hassu hatuntekijä / mad hatter

Näitä ei tosiaan ole koskaan liikaa. Ja ylpeänä voi kertoa, että parhaasta piposta ei ole kuvaa, koska se on niin ahkerassa käytössä. Kerrassaan mahtava puolisoni pukeutui vanhasta "taisteluplaneetta Galactica"-paidasta tehtyyn pipoon mennessään työmatkalle ja palaveroimaan. Siis pipo kera solmion ja kauluspaidan. Kertoo jotain työpaikastakin.
Nuo kuvan pipot ovat kaikki samasta vanhasta trikoopaidasta (siis ei siitä Galactica-paidasta kuitenkaan). Kukat olivat paidassa valmiiksi.
Olen erityisen iloinen että osasin tehdä jotain, mikä ilahdutti perheen miehiä. (Kukkapiposta eivät innostuneet sentään). Poninhäntä kuuluu siis esikoispojalleni.

Yeah, really never enough of these. And i can proudly tell you, that the coolest of the caps has been in use since i made it, and thats why there´s no picture. At the moment my extraordinairy husband is wearing his brialliant "battleship Galactica"- cap (made of an old t-shirt) on a business trip & meeting. A cap and a tie.
Those caps in the picture are all from the same old shirt. The flowers were there already, i didnt make those.
What made me extra happy about this, was that i was able to make something cool for the men in the family. Something they liked of! (The ponytail belongs to my firstborn son, not me, just wishing..) ( And the flower cap obviously is for miss S).

haastettu / tagged

Eli bloggausnäkymiä kyseltiin. Väsään näitä postauksia olohuoneessa, jossa otan myös periaatteessa kaikki sisäkuvat. Olette siis nähneet melkein koko huoneen: sohvan, keltaisen maton, ompelupöydän, Singerin, sängynkin( ahdasta, joo), kaiken. Työpöytä erityisen hyvin esillä tässä. Huomatkaa tietokoneeni luuranko pöydällä. Vanha rousku, vain kunnon pläjäys kylkeen käynnistää sen.
Olen selin ikkunaan, mutta talvella näyttää tältä.
Juuri nyt lehmukset näyttävät tältä.
Vastapäisen talon seinä.

Ja tämän näen jos kurkotan oikealle, ja ulko-ovi sattuu olemaan auki. Vaahtera ja tammi. Harmi etten saanut napattua yhtään kuvaa lempilinnuistani, punarinnoista, jotka ovat taas valloittaneet pihan. Näyttää kuin pihalla pomppisi punaisia omenoita.

I got tagged to tell my "blogginsurroundings", and a wiew from closest window. I do everything in the livingroom, and almost all the inside pictures are taken thatre, so you have actually seen it all. From the window mostly lindentrees. No snow yet, just an old pic.

inhoaa silittämistä / she hates ironing

Tein itselleni harmaan hamosen. Ihan tavallinen, tylsähkö harmaa, mutta sentään kivat isot taskut. Halusin tapani mukaan ottaa siitä kuvan ja raportoida täällä tekemisistäni (aika hullua, mutta hauskaa). Ah, vaan kuinka viekään kuvien ottaminen syksyllä järjen! Valo on yhtäaikaa kova ja hämärä: yhdistelmä, joka ei tuota hyviä tuloksia minun taidoillani ja kamerallani. Ja kaiken lisäksi hame on rutussa, vakosametti pesun jäljiltä ihan viiruinen ja kuvista tulee ihan kamalan näköisiä.
Mietin, että jos vien hameen pimeään nurkkaan, niin varjot ahmaisevat pahimmat rypyt. Ta-daa! Ei onnistu, koska kaikki on tällöin myös yhtä suhnuisuuden hieveriä. Hmm... entäs jos otankin automaattilaukaisimella kuvia liikeessä? Liike peittäisi rypyt. Eli sen sijaan että olisin käyttänyt viitisen minuuttia hameen siltittämiseen, vietinkin tunnin hyppien kameran edessä ruttuinen hame päällä. Se oli hillittömän hauskaa. Harmi ettei toimi normaalielämässä; alituinen pomppiminen ryppyjen peittelemiseksi.

