varsinainen

Tässä. Hyvä. Paljon taskuja, menee olan yli, näyttää kivalta, ihana kangas.


Pieni hämähäkki sinnittelee käsivarttani ylöspäin.
Neiti S laulaa omaa versiotaan kevätlaulusta:" Lehmä haukkoo henkeään ja siitä kuuluu: MUU!"

prototyyppi

Sain ylenmäärin kangasta, (kiitos kangastonttu!) ja päätin olla viisas ja tehdä uudesta kassistani ensin harjoitusversion. Ihan hyvä idea, huomasin siis liian lyhyen olkahihnan ja muita epäkohtia. Voin siis tehdä seuraavasta parannellun version, paitsi etten voi koska unohdin piirtää kaavan paperille, höh! ja nyt joudun taas arvailemaan mittoja. Tuo protyyppi ei purkamatta suostu mitattavaksi ihan helposti, enkä haluaisi purkaa. Voi hitsi että jaksan yllättää itseni aina tekemästä kaikkea pöljää.
Mutta ei se mitään, nyt on kevät: ilma sakeanaan perhosia ja pientareet tulvillaan leskenlehtiä. Sinitaivas.

Liisulle piti tehdä jänis koska näimme oikean ikkunasta pari päivää sitten. Tuntuu vitsikkäältä nähdä päivittäin jäniksiä, vaikka asumme kaupungin keskusta-alueella. Ihan vilkkaan kaupungin.
Lintuja en malta odottaa! Pihapiirissä asustaa punarintoja, jotka laulavat ihanasti. Ihan paras lintu!

Tuohon jänöön kaatui ompelukone, jonka korjausmies muuten jo korjasi. En ole ihan varma kykenenkö pitämään vieroituskuurini. Ihan oikeasti tarvitsen kunnollisen kassin/laukun, koska vanhaan ei mahdu oikein mitään, vaikka se muuten kiva onkin.
Ehkä en olekaan addikti vaan kamalan ahkera(BRUUAAHAHAHAHAHAAA!) niinkuin esiäitini jolla kirjallisen todisteen mukaan "oli kudin mukana jopa paimenessa ollessa". Sukuvika.

hallintaa

Neiti S oppi ajamaan pyörällä. Hänellä on melkein perunan kokoinen kuhmu otsassa. Lanttu leikkaa, pupillit samankokoiset ja reagoivat valoon, ei oksenna. Kaikki hyvin siis.

Minulla on ollut hämmästyttävän stressaava viikonloppu, joka huipentuu tänään lasten kanssa esitettävään pieneen konserttiin lähikirjastossa. Tuemme adressin ojentamista ja kirjaston olemassaoloa.
Mutta, kaikki nämä ihan idylliset ja kivat pienet jutut viime päivinä ovat olleet vähän liikaa minulle. Huh. Luulen etten koskaan voi mennä töihin ihmisten maailmaan, koska en kerrassaan kykene toimimaan pienen, kivankaan stressin kanssa.
Helpottaakseni oloani aloin kiilto silmissä ommella tässä päivänä muutamana, ja siinä stressipöhnässä ommella rusautin langankiristykset ihan oikeasti pilalle. Siis niin etteivät kotikonstit auta. Luulen että ompelukoneliikkeensetääkin alkaa kaduttaa että myi minulle ompelukoneen ja lupasi vuoden takuun. Tarvitsisin jykevän teollisuusompelukoneen.
Oikeasti minun pitäisi alkaa hallita elämääni jollain muulla tavoin kuin ompelemalla(tiejyräämällä?). Alan käyttäytyä kuin oikea addikti. Armaan koneeni hajotessa tuntui kuin itseltäni olis revitty raaja irti.
Päätin että ompelen vähän vähemmän. Teenkin yllättäen jotain muuta. Saan luvan ommella kerran viikossa jonkun jutun, mutta ei enempää. Mielummin harvemmin. (heti tulee mieleen monta monta ompelusta joita juuri nyt tarvittaisiin kipeästi).

askarteluja

En ole ikinä ennen huovuttanut(tahallani). Maailman lämpimimmistä tumpuista jäi vähän villaa yli, ja siitä huovutimme lasten kanssa palleroita. Noista voisi tehdä vaikka mobilen. Tai sitten ne ovat jo valmiita. Näyttävät kivoilta. Värjäsin valkoiset pallerot vesivärillä.

