Wednesday, December 31, 2008

kissalle einettä / cat food

Villapaitakala. Kisulle. Riemu raikaa ja kala saa hellää huomiota osakseen.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta! Ensi vuodesta on kai povattu taloudellisesti hankalaa ja mitä vielä. Jos suuret asiat suistuvat raiteiltaan, tulkoon lisää pieniä hyviä. Pienet ja hyvät ovat usein ne parhaat. Paljon sellaisia kaikille! Olette kivoja ja ihania.

Sweaterfish for the cat in the family. Liisu gives lots of tender attention to this fish.

I wish you all good, happy new year! I guess there is all kinds of difficulties to come (financial, all that and what else more), but i do hope and wish that if the big things go heywire, let the small and beautiful increase. The small is often the best. Lots of that to everyone! You are nice and wonderful.

Monday, December 29, 2008

ruissalossa paossa / hiding in ruissalo





Täällä ei ole lunta, ei enää edes kuuraa ja päivä on ollut aivan kammottavan pimeää. Kaupungin värimaailma ei toimi tässä säässä kovin hyvin. Karkasimme Ruissaloon pikkulasten kanssa. Onneksi "maalla"( reilun 5 minuutin ajomatkan päässä meiltä, heh) on värejä typerän pimeänäkin päivänä. Kosteaa, harmaata, ruskeaa, sammalvihreitä, beigeä, raikasta. Mökin ikkunat olivat huurussa, välillä kameran linssikin. Hyvää sielulle.

We have no snow here on the south-east coast. That means dark weather is super dark. Today was. Super duper dark.
The townlight and colouring do not work at all on days like these so we left the town and hid ourselfs in Ruissalo ( a small nature protected island just 5 min drive from our home) for the day with the smallest kids. Moss greens, greys, browns, beige, humidity, clear, fresh. Good for one´s soul.

Sunday, December 28, 2008

täydellinen lahja / the perfect present


Sain kuin sainkin säästetyksi tämän kissa-asun joululahjaksi. Onneksi niin, tyttönen oli tosi sairas juuri aattona, mutta lahja jaksoi ilahduttaa silti. Täydellinen lahja! Liisu pitää sitä yllään sisällä ja ulkona. Näin osuvaa lahjaa en ole varmaan koskaan aikaisemmin antanut. Ihan ihmettelen itsekin.

Koko perhe sitten sairasti vatsataudin joulupyhinä. Oli hyvin rauhallista. Ainakin oksentelupuuskien välillä. Ei uskallettu pöpöjen pelossaja väsyneinä laittaa ruokaa, tilattiin pitsaa.
Vähän harmittaa kyllä tämmöinen perinne: olimme näes kipeinä viime joulunakin. Ei tavata koskaan niitä kivoja sukulaisia joita täällä parveilee jouluntienoilla.
Onhan se rauhallisuuskin tietty kivaa. Lapset lepäilevät voipuneina sohvilla tv:n rauhoittavassa valossa. Oma tunnelmansa siinäkin. (Huomatkaa kuinka yritän sinnikkäästi nähdä asioiden valoisan puolen. Sinnits sinnits.)

I´m trying very hard to see the happy side of the familyepidemic (the jolly one, the stomachflu, whole family,yes) this christmas. You know, the silent, almost paralysed silentness that fills the room when recovering children are wacthing tv/lying in front of tv. We had very peaceful holidays.
But, one thing that makes me super happy, is that i gave this cat outfit to Liisu as christmas present, not on her birthday. She was so sick, and this gift was just the best and most fitting present ever. She loved it even beeing so sick she hardly could say: meeow.
She is wearing it all the time. In and out.

Saturday, December 20, 2008

voi voi

Poika A tuupertui eilen vatsataudin syöverissä sängyn pohjalle. Poika on hyvin heikko ja raukka ja raato. Ihan poikki.
Pelolla odotan noinko tauti leviää koko perheen kattavaksi joulupyhien ykäkavalkadiksi. Estääkseni moisen, olen desinfioinut jotakuinkin poika A:n varjonkin.
Kalpea poikani pyysi yllättäen uudestaan yhtä joululahjaa: paljon kangaspalloja. "Yksi" lahja muuten kattaa hänen mukaansa noin kolmekymmentä palloyksilöä. Tällä hetkellä on koossa 15. Sairauden riuduttama pikkupojankatse saa(ttaa) kyllä ajaa äidin ompelemaan yösydännäkin.
Voi raukkaa. Huh huh.

