Monday, July 30, 2007

paras lelu

Peitto on täälläpäin lasten paras lelu. Ompelukoululaiset halusivat tehdä tilkkupeiton vain leikkimistarkoitukseen. He valitsivat kankaat, suunnittelivat raidat, ompelivat ( minä hiukan autoin..), leikkelivät langanpäitä ja jopa vähän siivosivat. Tikkasin myöhemmin peittoa vielä lisää, jotta se kestäsi rajuimmatkin leikit. Peitto on ehtinyt jo kestää niin jättiläistoukan kotelona olon kuin telttatelmimisenkin. Ja paljon muuta.
Tilkkupeitto valmistuu nopeasti suikulatekniikalla. Ensin ommellaan kapeita erivärisiä suikuloita isoksi raidalliseksi kankaaksi, joka sitten puolestaan leikataan toiseen suuntaan "tilkkusuikuloiksi". Tilkkusuikulat ommellaan taas yhteen jne.
Kissa Matroskin , ystäväni lukioajoilta jo, lähetti lahjan. Ihania pitsejä, oi. Käväisimme heidän mökillään moikkailemassa. Kesäpaikka minun makuuni: kuvia "ihanassa vasilisassa".
Matkalla autosta melkein (huh!) irtosi etupyörä, kassini lompakkoineen puhelimineen unohtui kahvilaan, ja unohdin Matroskinin antamat tuliaiset sinne mökille. Ai niin, ja omat tuliaisemme jäivät ostamatta, koska jouduimme kahdesti harhaan etsiessämme mansikoita matkan varrelta.
Kannatti silti käydä. Menen vastakin. Kivaa kun on ystäviä.

Saturday, July 28, 2007

höh

Perheen pienimmän housutilanne on päässyt niin kehnoksi, että oli tarpeen väsätä pikaisesti harmaat sammarit hänelle. Mutta höh, olin liian suurpiirteinen ja nopea (väsynyt?), ja niistä tuli valtavat mastodonttipöksyt. Lapsonen melkein kaatui ne yllään.
Isosisko tuli taas hätiin, vetäsi housut jalkaansa ja iloitsi uusista lyhyistä kesähousuistaan. Jihuu juhuu! Tilanne hallinnassa!
Vaan eipäs ollutkaan, koska nuorimmainen edelleen tarvitsi housuja ( häkellyttävää miten monet housut puolitoistavuotias voi likastaa käyttökelvottomiksi päivän aikana). Ompelin uudet harmaat sammarit ainakin yhtä nopeasti kuin edelliset, ja jopas, lapsi pysyy pystyssä ne jalassaan. Lököttäähän nuo vähän mutta sovitaan että se on vain tyylikikka. Isosiskon lyhytlahkeiset eivät lökötä kyllä yhtään.
Olen käänteinen "hiiri räätälinä". "Hopsis, ei tullutkaan liivi, tulikin... sadeviitta!"

Thursday, July 26, 2007

väsyneitä raitoja maidonhimoiselle




Pieni Liisu on fanaattinen äidinmaidonjuoja. Minua tällainen fanaattisuus alkaa pikkuhiljaa väsyttää, niinpä olemme yrittäneet vähentää päivittäistä miljoonaa mamoannosta vain kahteen hallittuun mamotukseen päivässä. Tämä on verrattain vaikeaa. Hohhoijaa. Haukots. Onneksi puolisoni on lomalla: yksin minusta ei ole vastusta maidonhimoajalle.

Väsymyksen kourissa neulominen lukemisen ohella on ainoa aktiviteetti mihin kykenen. Hitaasti, silmukka kerrallaan.

Liisu tykkää sukistaan. Jämälankoja on siinämäärin vielä jäljellä että voin raidoittaa vaikka koko perheen. Voin siis olla rauhassa väsynyt vaikka kuinka kauan.

Saturday, July 21, 2007

kelpo käly

Tämä vaate on mahtava. Kuva ei tee oikeutta takin upeudelle, mutta uskokaa: se on ihana. Hyvä väri. Hyvä malli. Oi noita hihoja!
Kelpo kälyni, yksi useasta, löysi tämän kirppisreissullaan ja ajatteli heti minua. Minulla on kerrassaan mahtavat sukulaiset. Ihan parhaat.

Thursday, July 19, 2007

Liivian leikki


Nyt unohdan jo mitä kohtia tässä leikissä oli, mutta keksin lisää ja yritän muistaa edes puolet alkuperäisistä. Olen jotakuinkin huono itsetutkiskelussa, joten osa näistä menee ihan lempiasioiden puolelle. Mutta eihän se haittaa. Tämä on leikki. Eli, Jos olisin ...

..puu, niin olisin tammi.

..hedelmä, niin olisin omena. (tylsää, mutta herkullista)

..juoma, niin olisin marskinsima. (tehdään mustaherukanlehdistä)

..auto... en taida olla mikään auto. Ehkä reki.

