta tyypillisesti on myös kapeaa. Olen jo kauan sitten luovuttanut mm. Lindexin ja KappAhlin suhteen. H&M yllättää usein iloisesti. Zaran valikoimat sytyttävät yleensä aina, tosin vain alennusmyynnin aikaan.

Ja voih, Polarn o. pyret on ihana!

mänttipälli said...

Takki on tosi söpö! Toivottavasti toimii myös käytännössä.

Olen vieläkin ihan järkyttynyt tuosta stockmannin teens -kyltistä.

Mullakaan ei ole mitään pääkallo-, formula- tai pinkkikukkavaatteita vastaan, vaan sitä, että on pakko pukea esim. pinkki kukkapaita tytölle, koska muuta ei ole tarjolla. Valmisvaatetarjonta on rajoittunutta kohderyhmän iästä ja sukupuolesta riippumatta. Jos lisäksi köyhäilee ja joutuu hankkimaan kaiken kirppareilta tai halpispaikoista, on valinnanvara todella pieni. Kirpparilta löytyy parhaat, mutta vain tuurilla.

Muutama vuosi sitten palasin kotimaisemiin Suomeen ja yritin löytää itselleni tavalliset mustat kangashousut. Ei onnistunut. Kaikissa kaupungin kaupoissa samat muotikummallisuudet.

heli said...

mänttipällin mainitsema ongelma on mitä viheliäisin, siis se, että joka kaupassa on ihan samat vaatteet aikuisille.

hiekkalaatikolla jotkut poikien äidit toisinaan haikailee tyttölasta "jolle vois pukee vaiks mitä ihanaa", mutta se on tietysti harhaluuloa vain. en tajua, miksi lapsen sukupuoli pitäisi erikseen merkata jollain, siis että jos lapsella ei ole vaaleanpunaista niin se ei voi olla tyttö. mouhots mouhots.

meidän lasta luullaan puistoissa säännönmukaisesti pojaksi, enkä edes tajua, minkä takia. eihän sen vaatteissa ole yhtään surullisenkuuluisaa traktoria tai vasaraa tai edes pääkalloa (paitsi vaipassa joskus). anteeksi kun tulin sun blogiin tilittämään...

Elli Velli K. said...

Ihanan suloinen takki! Tulee vähän mieleen kiinalaislasten kauniit, topatut takit. Nekin lienevät aika jäykkiä? Haaveenani on oppia ompelemaan lapselle takki. Kypsyttelen koko ajan.

Ihmettelen minäkin pääkallojen työntämistä joka paikkaan. Juuri kävelin sisustusliikkeen ohi, jonka ikkunassa oli kasa pääkallotuotteita -siis aikuisille. Mieleeni on jäänyt nuoruudesta yksi merikarhu, joka ei suostunut tervehtimään vastaantulevia laivoja, joissa oli merirosvolippu. Jotenkin adoptoin sen asenteen kalloihin. Onneksi tyttöjen äitinä ei ole tarvinut koskaan määrittää sen tarkemmin suhdetta pääkallovaatteisiin.

Ja se 7-14 teens raivostuttaa minuakin ihan hirveästi. Boikotoin kyllä Stockmannia muutenkin.

Elli Velli K. said...

Tarkennan tuota edellistä viestiäni: siis merikarhu ei tervehtinyt sellaisia veneitä, joissa on merirosvolippu. Niin kuin jotkut ihmiset veneissään vitsikkäästi pitävät. Ymmärrän oikein hyvin lasten merirosvoleikit, mutta lienenkö huumorivammainen vai mikä, kun mielestäni aikuiset, merirosvoa leikkivät miehet ovat rasittavia?

(onpas hankala muuten työntää tänne kommenttiraitaan vuolaasti virtaavia mielipiteitä pääkalloista, teinien ikähaarukasta yms. Pitäis varmaan perustaa keskusteluyhteisö!)

//fine little day// said...

Lovely pics :)