Oh dear. Boy A got very sick yesterday. Stomachflu or something. Very nasty. He is lieing in his bed, pale, ghostlike, dark circles around his eyes. And then, looking at me with that very tired, overly heartbraking expression in his face, asks me if i could make him one gift for christmas. Some more fabric balls. Maybe like 30.
I´ve made 15 by now. I will probably be sewing another 15 tonight. Unless i´m throwing up in the badroom next to boy A.
Sick children can ask me basicly anything and i say: yes.
Yeah, been also desinfecting everyplace to prevent a jolly family epidemic.
Huh huh.

Thursday, December 18, 2008

onkos täällä kilttejä? / ho ho ho

Klikkaa kuvaa suuremmaksi niin partasuut näkyvät paremmin. Vanhin lapsi on vielä koulussaan, mutta valo on armoton emmekä voineet odottaa enää yhtään pukkia kuvaan. Sori N.
Tämä on joulun asuste täällä. Liisu on sisäistänyt roolin lähes täydellisesti. Lapsosen bassollaan hän mörisee pitkin ympäriinsä, naamari naamalla ja kyselee josko täällä on kilttejä lapsia. Kuolen nauruun.
Kokeilkaa.Wish jar. Keri Smith. Seasonal secret spy disguise. Täältä näitä saa.

This seasons best outfit. Clikc the picture to see these bearded fellows better. Only one santa is missing from this family portrait. The light is mercyles here, the last rays were dissapearing fast, so N, tell your reindeers to hasten next time!
Tiny Liisu has really lived fully the new role. She is wandering around, wearing the mask, and with the most lowest baby voice asks the feared finnish santa sentence: "Is there any nice (well behaving, good, diligent etc) children around?"
Horrible question actually, at least i didnt like it as child. So, i´ve done my best to turn the question as funny as possible. It´s working, we are having tons of fun.
Wish jar. Keri Smith.The seasonal secret spy disguise. Go get one!

Monday, December 15, 2008

pieniä puuhia / small things

Joulukuun sarjiskalenteri. Meille on jo suorastaan syntynyt sarjiskalenteriperinne. On säästössä mäyrä-aiheinen ja lammas-susi-skorpioni-aiheinen menneiltä jouluilta. Kuvia saa piirtää kuka lystää, joten juoni kulkee melko rempseästi. Lopussa yleensä juhlitaan joulua. Muutenkin, aamutuimaan piirettetty kuva ei aina ole niin nokkela tai hieno mutta jotkut asiat täytyy vain rykäistä, tai niitä ei tee lainkaan.
Maljakossa kesällä kuivattuja leinikkejä. Tykkään kovasti.
Neiti S näki lelukaupassa sammakon muodonvaihdosta käsittelevän lelun/hahmosarjan. Olen etsinyt moista, vaan en löydä. Ajattelin että ehkä hän ilahtuisi tulitikkuaskisammakoista. Sarja askeja, joista löytyy huopaiset sammakonvaiheet. Hieman idea-asteella vielä. Halusin vain ottaa kuvan ennekuin viimeinenkin kajastus katoaa.
Raitoja lahjaksi perheeseen. Perhe on nähnyt minun neulovan näitä milloin missäkin, joten ei haittaa vaikka näkevät. Enpäs vaan kerro kenelle raidat ovat tulossa. Tavallissukkia, koulunohjeella, seitsemää veljestä ja jotain muuta villalankaa.

Cartoon calendar. Very wildly developing story about animals trying to find christmas. Last year it was a bagder story, the year before sheep, wolfs and scorpions. They do celebrate chirstmas in the last frame. (After many adventures).
A frog in a machtbox. Still an idea about frog metamorphisis in small boxes. Miss S saw a frogtoy with all the stages of froglife in a toystore, but i can´t find it anywhere. Hopefully this will work out somehow.
Stripes for family. Simple basic socks. The pattern i learned at school.

