Tuesday, September 18, 2007

ompelukoneonni / sewingmachine happiness

Sain kauniin 20-luvun poljettavan Singerini synttärilahjaksi viitisen vuotta sitten. Ompelin ja iloitsin, kunnes koneistoa pyörittävä hihna katkesi. Tänään löysin pienestä ompelukonekorjaamosta upouuden hihnan, oi onnea! Lapset ovat pyörryttävän iloissaan ompelukoneesta, eivätkä saa sen poljettavuudesta tarpeekseen, vaikka se poljinsysteemi onkin vähän hankala aluksi. Tuppaa menemään taaksepäin.
Olin ihan myyty lasten innon nähtyäni, ja annoin koneen heille omaksi. Poika A kirjoitti aiheesta jopa läksyvihkoonsa. Hänen ensimmäinen ompeluprojektinsa "omalla" koneella oli niskatuki nukkumaanmenoa varten. Neito S ompeli tyynyn kyynärpäälle, nojailutarkoituksiin.
Minulla on onneksi vielä lupa lainata konetta.

My, or should i say our, beautiful 1920´s singer works again! I got it as a birthday present five years ago, but the lifegiving cord broke and i couldnt find a new one until today.
Oh joy! Kids are all over it, they just cant get enough of the pedal system, even it is a bit tricky at first. Their first sewingprojects with their own (yes, my heart melted and i gave the machine to them) machine were a neckrest pillow for bed, and an elbowpillow for "leaning against something"-purposes.
I still am allowed to borrow the machine.

7 comments:

heli said...

teidän lapsilla on nerokkaita ompeluprojekteja! ja singer on luonnollisesti kaunotar. jotenkin sitä yhdistää päässään poljettavan urkuharmoonin ja poljettavan ompelukoneen. soiva ompelukone voisi olla ihan mukava.

Matroskin said...

Olit onnekas kun löysit hihnan. Ompelin pienenä hurjasti nukenvaatteita mummon polkusingerillä, se oli ihanaa. Ja miten ekologista. Vanhemmillani on 3 polkukonetta ilman hihnaa. Olisiko siellä kaupassa lisää?

Liivia said...

Miten kaunis kuva!Hauskoja koko perheen ompeluhetkiä sinne!

Marika said...

Aivan ihana kuva !! Meillä ipanat eivät juurikaan ole ilmaisseet kiinnostusta ompelua kohtaan vaikka muuten värkkäävätkin käsillään. Jopa poika valitsi 5. lk:lle mennessään tekstiilityön, ainoana poikana luokastaan.

Maitzu said...

Kyllä nuo vanhat polkukoneet on ihania. Vaikka muistelen, että minulla oli lapsena aina tapana tunkea varpaita sen polkimen alle, eikä tuntunut kovin kivalta.
Meilläkin poika on nyt innostunut ompelukoneesta koska pääsi koulussa ajamaan siitä oikein ajokortin!
X)
Mainio kuva.

violet said...

On muuten totta että se polkeminen on ensin hankalaa ennen kuin rytmin löytää.
Tuli nyt mieleen että mun pitäisi yrittää katsoa toimiiko se talvella ostamani vanha kone ollenkaan...se ei ole poljettava vaan käsinväännettävä.

isoinpapu said...

Heli: joo, (mun) lapset on neropatteja keksimään. Niillä on nyt meneillään voimakkaasti rakentamiskausi. Saavat hillitöntä iloa esineiden valmistamisesta.
Ja harmooni että poljettava= saman aikauden lapsia. Yhdistelmää en soittotaidottomana kyllä meille ottaisi.

Matroskin: Niitä hihnoja saa siis ihan ompelukoneliikkeestä, tai siis ainakin joistain. Ei ollut edes kovin kallis, ja onnistuin itse asentamaan sen.

Meidän luokalla pojat kiusasivat kässänopea leikkimällä ompelukoneen polkimella kaasutinta. Siis auton. hehheh.

Violet: Mulla meni aikani ennenkuin muistin miten päin neula laitetaan tähän koneeseen (sivuttain), ja piti kyllä olla jonkinaikaa kärsivällinen että tajusin säätää langankireyden oikein. Melkein pelästyin ettei toimi ollenkaan. Onnea matkaan! Käsinväännettävä kuulostaa mahtavalta. Sitten kun olen eläkkeellä en hankikaan kissoj, vaan paaljon paaljon ompelukoneita.