Because i have this silly( but fun) need to raport all my sewings here, i wanted to take a pic of my new "good all plain grey" skirt i made today. But wow, the weather here in this season is terrible what it comes to taking pictures. " A season of crappy pictures", i remember some Norweigian blogger ones saying about fall/winter. (I cant remember who it was, but she´s so right!). Anyways, all my pics turned out just blurry and uggly and terrible. Oh, and also i was trying to avoid ironing by taking the pics in a shady corner of the room, you know, wrinkles just look bigger and uglyer in a cold light. (The light is cold and dark at the same time!) Nothing worked, so my solution was : instead of using about five minutes to iron the skirt and find a decent place to take that skirtpic, i decided to put the wrinkly skirt on and jump and kick infront of selftimer. Movement will hide the wrinkles.
Juhuu! It was so much fun! What a shame the same jumping and kicking wont do the trick in real life.

tanssijan villuri / a dancer´s wrapcardigan

Olen jo jonkinaikaa ihaillut "Tiny happy"-blogin hienoja ompeluksia. Ilahdukselleni ei löytynyt rajaa, kun löysin sieltä kaavan mahtavaan kietaisumekkoon. Minulla ei ollut mitään kivaa kangasta jemmassa, mutta pakko oli päästä kokeilemaan.
Kirpparilöytövilluri sai minut taas näyttämään laatikolta, huh, tai paremminkin kaikkien laatiokoiden äidiltä. Kaikkien näiden vuosien ja imetysten jälkeen vasta nyt minulle on ilmaantunut rinnat, joka seikka jaksaa yllättää jatkuvasti. Varsinkin vaateostoksilla. Laatikolta näyttäminen johtunee siis tästä ilmiöstä. Muut normaalivartaloiset naiset eivät kyllä näytä laatikolta, joten kyseessä saattaa olla joku ihan muukin laatikoistuminen. En valita toki, hämmästyn vain.
No niin, siis vanhoja neuleita materiaalina. Tämän piti olla Liisulle, mutta neuleiden venyvyys ja ompelijan suurpiirteisyys kaavan suhteen aiheuttivat hienoisen mittakaavasekaannuksen. Ei haittaa tämäkään. Neito S tanssi villuri yllään kuin Isadora Duncan konsaan.

I adore Tiny happy´s creations, and was i happy to find her wrapdress tutorial. Yes yes yes!!! My slackness with patterns caused a little sizing adjustments. Littlest sister has to wait for her wrapdress for a little while. Well, i didnt understand either how much these old sweaters will strech, but no worries. Miss S got inspired to dance like Isadora Duncan in her new cardigan. So, not a bad mistake at all!

ukot / old men

Liisu rakastaa "ukkoja". Myös nuket ovat "ukkoja", korkeintaan joskus vauvoja. Kaikkein rakkain ukko tällä hetkellä on tuo oikealla keskellä oleva kelta-ruskea laskuvarjohyppääjä (Huh?). Se löydettiin puutarhatalkoissa miehen lapsuudenkodin kukkapenkistä. Se piha on täynnä haudattuja leluaarteita.
(Kuva on vähän köpelö. Inspiroiduin "fine little day"n lusikka-kokoelmasta ja halusin kerätä kokoelman myös. Meidän lusikat vaan eivät ole kovin mielenkiintoisia, joten leluja tilalle. Hauskaa.)