Kaikkein lemmein t-paita. Tehty viime kesänä poika A:n piirustuken mukaan(se on sammakko). Kunhan saan itselleni samanlaisen, olen ikuisesti onnellinen.

Tytöt tekemässä helmikoruja. Huomatkaa teini I: n työkaluna oleva haarukka. Taustalla häämöttää muutama uuden etiketin saanut marjasosepurkki. Wish jar journal innoitti nuorimmaiset tekemään uusia etikettejä jokapuolelle taloa. Meillä syödään nykyään "karhu mur"-muroja, ja marjasosepurkissa onkin leijonaa.
Lapset ovat parhaita. Supereita.

Kukaan ei oksenna. Ehtiihän tuota vielä aloittaa, mutta siis ei ainakaan vielä. Ykää odotellessa ompelin tilkkutyynyn kankaan jämistä. Ehkä innostun vielä tikkaamaan tyynyn "oikeaoppisesti", niinkuin tilkkutöihin kuuluu. Paitsi etten ole tainnut kuin pari kertaa tikkailla mitään omaa tilkkuiluani. Oikeaoppisuus kuulostaa ihan farisealaiselta.
Annoimme neiti S:n kanssa parille vaahteralle "etumatkaa". Ne itävät komeasti kukkaruukussa ikkunalaudalla. On suunnitteilla päästää heidät vapauteen joskus kun säät lämpenevät.

siihen kääriydytään

Teinitytöt I ja O (eivät kuvassa) kuumeilevat ja oksentavat. Saattaa olla ettei tauti tartu koska se kerrankin alkoi noista isoista, jotka jo hallitsevat tautitilanteiden sotilaallisen hygieniaprotokollan. Tai sitten kohta kouristelemme kaikki, kilpaillen paikasta auringossa, eli pöntöllä.

Valmistaudun. Ompelin lapselle uuden lohduttavan käärmeen katkenneen tilalle. (Kierrätyskankaissa on huonot puolensa, eli heikot kohtansa). Siivoan, jotta sotku ei ahdista sairastaessa (sinänsä turhaa, koska siisteys ei kestä sairastaessa kovin kauaa. Tai muutenkaan. Ehkä tässä piilee joku alitajuinen juttu). Ostamme lisää käsidesiä. Hygienistä ruokaa. Mehua. Poninhännätän pitkät tukat. Rullaan matot syrjään. Hengitän syvään ja toivon niin että otsasuonet pullistelevat.

käytöskukka

70-luvun sankarit sivuttain

Jihuu! Juhuu! Käytöskukka! Hinku, Vinku, Suursyömäri!

vääntää rautalangasta

Marjapuuronvärinen t-paita Liisulle jäi kesken, koska kone meni rikki. Tai jotain pientä säätöä se kaipaa, enkä uskalla itse säätää. Neulat katkeilevat, tikki suttaa, noin vain, yhtäkkiä. Ompelukonekorjaamon setä korjaa huomenna, takuukin on vielä voimassa. Ei siis hätää.

Mietin tuossa kangasta väärin leikatessani, että kuinkahan monta abstraktimpaa asiaa teen jatkuvasti väärin mutten koskaan huomaa, kun asiaa ei voi käsin tai silmin tarkastella.
Onkohan tämä pelottava vai lohdullinen ajatus?

hämärän rajamailla

Pohdiskellessani vuoteessani tässä iltana muutamana mitä perheeni mahtaa seuraavaksi tarvita tekstiilirintamalla, torkahdinkin ajatuksiini ja aloin nähdä unta aiheesta. Unessa minulla oli kunnon terttu banaaneja ja mankeli. Hätkähdin hereille kun litteitä banaaneja alkoi soljua jyrämäisen pöytämankelin sisuksista.
Freudista viis, joku seuraavista on ehdottomasti oikea tulkinta:
-Pelkään että ompelukseni ovat yhtä vitsikkäitä ja tarpeettomia kuin litistetyt banaanit
- Perheeni ei tarvitse mitään oleellista juuri nyt, ja voin keskittyä vain omiin tarpeisiini ompelupyrkimyksissäni
-Minun tulisi mankeloida banaaneja