Saturday, December 13, 2008

harjoittelee / practising



Oi joulukuu. Aina unohdan miten monta joulujuhlaa yhteen joulukuuhun voikaan mahtua! Aika kuluu aivan omalla logiikallaan nyt. Toivoisin vähän hitaampaa tahtia.
Harjoittelua joulukonserttia varten. Paraisten kirkossa Tuomaanpäivänä, kauneimpia joululauluja ja vähän torvensoittoa, mikäli ramppikuume ei yllätä. Itse laulan tuolla joulupäivänä kuudelta (aamulla, ihan totta. Eh heh heh. Mahtaako silloin naurattaa...) tuhatluvulta peräisin olevaa messua anopin kanssa. (Mikäli nukkumatti ei yllätä.) Musiikki on joulun suola. Öh, tai helmi. No, siis ihanaa.

December, oh december. I always forget how many Christmas celebrations, parties, concerts can fit in one month! It´s fun, i just wish the time would go slower on december.
Practising for a Christmas concert in a very old and beautiful church of Parainen.

Wednesday, December 10, 2008

happy happy!



Arvasin tämän oikein! Oi, ja mitä mahtavan kivaa sainkaan palkinnoksi! Kiitos, happysilly/Sara!


I got this right! Oh, and look what wonderful cards&paper i received as prize!
Thank you happysilly/Sara!

Monday, December 08, 2008

ihan poikki / very tired

Olen nyt kolme kertaa jo yrittänyt päästä inssin läpi. En ole päässyt. Hermoilen liikaa. Olen ihan poikki.
Meillä ei enää ole aikaa yrittää neljättä kertaa, ajolupa menee umpeen näinä päivinä. Ja kuten jo alkutaipaleella epäilin, epäautomaista luonnettani on aika vaikea muuttaa. Ensimmäisellä kerralla olin niin hermona että unohdin miten liikennevalot toimivat. En muuten yhtään liiottele.

Minua ei harmita se etten saa ajaa autoa, vaan se että näin paljon voimia ja aikaa on kulunut hukkaan. Miksen jättänyt hommaa sikseen kun siltä tuntui jo kesällä? (Koska minun on on hämmentävän vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä ja tajuta omien tuntemusteni painoarvo) (Menee vähän syvälliseksi, mutta kyllä se tästä).
Opetus: Ei ole aina urheaa ja ihailtavaa yrittää saavuttaa jotain, mikä tuntuu olevan jotenkin ylenpalttisen kaukana omasta itsestä. Vaikea ja epämiellyttävä ei tarkoita: "Tämä sinun täytyy nyt ensimmäiseksi tehdä."(Vaikka ehkä joskus täytyykin, muttei aina.)

Puuh. Yritän nyt alkaa keskittyä tärkeisiin ja kivoihin juttuihin.


My unmotivation paid off. I will not get the driving license. I´ve taken the driving test already three times and failed everytime. Nerves. On the first try i got so nervous i (honestly, not overwords) forgot how the trafficlights functions. Green, eeeh go? Don´t go?
I´m not sad that i cant drive, but i am sad that so much energy and time got wasted. Why, oh why didnt i just quit the car thing already in summer when i felt that way? (Because it´s confusingly difficult for me to make independent choises and understand the value of my feelings). (wow, i´m getting a bit deep here)
Lesson learned: It´s not always brave to try to achieve something that feels very difficult and against your self(beeing, character).

And now, i try to concentrate on something important and nice.