Our youngest (girl) loves all kinds of "man"figures. I don´t know how to call these in english. Direct translation according to my dictionary would be "old man". Anyways, she loves her old men, and calls dolls also that way. Her favorite one is the very uggly yellowish-braunish parachuteman(without the parachute) on the right.
(Fine little day´s great spooncollection pic was my inspiration to this picture. My picture itself is not very good, but this was fun).

ompelukoneonni / sewingmachine happiness

Sain kauniin 20-luvun poljettavan Singerini synttärilahjaksi viitisen vuotta sitten. Ompelin ja iloitsin, kunnes koneistoa pyörittävä hihna katkesi. Tänään löysin pienestä ompelukonekorjaamosta upouuden hihnan, oi onnea! Lapset ovat pyörryttävän iloissaan ompelukoneesta, eivätkä saa sen poljettavuudesta tarpeekseen, vaikka se poljinsysteemi onkin vähän hankala aluksi. Tuppaa menemään taaksepäin.
Olin ihan myyty lasten innon nähtyäni, ja annoin koneen heille omaksi. Poika A kirjoitti aiheesta jopa läksyvihkoonsa. Hänen ensimmäinen ompeluprojektinsa "omalla" koneella oli niskatuki nukkumaanmenoa varten. Neito S ompeli tyynyn kyynärpäälle, nojailutarkoituksiin.
Minulla on onneksi vielä lupa lainata konetta.

My, or should i say our, beautiful 1920´s singer works again! I got it as a birthday present five years ago, but the lifegiving cord broke and i couldnt find a new one until today.
Oh joy! Kids are all over it, they just cant get enough of the pedal system, even it is a bit tricky at first. Their first sewingprojects with their own (yes, my heart melted and i gave the machine to them) machine were a neckrest pillow for bed, and an elbowpillow for "leaning against something"-purposes.
I still am allowed to borrow the machine.

paitoja tarpeeseen / new shirts for need

Vanhat paidat ovat hävinneet. Kuten myös voikkapussi. Peeveli. Joskus edes pesukorin uumen ei vastaa tähän kutsuun. Jaksan ymmärtää että sukat menettävät parinsa, mutta että kokonaiset trikoopaidat...
Paidat on tehty vanhan paidan (yksi löytyi vielä) saumoja seuraillen, mutta kapeammaksi. Kapoinen on kiva yllä. Alimmainen on ihanasti käytöskukkatunnelmainen.

He has lost few longsleeved t-shirts. And his gymclothes. Darn. I understand socks that loose their companions in the laundry, but whole garments mysteriously missing.....
I made the shirts following the seams of an old shirt (found one!).

yhteensopiva / matching

Taitava Tiina ("Tilli mössönpoika ja muita ihania") teki todella hienon bodyn tästä samasta Nanson paidasta jokunen aika sitten. Käykää katsomassa, laitoin todennäköisesti linkin sinne tuohon. Kuinka ollakaan, olin juuri edellispäivänä ostanut saman paidan kirpparilta... Inspiroits, inspiroits! Ei oikeastaan edes harmita ettei paita sopinut minun ylleni lainkaan (näytin laatikolta), kun se taipuikin näin hienoksi oloasuksi.

(Ihminen voi todellakin näyttää laatikolta).

Liisu paranee pikkuhiljaa. Alan rentoutua.

Puolisoni huomautti tänään ruokaillessamme, että on melko huvittavaa kun meillä pitää erikseen olla sääntö : "ei saa laulaa ruokapöydässä!". Ja että me jatkuvasti, lapset sekä aikuiset, unohdamme noudattaa sitä.
Päivän lauluna oli eri versiot joulukipaleesta "joulupukki". Oma suosikkini ehdottomasti se, missä koko laulu lauletaan pelkästään sanalla: joulutähti. Siis näin: "joulutähti, joulutähti, joulutähti, joulutähti, joulutähti, joulutähti, joulutähtijoulutähti!"

Go check that link (wow! a link!) over there. Tiina made a really cool looking onesie using her old Nanso t-shirt. I just bought the same t-shirt from a thrift store/fleamarket the day before. I looked like a box in that shirt ( yes, it´s possible), so i let myself be inpired by her.