..eläin, niin olisin ammoniitti. Jos fossiili ei kelpaa, niin sitten olisin hai.

..ääni, niin olisin kaatosateen rummutus peltikattoon. Tai vaihtoehtoisesti hillitön nauru.

..väri, niin olisin murrettu oranssi, toisinaan indigon sininen.

..vaate, niin olisin kadonnut, raidallinen sukka. Ei vaan baletti-tutu!

..tekninen laite, niin olisin polkupyörän dynamo.

..ruoka, niin olisin "hunajassa marinoitu suolakurkku smetanan kera".


Entä sinä?

Wednesday, July 18, 2007

Tuesday, July 17, 2007

haalarit

Tummat ovat mieheni vanhat, tiilenväriset uusi kopio. Seitkytluvun vakosametti on super.

Monday, July 16, 2007

minun rattaani 70-luvun alkupuolelta


Rakastin omia rattaitani. Ne olivat ulkoa punaiset, sisältä valkoiset. Niissä oli oma tuoksu. Ne vierivät pehmeästi ja niissä oli hyvä jousitus. Niillä mentiin kirjastoon hakemaan "pailon pailon kijjoja".

Saturday, July 14, 2007

muodonmuutoksia

Viiden euron kirppisrattaat saavat uuden päällyksen.

Kantoliinassa ja mei-taissa kanniskeltu lapsi iloitsee uudesta "autostaan", kuten hän rattaitaan kutsuu. Palan halusta hankkia hänelle ratin autoonsa.
Maailman rumin (mutta myös edullisin) autoistuin muuntuu. Minulla on viha-viha suhde vaaleanpunaiseen. En sietänyt väriä edes lapsena. Parikymppisenä opin ymmärtämään etteivät kaikki vaaleanpunaisesta pitävät ole ääliöitä, usein päinvastoin, ja että useille tämä väri sopii erittäin hyvin. Itse en ole ikinä oppinut pitämään siitä. En, vaikka olen tietoisesti yrittänyt opetella pitämään siitä.
Neiti S, 6 vuotta, huokasi viime viikolla etten koskaan ompele mitään vaaleanpunaista, se kun on nykyään hänen lempivärinsä. Ompelin Iida-mekon. Siinä on vaaleanpunaista.
Autoistuinkangasta ostaessani, vielä viimehetkellä kun myyjättären sakset jo melkein koskettivat kangasta, huusin :" Seis! ehkä tämä on sittenkin väärä kangas!". Ostaa nyt ihan kaupasta, uutena, jotain mistä ei oikeastaan pidä ollenkaan!
Ostin kuitenkin. Luulen pitäväni suorastaan tästä nimenomaisesta kankaasta. Mutta en edelleenkään yleisesti vaaleanpunaisesta.

Thursday, July 12, 2007

vaahteramäen Iida ja seitsemän asiaa

Jugendsammakot?

" Käsivarteni nyt kiedon kaulaasi sun,
oi suloinen armaani mun.."
Siitä tuli siis Vaahteramäen Iidan mekko. Sammakot vaikuttavat jugendahtavilta, ja essuntaskuihin mahtuu sekä sammakko että possu.

Ja sitten jotain aivan muuta. Liivia haastoi minut kertomaan seitsemän asiaa itsestäni. Gulp! Gasp!
Liivian hienosti raportoimat seitsemän olivat häkellyttävän sopivia minunkin kohdalleni: en kuitenkaan pelkuroi niiden varjoon ja käske lukea kohtiani Liivian blogista, vaan olen urhea ja keksin omat asiat.

1. Olen ollut jo 20 vuotta kasvissyöjä. Nautin kyllä maitotuotteita ja kalaa, joten mikään kovan linjan kasvis en ole. Viimeksi kun pieni murunen lihaa vahingossa ajautui systeemiini, sairastuin niin kovasti että lähes pyörryin huonovointisuuteni takia.

2.Sen sijaan että alkaisin ensisijaisesti pohtia seitsemää seikkaa kerrottavaksi, alankin miettiä kaikkia mahdollisia ja mahdottomia 7-mielleyhtymiä.
7 kuolemansyntiä, 7 samuraita, maailman 7 ihmettä, lumikki ja 7 kääpiötä, 7 veljestä, 7:n meren kauhu, "sen seitsemää sorttia", tulee antaa anteeksi seitsemän kertaa seitsemän, 17 vuotiaana on neito kauneimillaan (ja pyh, en minä ainakaan),seven-eleven, seven-up,"..sieben , acht, gute nacht!"

3.(Niin, mietin jo tosiaan etten voi mainita perhettäni tässä listalla koska meitä ei mitenkään ole seitsemän.)Perheeni on elämässäni aina ykkösenä. Meitä on siis kahdeksan: puolisot+6 lasta. (Tässä kohdassa on liikaa numeroita.)