Friday, December 05, 2008

isoinpapun villaversio / the isoinpapu way

Hei, ihan totta! Lumikki ja seitsemän kääpiötä! Eilisissä kuvissa on tosiaan satumeininkiä. Harmi että minulla on vain kuusi lasta ja niistäkin pari itseäni pitempiä. Ei päästä ihan autenttiseen tulkintaan. (Kuva kirjasta: Suomen lasten satuaarteet, kuvitus Marjatta Surojegin)
Eilisen vahingossa syntyneen villahameen kaveriksi syntyi vähän vahingossa pieni liivi. Katselin villakasaa vähän puolihuolimattomasti kun Liisu pyyhälsi paikalle, ja jotenkin päätti että tuossahan on lentävän kissan liivi! Sitten ompelin vanhasta neulepaidasta liivin. Annemari kyseli kommenttilaatikossa miten se ompelu käytännössä onnistuu, purkautuuko silmukat, venyykö hankalasti. Minä teen seuraavasti (on varmaan muitakin tapoja, mutta tämä toimii mainiosti):
Haalitaan villaisia neuleita. Pannaan samanväriset yhdessä pesukoneeseen, 60 astetta, eli villalle aivan liikaa. Ohjelman pyörittyä loppuun koneesta löytyy enemmän ja vähemmän huopuneita paitoja. Usein ihan tosi huopuneita.
Leikkaan neuleet saumoja pitkin auki niin suuriksi paloiksi kuin mahdollista.(Fiksu tekisi tämän jo ennen pesua, jotta yksikään paita ei huopuisi "tukkoon", tarttuisi itseensä.) Huopuneisuuden asteesta riippuen materiaali on mukavan rispautumatonta. Parhaimmillaan huopunut neule käyttäytyy yhtä leppoisasti kuin oikea huopa.
Sitten vaan mietitään mitä halutaan tehdä. Oikein jäykkä materiaali on hyvä leluissa, nukeissa. Pehmoisempi sopii paremmin vaatteisiin. Liisun hame ja liivi on molemmat tehty "huonosti" huopuneesta, eli aika pehmoisesta paidasta. Nuokaan eivät rispaannu lainkaan eivätkä myöskään jousta älyttömästi, joten voi ommella ilman siksakkia ja hurjia käänteitä.
Koristeita on kiva tehdä pienistäkin ripaleista. Joskus ompelen käsin, joskus koneella vaan hur hur. Kone on aika täynnä nukkaa ompelun jälkeen. Puhdists puhdists.

The pics yesterday really looked like a fairy tale, maybe snowwhite, or some russian tales. I even found very similar scene in a book! The picture is made by finnish illustrator Marjatta Surojegin.

A felted vest for Liisu. "A flying cat´s vest!", she shouted when she saw the material i was cutting on the floor. Someone asked me how i actually sew this material. This is the isoinpapu way:
Find old wool sweaters etc (real wool). Wash much too hot (60C¤). Cut in large pieces along the seams (if you are clever you cut the sweaters before washing, that´s how they don´t melt together if the felting wash goes too well). Make up your mind about what to sew (or let the flying cat decide). If the material became really tough, hardish, like thick real felt, then it´s very good for making dolls and such. The softer ones are good for clothing. Since the fabric is more or less like real felt, it´s also very nice to sew. Not much zigzagging the edges or turning the fabric. It doesnt really even strech too much. The bigger things i sew with the machine, smaller ones by hand. The machine gets very full of felt dust, so cleaning is good. I´ve "made" simple legwarmers just cutting the felted sleeves of.
Fun.

Thursday, December 04, 2008

kansallispukuja / national costumes



Otimme varaslähdön itsenäisyyspäivään. Anopin entisen pukuvuokraamon kansallispuvut ovat ajautuneet meille, ja me pukeudumme niihin aika ajoin. Kansallispuku on hieno juttu. Kirjoitan paraikaa Aino-puku ylläni. Harmi että puvut ovat niin kalliita oikeasti. On varsinaista luksusta kun kaapissa roikkuu useampi puku ja voin tepastella emäntänä milloin minkäkin seudun tyylillä. En kyllä osaa tanhuta, mutta olen laulanut kantelettaren teksteihin sävellettyjä lauluja, joten ainakin teoriassa osaan kutsua karjaa. " Le looo, le loooo, leleleleleleeee!" Ei ole yhtään vielä näkynyt pihapiirissä.

Tykkään Suomesta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään. Kovasti. Vaikka valitan pimeydestä.