At the dinnertable my husband pointed out at that it´s quite hilarius that we have to have a rule: "do not sing at the dinnertable". And also, that we forget the rule every time.
Todays song was all the versions of a finnish chirstmastime favorite about santaclaus. You know, the kind of " joy to the world, the school burnt down.."-song. My favorite version beeing the one that´s sung only with one word: "poinsettia".

" Poinsettia, poinsettia, poinsettia...."

sairaana

Liisu on sairaana. Kuumeinen vatsatauti. Minä, kaiken nähnyt ja kokenut kuuden lapsen äiti, hermoilin niin, etten nukkunut lainkaan koko yönä. Päivällä makasin hänen vieressään koko päivän ja pidin kädestä kiinni.

She is sick. Feverish, upset stomach. And me, a mother of six who has seen it all, got so nervous i didnt sleep at all last night. All day i was laying next to her and held her hand.

"try a little tenderness"

Takin ja lakin värit eivät sovi yhteen, mutta kuvattava oli lahjomaton tänään: muissa vetimissä hän ei ulos suostunut lähtemään. Lissulla on muutenkin sopeutumisjakso meneillään (ja minulla) kun kaikki muut ovatkin päivät koulusa ja me periaatteessa ihan kahdestaan kotosalla (isää työhuoneessa yläkerrassa ei lasketa).
Tuo lakki on siis uusi ja ihana. Löytyi kirpparilta 20 c pala ihastuttavaa sammalenvihreää villakangasta. Se riitti mokailujen jälkeen juuri ja juuri tähän yhteen lakkiin. Ja Liisu muuten aluksi vihasi sitä aivan silmittömästi. Hieman turhauttavaa.
Saan puuhailla itsenäisesti jos Lissulle on jotain mielenkiintoista ja vaarallista tekemistä siksi aikaa. Muuten olemme hyvin yhteenkasvaneet. Hyvää musiikki auttaa häntä jaksamaan elämää ilman äidin välintöntä fyysistä läheisyyttä myös. Tänään hän kuunteli ommellessani Otis Reddingiä. Hän ihan oikeasti diggaa vanhaa jytkettä ja kunnon menoa. Otsikon kappale oli erityisen suosittu.

We are training with Liisu to be together at home while all the rest of the family is at school. She wont very eagerly leave me for a second, or let me do much anything without her. Hohhoijaa, sigh..
If theres some interesting (=dangerous) activities for her, i might be able to do something by my self, i mean without direct physical contact. And she truly likes music. Today i made this pretty green hat for her, while she was listening to Otis Redding.
At first she hated the hat from the bottom of her heart. Now she tolerates it enough to wear it, but only with that very differently green coat.

saksanpaketti / package from Germany

Ystävä saksasta lähetti ilahduttavaa postia. Kirjoja neiti S:lle ja mainio kassi minulle.

ei koskaan tarpeeksi / never enough

..pikkareita. Liisu tosiaan opetteli kuivaksi kesällä (kumarramme ja ylistämme häntä tämän johdosta!), eli pikkuhousuja tarvitaan runsainmitoin. Ne eivät lopu kesken siksi että ne joutuisivat jatkuvasti kosteusvaurioiden takia pesuun, ei suinkaan, Liisu on erittäin pätevä potallakävijä. Luulen että hän tahallaan sotkee pöksynsä ulkopuolelta, jotta saisi tekosyyn riisua ne. Naku on hänen mielestään paras ja ihanin, ja söpöähän se onkin, mutta käytännön syyt puoltavat alusvaatteiden käyttöä. Aion voittaa tämän väsytystaistelun. Ompelen kaikki vanhat trikoopaidat pöksyiksi.
Kierrätysmateriaalien käyttö muuten saa aikaan yllättäviä väriyhdistelmiä ja - valintoja. Tuo hänen yllään oleva "lohenpunainen- vaaleansininen"-yhdistelmä ei ihan ensimmäisenä olisi kangaskaupassa tullut mieleeni. (kamaluudessaan melko viehättävä, hänen yllään ainakin.)

