Friday, January 04, 2008

Liisun sininen paita on pienennetty omastani. Ei näyttänyt kivalta ylläni, näyttää erinomaisen kivalta Liisulla. Kangas on ohutta, joustavanoloista intianpuuvillaa. Ostin paidan aikoinaan Indiskasta. Pidän tästä paidasta kovasti ja iloitsen että joku perheessä voi nyt käyttää sitä. Hyvä sininen.
The blue shirt is made from my old blue shirt. On me the shirt look really akward/ strange, but on her, few sizes smaller, it´s a hit. Very nice blue.


Kirjaston poistomyynnistä ostettu "Myyrä kaupungissa"(Zdenêk Miler) päätyi meillä kirjekuoriksi. Tarina oli jo lapsena minulle ahdistava, ja joko olen osannut siirtää omat ahdistukseni lapsilleni nerokkaan tehokkaasti, tai he ovat muuten vain pudonneet lähelle puuta (omena), koska hekin kyynelsilmin kuuntelovat lyhennelmääni tarinasta. Tarinasta irrottettuna pystymme nauttimaan kuvista. Kirjekuoria. Tämä ei vaadi mitään erityistaitoa tai origaminäppäryyttä. Senkun taittelin niin että muodostuu kuori johon kuva osuu kivasti. Kun vielä osaisin paremmin lähetellä postia.

I had bought "Mole in the city" (Dzenêk Miler) from the library "sell the old books away"sell. The story was very sad and oppressing to me as a child, and either i have managed to transfer my feelings brilliantly to my kids or they just are a chip from this old log, bacause they got all teary eyed when we were leafing thru the book. The pictures look nice without the story, so we made envelopes out of the book. No spectacular skill is required for these envelopes. Nothing like an origami, just folding paper to make the envelope look nice.

13 comments:

Mirva said...

Hyvä idea!!
Minä pidin lapsena myyrästä. Omat lapseni eivät siitä juurikaan ole innostuneet.

Ekub said...

Nuo myyrä-kirjat ovat olleet minun suosikeitani aina, mutta hyvin näyttävät sopivan myös askarteluun hienoine piirroksineen! ;)

Tiina said...

Hienoja kirjekuoria! Itse en muista Myyrää ollenkaan lapsuudestani, nyt sitten pikkuhiljaa tutustun. Mutta sitä piti tulla kertomaan, että tänä aamuna aamupäivätirsoilla unessani suunnittelin kanssasi millainen lattia tehtäis. :) Istuttiin vanhan puutalon terassilla ja mietittiin mitä ja mitäkin puuta lattiaan tulisi ja missä järjestyksessä. :) Sitten herätessä ajattelin, että pakko tulla kyllä sitten kertomaan! Hassua unta oli se, mutta en mää silti ossais sanoa miltä sää näytät :)

Kanerva said...

Mainio idea! Minä tykkään myyrästä. Myyrä kaupugissa on kyllä aika surullinen, ahdistavakin. Mutta Myyrän housut on hauska ja opettavainen.

Tytöllä on nätti paita. Kaunis sininen tosiaan. Yritän ottaa elohopean vauhdilla kiitävästä pojast a lisää kuvia puseronsa kanssa (mitä olit kommentoinut blogissani).

Hyvää viikonloppua!

Sormustin said...

Hienoja kuoria :)

Kirjaston poistomyynnit on loistopaikka tehdä löytöjä. Itse löysin mm. Babarin perheestä kertovan ison kirjan 50centillä. Ja vinon pinon muita, mm. Minttu-kirjoja (ne muistan lapsuudestani). Niitä kelpaa lukea sitten aikanaan vielä-masuasukille.

En muista olenko koskaan kommentoinut täällä - nyt pitää paljastaa itsensä. Käyn täällä usein - ilahdun aina!

isoinpapu said...

Joo, myyrä-kirjat on hyviä, siis tykkään kovasti piirrosjäljestä/kuvista. Tuo "Myyrä kaupungissa" vaan on minulle tosi ahdistava. Otan aika tosissaan sen metsän kaatamisen ja maahan putoilevat linnunpesät...

Hei voi että! Mä haluan kanssa nähdä tuon Tiinan unen! Jo toinen kerta kun joku on nähnyt unta minusta! Hyvin jännittävää.

Oi kanerva, kivaa. Toivottavasti joku kuva onnistuu. Paita näytti tosi ihanalta.

Moi sormustin! Hauska tavata. Ilahdun aina kommenteista ja uusista tuttavuuksista.

Matroskin said...

Mitä noi minimuumit ovat?

Elli Velli K. said...

Voivoi, haluan kirjekaveriksesi, ihan maailman kauneimmat kuoret! Teillä on onneksi niin iso perhe, että voitte lähetellä kuorissa viestejä toisillenne ja näin kuoret eivät katoa maailmalle:).

Jotenkin olen välttynyt Myyrältä kaupungissa, vaikka muuten Myyrät ovat olleet ahkerassa luvussa. Juuri eilen luin pikkuiselle ekan kerran Myyrän housut, mutta oli vielä jotenkin mutkikas hänelle. On vain niin peevelin kurja käännös tuossa kirjassa, lienevät uusineet sen uuteen painokseen.

Luin Hesarista vuosi sitten, että tämä Myyrä ei olekaan myyrä ollenkaan. Sen oikea nimitys on nykyään kontiainen. Suloinen sana, ihan oiva! Olemme yrittäneet istuttaa pienen mieleen että se on Kontiainen, mutta aina vahingossa Myyrä kuitenkin livahtaa suusta. Ja nyt kun aloimme lukea kirjaa, on kontiainen-nimitys mennyttä, nyyh.

Iiriskukka said...

Nätti paita tyttösellä!Myyrä on täälläkin lasten suosikki.Pojat katsoo innoissaan myyrää dvd:ltä,itsekkin tykkään katsoa!

isoinpapu said...

Totta, kontiainen on mainio nimi. Mulle kuitenkin tulee siitä hiukan tiainen/lintu mieleen. Ja toisaalta taas pienoiskarhu. Pienoiskarhu eli entinen myyrä: kontiainen.

Oli niitä muistakin uusia nimiä joillekin eläimille.. Muistaako kukaan? Joku peura olikin..öö jotain muuta.

Matroskin: ne ovat "kaappikellon kummituksia". Saimme viime jouluna sellaisen pelin joululahjaksi. Näyttävät tosiaan melko muumimaisilta.

Liivia said...

Meillä myyrää digataan. Omasta lapsuudestani en myyrää muista, taisi olla perheelleni liikaa ryssään päin. Nuo kuoret on ihan älyttömän hienoja!

ladybug-zen said...

awwwww! what a pretty little wee one you've got there. what is she doing in the photo?

cute shirt too.

Merruli said...

Myyrää luettiin meillä ahkeraan, mutta onneksi kirja oli Kanervan mainitsema Myyrän housut. Erehdyin katsomaan Myyrä kaupungissa tyttöni kanssa DVDltä hänen ollessaan parivuotias ja liian pelottavahan se oli, sen jälkeen olemmekin pysytelleet visusti kirjaversioissa.