Friday, November 30, 2007

toiveita / wishes


Innostun! Ihan pian on joulukuu! Nuo puulelun autokuskitkin saivat tonttulakit. Liisun mielestä kamalan hauskaa. Hän yritti saada pieniä paperihattuja pysymään omassa päässään.

Haitarikirjoja lapsille joulusukkaan. Teini I neuloi toissa vuonna sukkaa ja laski silmukat väärin. Tulikin jättiläisen sukka. Sitkeästi hän neuloi sen mahtisukan katkeraan lopuun, ja siitä tulikin meille loistava joulukalenterisukka. Nuorimmille haitarikirjat täytettäväksi vaikka toiveilla. Lisäksi epäterveellisiä herkkuja.

Olen miettinyt kaikenlaisia toivelistoja ja muita tässä viimeaikoina. Ajattelin että oliskin kivaa tehdä listoja lahjoista, joita antaisi jos omistaisi runsaudenrahasarven ja taikasauvan. "Jos pystyisin, antaisin sinulle kaiken tämän..."
Minulla on ollut hauskaa näitä listoja pohtiessa. Olen myös huomannut että mitä pienempänä asiat pitää, sitä hauskempaa on. Olen siis alkanut jättää maailmanparannusasiat (juu, tärkeitä, on on) väliin ja hyppään suoraan pieniin kivoihin. Häkellyttävän suurta tyydytystä saa ihan vain pohtiessa näitä. Luen blogejakin ihan erisilmällä nyt: "ahaa, hän kerää noita pöllömukeja,, hmm, hän palelee helposti... minkähänlainen neule... ihanat neulepuikot; noita kaikille..." Erittäin hauskaa.

Almost december! Tittadaa tattadaa! Those accordeon "books" are for the kids, to find in the advent calendar. They can fill them with wishes, or poems, or songs, oh they´ll know the best.

I have been thinking of all kind of wishlists and such lately. I´ve spend many moments thinking of things i would give if i could, you know, like worldpeace and houses etc for my friends and relatives. It´s very very satisfying. And the most fun it seems to be when i keep things rather small. Actually i now already skip the worldpeace part (that would be the first thing ofcourse) and just consentrate on smaller joys. I even read blogs differently now. "hhmm, she likes that,,, oh they need this!" Very very fun!

10 comments:

Vilijonkka said...

Herkullinen ajatus tuo runsaudensarvilahjalista. Saisikos sitä lainata pakettikortteihin? Sellaiset lahjat voivat olla myös ihania abstrakteja ajatuksia, terveyttä yms, mutta myös vaikka timanttisormuksia.

isoinpapu said...

Siis hyvänen aika, tottakai, käyttöön vain runsaudensarvet ja listat.

Matroskin said...

On ihanaa, superihanaa, kun joku painaa mieleensä sivulauseessa mainitun toiveen, ja muistaa sen aikojen päästä joulupaketteja täyttäessään. Sellaiset ihmiset ovat parhaita lahjanantajia!

Kanerva said...

Joskus se sanakin, että tahtoisin antaa sinulle voi ollakin vielä parempi kuin se ihan oikea esine tai juttu!

Joskus kirjoittelit Joulutähti, joulutähti-biisistä, siitä on tullut meidän suosikki (olihan se joulutähti?). Oma lempparini on Pikkutyypit, pikkutyypit, pikkutyypit, pikkutyypit :)

Mielettömiä ideoita sinusta kyllä kumpuaa!

heli said...

jos mun pitäis vaihtaa äitiä, vaihtaisin ehkä suhun. noi haitarikirjat joulusukassa....

ladybug-zen said...

oh i love those books. what a cute idea. i made some recently for my wee ones, but they were very plain and basic. not at all pretty. maybe i'll try again.
by the way, i'm thinking about making a mobile too. yours is so inspiring.

Liivia said...

I-papu, et ole yksin, minun pääni suoltaa jatkuvasti vastaavia listoja. Lempiajatuksiani öisin on kuvittelemani perhe jossain Vienan Karjalassa, tosi köyhä perhe. Kehittelen heille kaikille joululahjoja, paketoinkin ne päässäni jne. Joskus on ihan pakko nousta hakemaan kynää ja paperia, jotta muistan paremmin mitä jo kellekin tuli. Vähän kipeetä vai? Ainakin ajatukseni tekevät minut hyvin onnelliseksi ja onnettomaksi kun todellisuudessa en tiedä perhettä, ketä voisin noin ilahduttaa. On eri asia laittaa keräykseen kasvottomille ihmisille, vaikka hyvä toki sekin.

Alkuviikosta kun kävin kaupoilla (materiaalikaupoissa, kirpputorilla ja divarissa), olisin löytänyt kaikille blogiystäville jotain, jotenkin vain tuli luontevasti aina juku teistä mieleen. Niille sukulaisilleni oli paljon vaikeampaa...

isoinpapu said...

Kanerva: Joo, täällä ollaan aivan hillittömiä laulujen yksisanaistamisen suhteen. Ruokakellomme, jolla kutsun katraan kokoon pöydän ääreen, oli kadoksissa, ja lauloin perheen kokoon yönkuningattaren aarian melodialla, sanoina "kili-kili". Minulla on muuten melko kova ääni.

Liivia: joo, ja entäs orpokodin kunnostus? Ai-jai, unettomina öinä kanniskelen orpoja vauvoja kantoliinassa ja joskus itken oikeasti kun ajattelen etteivät ne kaikki mahdu yhtäaikaa syliin. Huh että.
Olen tainnut joskus piirtää pohjapiirrosta jostain orpopkodista tms. Ja joka lapselle oma pehmarin.

Ei se ole yhtään kipeetä.

Blogissa tulee ilmeisesti enemmän mainittua omia toiveita ja mieltymyksiä, vai olisiko niin että niitä kuunteleekin paremmin kuin "oikeassa" elämässä. TOsiaan kun helpommin keksii blogituttaville hyviä lahjaideoita kuin omille sukulaisille. Kaikki sukulaiset siis pykämään blogia.

Kay said...

Heh, minäkin pääsin tänään kahdeksi tunniksi jouluostoksille. Ja tulit heti mieleen kirjakaupassa. Olisin halunnut antaa sinulle kirjan Pieni neulekauppa (tai jotain sinnepäin).
Veljelleni olikin sitten vaikeampi keksiä mitään - taidan tyytyä antamaan hyvää mieltä Kirkon ulkomaanavun toisenlaisilla lahjoilla.
Yhdyn muuten Matroskinin mielipiteeseen. Yritän itsekin pitää kirjaa näistä vuoden varrella kuulemistani "vinkeistä". Harmillisen usein unohtuvat kuitenkin.

violet said...

Äitini avusti joskus kun olin lapsi yhtä tosi köyhää perhettä. Emme olleet itsekään ollenkaan varakkaita, mutta oli sen verran että saattoi antaa vanhoja vaatteita, leluja ja kaikenlaista. Äiti löysi sen perheen jonkun naistenlehden välityksellä joskus -70 -luvulla. Muistan että hän kirjoitti pitkiä kirjeitä sillä toiselle äidille ja lähetti paketteja. Koskaan he eivät käsittääkseni tavanneet.