.. eikä pipoja! Pieneksi kittanoitunut neulepaita taipui kahdeksiruusukepipoksi. Pitkä on Liisulle, ja 20-luvun tyylinen( no, päässä se näyttää oikeasti aika hauskalta ja nostalgiselta) joko teini O:lle tai minulle.


..of little pants and knitted caps. Well, obviously the caps not knitted by me. They´re made of an old and uggly sweater. They have a little 20´s feel in them. Sort of.
We have a little debate going on with Liisu (22 months) about using underpants. She thinks it´s lame, i think its practical and makes living easier. She pottytrained herself during the summer ( oh, we salute her!), and now needs tons of new underwear. Not because of "moisture accidents" but i think she spills all kinds of stuff on them on purpose, to get a reason to take them off. Maybe she even hides them somewhere. Fortunately, we have lots and lots of old t-shirts and other stuff to fill our life with toddlersized underpants. Recycling fabric also creates new and interesting colorcombos. That "salmonpink- light blue" shes wearing is not the thing i`d look for in a fabric store. But it looks kind of cool on her. After all.

sinitaivaspaita / blueskyes shirt

Vaikka tavallaan vähän väärän sesongin paita, niin eikö loppujen lopuksi ihan oikea ihana kesätaivaan väri syksyn harmauteen? Tämä on neiti S:lle.
Aloitin käyttämällä Ottobrelehden kaavaa(syksy 2004), mutta unohdin taas, että se kaava on oikeasti trikoopaidan kaava kuminauhapoimutuksineen päivineen. Eli päädyn yhtäkkiä ihmettelemään aivan liian väljää kaula-aukkoa. Tällä kertaa tein jotain hauskoja sisäänottoja/vekkejä(?) kaula-aukon viereen ja ne näyttävät hienoilta. Melkein kuin olisin tarkoittanut niin.
Materiaalina taas kaksi pientä, vanhaa tyynyliinaa. Harmillista ettei niistä riitää aikuisen paitaan. Nyt saan kuitenkin nähdä sinitaivaan vilistävän siellä täällä kotona. Kiitos, tarvitsen valoa!

A blue shirt for my dauhgter, miss S. Material is old pillow cases (again). One could say its a wrong season for this, the fabric is very summery. But isnt it just right for this allready dark and every day just s bit darker autumn? A little bit of blueskyes for me, thank you!

I used a pattern from ottobre magazine (fall 2004), but since i´m not very obedient pattern user, i of course used a jersey shirt pattern, altered it, but forgot about all the gatherings and elastic band things on the neckline, and ended up wondering what to do with a much too large neckline. I´m happy with my improvised solution (wich im unable to explain in english, but its not that interesting either), it looks almost as i planned it like that.

jotain kevyempää and few words in english

So, should i write sometimes few lines in english here?. I´m very aware of the fact that my english sucks (if thats swearing, i`m sorry) , and that makes me extremely nervous. And embarassed in some way also (not only because of sloppy use of the language).
I´m an exeption in finnish school system: i never had english at school. I studied german, swedish and french, wich all have pretty much faded away thru years. So, my english comes from (mostly american) 80`s tv-shows, and i`m probably speaking/writing quite peculiar language. If thats ok with you, and you yearn to hear wich old sheets i used for sewing this time, or how ticked i got by a sign at the departement store that said my 7 and 8 years olds are "teens" (can you imagine!!! 7-14 teens!) , then let me know.
Just in case, if i sound rude, im not, because im not. Im very kind and mellow. It´s just bad english.

Oh, the tunic for miss S (7, almost years) is made of, ta-daa! old pillow cases. What a surprise.


Huh, älkää pelätkö, en aio siirtyä kirjoittamaan englanniksi. Muutama rivi silloin tällöin ehkä(EHKÄ) koska on pari ystävää, jotka eivät osaa suomea, ja joku ehkä muukin. Huh. Jotenkin noloa kuitenkin.