Miten tahansa, ompelin lisää ruokalappuja.

ihmeiden aika

Tein viime yönä ruokalapun ihan vaan kokeillakseni uusiavanhoja "simplicity"-kaavojani. Liisuhan ei tunnetusti siedä ruokalappuja. Paitsi tätä. Olen ihan äimänä, tai lyöty ällikällä, ellen suorastaan äimän käkenä.
Loistavaa. Kyllä on mahtavaa kun lapsen paitaa ei tarvitsekaan vaihtaa ruokailun jälkeen. Teen näitä useita.

levon uneksunta

Olen aika väsynyt. Kevät, uneton lapsi, hohhoijaa. Haluaisin innostua tekemään fräulein S:lle "Anneli ja Onneli"-tyylisen mekon, jota hän kovasti toivoo. Minulta siis pyydetään viiskytluvun klensua! Enkä silti jaksaisi innostua. Tai mitään muutakaan juuri nyt.

Lähden kirjastoon etsimään lisää Bachelardia millä tahansa kielellä (vaikken edes osaa mitä tahansa kieltä, voin lukea osaamani sanat sieltä täältä, väsynyttä luentaa) . "La terre et les rêveries du repos", oh kyllä!

löytöjä

Meillä oli kivaa Liisun kanssa tänään kun tuuletimme toisiamme kirpputorilla lievän kevätväsymyksen poistamiseksi. Hienoinen ärtymyskin suli pois kun löysin unelmieni kirjalöydön, tuon "Herra kuninkaan".
Asetelmakuvassa(missä se nyt sitten tässä lopullisesti sijaitseekaan, on kuulkaa taas ollut melkoisesti ongelmia kuvien tänne saamisessa, AAARGH, lievää ärtymystä, tosiaan, täytynee taas lähteä kirppikselle.) huomatkaa Liisun päässä oleva käsinvirkattu irtokaulus(1 euro), sekä neuleohjelehti ja vauvanvaatekaavat vuodelta 1965. Ai mutta, eihän Liisu enää ole vauva!

kätisyys

Miten voi varmistua 1 1/2 vuotiaan vasenkätisyydestä?

Saadessaan avonaisen, paksun, mustan tussin käteensä, lapsi koristaa sillä vahvemman käden puoleisen kasvojen alueen ja korvan. Tässä tapauksessa vasemmalla vasemman.

Muita huomioita:
Suosituin piirtelemiskohta pään alueella oli ehdottomasti korva. Tämän saattaa edelleen helposti todistaa helpon värianalyysin avulla: korva on kauttaaltaan musta.

Kuudesta lapsestani kolme, eli puolet ovat vasenkätisiä. Heistä yksi saattaa olla jopa molempikätinen(erittäin harvinaista, olisi kiva tietää onko hän todella oikeasti molempikätinen vai vaan molempiin oppinut vasuri). Mielestäni tämä on eksoottista ja suorastaan erikoista koska kumpikaan vanhemmista ei ole vasenkätinen. Ja varsinkin jos tämä pitää paikkansa:

"jos molemmat vanhemmat ovat vasenkätisiä, niin todennäköisyys että lapsesta tulee vasenkätinen, on noin 40 prosenttia. Kahden oikeakätisen vanhemman lapsista tulee kahdeksasta prosentista vasenkätisiä, taustoittaa neuropsykologi Satu Winqvist Oulun yliopistollisesta sairaalasta"

Bachelard: tilan poetiikka

Jospa tämä näkyisi täällä. Sähkö ei ole ystäväni.

Tämä on "kuvitusta" tuohon kirjaan(lempi). En ehdi löytää nyt lainausta ja sivua jne. Lapsi parkuu ja nykii.

Sopii myös "pienen lintukirjan"(ivar hortling 1944) kuvitukseksi kohtaan "peukaloinen":
"Yhtäkkiä suristeli pieni lintunen ilmojen halki ja istuutui jalkojeni juureen: se oli kuin olikin peukaloinen".
Tämäkin on lempikirja.

lisää