4.Nauraminen. Tykkään nauraa.

5.Omistan tällä hetkellä kahdet sukat. Polvisukat ja nilkkasukat, raidallisia molemmat. Ei, on kolmannetkin! Löysin raidalliset ylipolvensukat etsiessäni esikoiseni kutsunta- lääkärintodistusta vaatekaapistani(ei löytynyt). Aion hankkia lisää sukkia.

En ole ihan varma pitäiskö tämä kohta poistaa, ja kirjoittaa jotain muuta tilalle. Pelkään paljastavani jotain kaameaa sukkien ohella. Esikoiseni ei varmaan pääse armeijaan jos kuulevat että hänen kutsuntapapereitaan säilytettiin joskus äidin vaatekaapissa.

6. Näen ja muistan paljon unia. Se on hienoa.
Olen nähnyt unta jossa mieheni kanssa muutumme kauhean sairauden takia jättimäisiksi ihmisruumiin elimiksi. Muistan toivoneeni nenäksi muuttuessani, että puolisoni muuttuisi edes samaksi elimeksi, jolloin kenties voisimme vielä kommunikoida jollain tavalla.

7. Musiikki. Hyvä musiikki vaikuttaa voimakkaasti. Pidän ikivanhasta vokaalimusiikista, renessanssin polyfoniasta, Bachista, Bartokista, Arvo Pärtistä, György Ligetistä, kansanmusiikista ympäri maailmaa, soulista ja funkista. Pidän kirkkojen akustiikasta, jälkikaiusta, veden äänistä, kivien äänistä(Micus!), linnuista, kahinasta. Sattumanvaraiset äänet.

Wednesday, July 11, 2007

Raitasukat. Kyllä näistä vielä pari tulee.
Hän pukeutui tänään näin. Pyykkipäivä.
Parhaat kumpparit. Minäkin tahdon.
Pitsihihat neiti S:lle. Mukavasti jonkun menneen aikakauden näköinen mekko. Käytin samaa kaavaa kuin aiemminkin (ottobre-lehdestä, en muista numeroa, lehti hävinnyt, vain kaava tallessa) ja mahtavaa että se muuntuu aina vähän erityyliseksi kankaan ja yksityiskohtien mukaan.
Haluan mekkoon vielä essun. Ja essuun kirjontaa. Sammakoita tietenkin. Oikean aikakauden sammakoita. Empiresammakot? Kustavilais-sammakot?

Monday, July 09, 2007

sammakko taskussa

Nämä puolitoistavuotiaalle tekemäni pöksyt mahtuvat paremmin kuusivuotiaalle. Käytin kerrankin kaavaa(ottobre), kun ajattelin että säästyn näin ikävältä aivotyöltä. Oletan aivotyöskentelyni loppuneen jo kaavaa jäljennettäessä.
Mutta ei taaskaan hätää, neiti S rakastaa uusia kesähousujaan, ja pikkusiskokin sai loppujen lopuksi oman pienemmän version keltaisista housuista.
Kuvassa (taskussa) kaikkein rakkain sammakko. Se suorastaan moikkaa.

Thursday, July 05, 2007

sorminuket

Lintu, mustekala, avaruusolio, tyttö, poika ja karhu. Sorminukkeja on mahtavan kiva tehdä. Jos ei jaksa, kas liimatuubi ja sakset hoitavat homman. Jos innostuu, niin käsinompelu tässä mittakaavassa toimii mahtavasti( tarkoittaa: minäkin jaksan).( Tarkkaavainen lukija saattaa huomata että vasempaan käteeni ilmestyi kuudes sormi kuvauksen ajaksi. Vau.)
Lintusesta tuli oma suosikkini. Poika A ja neito S innostuivat sorminukeista siinä määrin, että ompelukoulussa ei tulla näkemään hiljaista päivää vähään aikaan. Itseasiassa lapset ovat niin innoissaan ompelusta että minun puhtini pettää siinä vauhdissa. Ojasta allikkoon. Tai jotain.

Monday, July 02, 2007

läksyn kuulustelu

Musiikki-aiheinen teokseni tässä. Keksin kaikenlaista, mutten toteuttanut kuin tämän. Mutta ei haittaa, nyt on kesä, mikään ei haittaa. Toteutan ehkä myöhemmin.

Koska kuva on huono, niin selitän mitä kuvassa on. Teksti on "kirjailtu" ompelemalla, höh, siis ommeltu käsin tuohon kankaaseen. Laulava hahmo on leikattuliimattu mukaan. Kunhan pingotan kankaan jotenkin, niin rypyt oikenevat ja näyttää siistimmältä.

Mikäli olet väsännyt tästä yhteisestä aiheesta jotain katseltavaa, niin huikkaa kommenttilaatikossa, jotta tiedämme mennä katsomaan. Kivaa!