No niin, asiaan. Neiti S:lle kepeä tunika. Huomatkaa, että edelleen yritän ymmärtää vaaleanpunaista. Osaan suhtautua siihen jo leikkisästi, joten edistystä on tapahtunut. En koskaan tule rakastamaan pinkkiä itselläni, mutta on ihan kohtuullista etten yökkäile aina kun joku lapsista haluaa jotain vaaleanpunaista.
Tunika ommeltui melkein itsestään, koska nuo vanhat, pienen pienet, osaksi melkein tilkuista tehdyistä tyynyliinat eivät muuhun järjestykseen asettuneet. Tyynyliinat hakeutuivat mukaani tuon edellisessä postauksessa mainitun epäonnisen kaupareissun jälkeen järjestetyllä terapiakirppiskäynnillä. (Kiitos muuten runsaista kommenteista. Tuosta aiheesta riittää juttua kyllä.)
Eilinen vihreä takki on jotain vanhaa, kirppikseltä löytynyttä verhoilukangasta, samasta vihreästä on tehty pari kassia ainakin. Vuori on fleeceä. Ei toppauksia eikä mitään. Vihreä kangas on tosiaan hirmu paksua.

little green riding hood, pieni viherhilkka

Saa nähdä voiko tätä oikeasti käyttää, pienen viherhilkan takkia. Se on nimittäin hurjan paksu ja jäykähkö. Ehkä se siitä tokenee. Koekäyttö onnistui ainakin.
Nappeja täytyy vielä lisätä ja jotain muutakin pientä.

Olen flunssassa, kuten jotakuinkin kaikki muutkin perheenjäsenet. Väsymys velloo. Huomaan olevani normaalia äkäisempi ja muutenkin tunteikkaampi väsyneenä (yllätys).
Eilen jouduin kaupungille ostamaan housuja poika A:lle. Piti kesken reissun soittaa puolisolle, jotta en ihan julki-itkuun parahtaisi keskellä kaupunkia. Kaupoissa oli niin ahdistavia vaatteita 134 cm pojalle, että oikeasti, kuten jo mainitsi, aloin itkeä. Tarkoitan että vaatteet olivat ainakin keskenään samanlaisia, ja hyvin erilaisia kuin poika A. (ja minä olen kipeä, ja kyllä, olen erityisen herkkä itsekin, ihan kummalinen varmaan usean mielestä jnejne.)
Poika A on esimerkillinen näyte suvun herkistä, älykkäistä, nokkelista ja introverttiyteen taipuvaisista miehistä. Miehistä, jotka lapsena itkevät syödessään pullapoikaa.
En voi ostaa hänelle pääkallohousuja. En vaikka niitä tarjottaisiin minulle kolmessa kaupassa. En voi ostaa hänelle militaristisen näköisiä tamineita, jotka saavat hänet tuntemaan fyysistä pahoinvointia.
Ja nyt: minulla ei ole mitään pääkallohousuisia poikia vastaan. Ihanaa, jos he ovat löytäneet jotain mistä pitävät ja jotain, mikä hauskaa. Vilpittömästi, mielestäni se on hienoa. Minulla on paljon kuitenkin vastaan sitä tosiseikkaa, että kaikille tarjotaan samaa, joka saa aikaan sellaisen vaikutelman, ettei muunlainen saa olla. Vai mitä minun pitäisi ajatella koluttuani jo neljä myymälää löytämättä tavallisia housuja lapselleni.
Viimeinen niitti oli Stocmannilla lastenosaston suuret kyltit joissa kerrottiin mistä minkäkin ikäiselle lapselle löytyy vaatetta: 7-14 TEENS .
Minun seitsenvuotiaani ei ole teini. Ei myöskään kahdeksanvuotiaani. He eivät vielä pitkään aikaan ole teinejä. Jätin palautetta. Sekä laatikkoon, että suullisesti.