Käsityöt jäävät varmaan vähemmälle esittelylle nyt joulukuussa, koska väsään salaisia joululahjoja. Alimassa kuvassa vilahtaa Liisulla erinomaisen yksinkertainen villapaidanhelmushame. Nimi kertoo mistä on kyse. Naps ja ompls. Kuminauhaa.

It´s Finlands independence day on 6th dec. Saturday. We are getting in the mood with national costumes.( The hats and rubberboots are not an authentic part of the costume though)
I love my country. Truly. Very much. Even if i complane about the darkness.

Tuesday, December 02, 2008

himmeli



4 euroa. Kirppikseltä. Tunnen itseni äärettömän onnekkaaksi. Kävellessäni kotiin reissultani himmeliä sirosti kannattelen tuli hyvin kuninkaallinen olo. Himmeli kädessä läpi loskaisen kaupungin.

4 euros at the thriftstore. I consider myself extremely lucky. I walked thru the dark, muddy town with a himmeli in my hand. It made me feel very nobel, royal, queen.

Monday, December 01, 2008

vähän väsynyt / a bit tired

Hän tykkää kissastaan. Päivänsankari sai kisun kanssa yhteensopivan mekon samasta joustofroteesta. Näyttivät söpöiltä molemmat. Kuvasta ei näe mekon isoja, puolipyöreitä taskuja, mutta siellä ne ovat. Pehmarinkantotaskut.

Oli hauska mutta väsyttävä viikonloppu. Molemmat sankarit juhlivat antaumuksella, saivat ihania lahjoja, seikkailivat Turun kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneessa ja toinen jopa sairasti jotain silmäongelmaa.

Olen aika väsynyt kyllä. Lumi suli kokonaan, ulkona on aivan käsittämättömän pimeää. Nyt vähän hengittelen ennenkuin villiinnyn joulusta.

She likes the cat. Phew! (isnt that the kind of sigh that describes relief?).
The two birthday weekend was fun but also tireing. I´m a bit worn out. All the snow has melted, it´s unbelievable dark. I need to take some deep breaths before getting in the christmas mood.

Wednesday, November 26, 2008

kisu / kitty



Lahjaksi pienelle kisullemme. Tein kerrankin useamman harjoitteluversion, ja tämä osui nappiin. Jämäkkä, pehmeä, vilpitön ilme. Liisun kisu. Kuulen tuolta jostain kodin uumenista parhaillaan uljasta Liisukisun nau´untaa.
Liisu otti kisua ommellessani verikokeet nuppineuloilla kaikilta pehmareiltaan. Minun piti naukua, ulvoa, murista surkeasti aina kun hän pisti potilasta. Niin haltiotunut hän oli kokeiden otosta, ettei huomannut lainkaan mitä olin ompelemassa. Lahja avataan perjantaina. Jos tämä kisu ei sankarille kelpaa, otan pennun mieluusti huollettavakseni.

While i was sewing this cat, my kittygirl took blood samples with pins of all her soft toys. She wanted me to make the tragical sound effects while she was operating. She was so thrilled by this all, that she didnt realise at all what i was sewing for her right there, in front of her. A Gift for her! Will be opened on friday. If for some reason she doesnt like this cat, i will happily adopt this cute kitty myself.
I can hear Liisu meowing somewhere in the background right now.

Monday, November 24, 2008

Yöllä tuiskusi. Lunta tuli jotakuinkin vaakasuoraan. Johtuikohan siitä, mutta auto hajosi, joten inssi siirtyy vähän. Toivon että pääsen pian eroon siitä, syteen tai saveen. Saisin kuitenkin taas energiani omaan käyttöön enkä hermoilukäyttöön. Ihokin kukkii stressifinnejä. Näytän hassulta.
Mutta ulkona on vieläkin ihanan valkoista. Lumi, olet paras.
Sammakkojen madonna, Neiti S täyttää tällä viikolla 8 vuotta. Pieni kisuvauva, Liisu 3 vuotta. Lahjapaja on täynnä ideoita, totetutus vielä uupuu.
Nämä Liivian ideasta poikineet kuvat tulevat kyllä S:lle. Hänen rakkain sammakkonsa, Samma, potretin pieni avaimenperäpehmo, katosi mystisesti täällä kotona pari kuukautta sitten. Toivomme muotokuvan auttavan etsinnöissä.

Snowstrom yesterday. Ah, snow you are the best!
We have two birthday girls here this week. The frog maiden, miss S turns 8. The cat baby, Liisu turns 3. Gift shop is full of ideas, wish to complete them.
Pictures for S. Portrait of her dearest frog. It has been missing now for couple of months (here at home, i wonder if Liisu ate it), and i hope the pictures will help to find this precious Samma the frog.
Mii nou spiik english tudei. Sori.

Saturday, November 22, 2008

Jäniksen jälkiä lumessa. Ja aamulla näimme punatulkun! En edes muista milloin viimeksi olen nähnyt punatulkun. Sukat tulevat lahjaksi poika A:lle, joka luulee niiden tulevan neiti S:lle. Nokkela sukansovittaja narraa.
Olen innostunut kaikesta. Ihan totta. Yritin kirjoittaa listan, mutta siitä tuli liian pitkä.
Turun seutulaiset: tiesittekö että Tuorlassa on nykyään planetaario! Kääk!
Ja hei, mitä nokkelia ja mahtavia joululahjaideoita/toiveita teillä on? Voisin inspiroitua ideoistanne keksimään parhaat lahjat täksi vuodeksi.
Innosts! Innosts! Innosts!

Rabbit tracks on snow. Socks for boy A. Colourful vest coming slowly along. Exitement in the air. I tried to make a list of everything i like, but it was too long. Really!
Christmas! Gifts! Tell me your best gift ideas! I want to get inspired.
I like everything today!

Thursday, November 20, 2008

neljältä / at four



puolilta päivin / around noon




aamulla / in the morning



Jaksoin herätä vaivatta tänä aamuna. Lunta!

I wasnt tired at all this morning. Snow!

Wednesday, November 19, 2008

kettu / fox


Erika Kleinin kettu-kirjat ovat minulle hyvin rakkaat. Ostin ensimmäisen noista juuri kolmen pienen yksinhuoltajaksi ajauduttuani, siis huh, viisitoistavuotta sitten. Samastuin heti yksinäiseen kettuäitiin kolmen pentunsa kanssa.
Klein osaa hämmentävän hyvin saada lyhyisiin, parin lauseen tarinoihinsa aikuistakin koskettavan tason. Vaikka laumani onkin nykyään suurempi enkä ole enää yksin, eivät kirjat ole menettäneet arvoaan. Näitä luetaan vain minun silmieni alla, ja sen jälkeen menevät ylähyllylle, ulottumattomiin.
Löysin huutonetistä tuon "nuku, kettu, nuku" joululahjaksi itselleni. En malttanut jouluun asti.

My favorite books. It´s amazing how Erika Klein is able to have so many layers in such a short little book! I bought the first one 15 years ago, when i was a single mom with three small kids, just like the fox mom in the books. I still love the books, even my situation, my herd/pack, is bigger and i´m not alone. You know, my books, in my shelf. High up.

Tuesday, November 18, 2008

helpotus ja huokaus / relief and sigh

Läpäisin teoriakokeen! Uskomatonta! Olin niin jännittynyt , että puolisonkin vatsa meni sekaisin. Inssiajossa varmaan pyörrytään molemmat. (Maanantaina, oh!)
Kuva on tarinasta, jonka piti olla alunperin " herkkiä tarinoita ja runoja hapsiaisista". Tulikin hapsiaismellakka. Jotenkin vaan sopii tunnelmaan. Ihan kuin olisin narrannut kamalasti. Autoilevan papun mahdollisuus vaan ei millään taivu maailmankuvaani.


I passed the driving theory exam! I was so nervous even my husband´s stomach got upset. We both will most probably pass out in the actual driving test. ( On monday. Oh!)
The drawing is from the hapsiainen story my son ordered from me for christmas. It was supposed to be a gentle story&poems, but has evolved into a hapsiainenriot or at least a very adventurous thing indeed.
I feel like that boy in the drawing. Just like i´d have been lying or cheating on everyone. A possibility of isoinpapu driving a car just feels so very unreal.