Friday, January 25, 2008

mattolaukku, osa 2 / the rag bag, part 2

Mattolaukkutarina jatkuu.
Eilen iltapäivällä tepastelin mattolaukku olalla ruokakaupasta kotiinpäin. Dippadaa, tippaduu. Ohittaessani bussipysäkkiä huomasin pysäkillä värjöttelemässä saman mattolaukkutytön, joka innoitti minut aamulla ompelemaan oman versioni kassista. Voi, miten ihanan värikäs ja raikas hänen mattolaukkunsa olikaan! Itselleni ominaiseen tapaan aluksi hämmennyin ja pelästyin/nolostuin, ja aloin jo ottaa suuntaa pysäkin kiertämiseen, kunnes tulin järkiini.
Menin hänen luokseen ja kerroin miten olin aamulla ihastunut bussissa mattolaukkuunsa, ja väsäsin heti itselleni version siitä. Kas tämän.
Häntä totesi ilahtuen, että sittenhän me olemmekin inspiroineet toinen toisiamme, koska hän oli tosiaan bongannut meidät bussissa ja sitten hän lausui häkellyttäviä kohteliaisuuksia, kiltteyksiä ja iloisuuksia minulle. Melkein itketti. Ja hyvänen aika, minä melkein kävelin salaa ohi!
Kävi ilmi että hänen ihana mattolaukkunsa on kotoisin Pariisista. Kävi ilmi että ihmiset ovat hyviä ja ihania.
Juhuu!

Yesterday, when i was walking home from the grocery store, the rag bag on my shoulder, who do i see on the bus stop? Oh, the very same young woman i met earlier in the bus, wearing the wonderful, inspirational, beautiful rag bag! I almost freaked out and passed the bus stop hiding from her, but i came to my senses and went to tell her how i like her bag and actually made my version of it right a way. She told me she had noticed us in the bus also, and that we had inspired her day. Oh she said some very very kind, nice, complimentary things. Oh. I almost started crying.
I found out that her most wonderful rag bag comes from Paris. I also found out that people are good and wonderful.
Oh! Joy!

9 comments:

Iiriskukka said...

Olipas mukava juttu!Sinulla on ollut kiva kohtaaminen,onneksi et livistänyt karkuun:)

Tiina said...

voi vitsit. kyllä sitä kannaattaa sanoa jotain jos siltä tuntuu, eikä vaan kävellä ohi. :) mää eilen sanoin pikkutytöille puistossa että ne näyttää ihanille kun kiipeilivät yhessä patsaassa. kysyin myös että haluaako ne että otan niistä kuvan että ovat kaikki siinä, kun kuvasivat toinen toisiaan. ne varmaan tietysti ajatteli, että hullu nainen! mutta kyllä ne hymyili mulle. olin kuitenki ihan kiltin näkönen niinku aina, ja työnsin lastenvaunuja. sitten kyllä mietin, että niitten vanhemmat kyllä varmaan vaan kauhistellee ku ne kertoo kotona että joku tuli jutteleen niille, ja vieläpä ehotti valokuvan ottoa!

ladybug-zen said...

that bag is the best.

and what a wonderfully serendipitious encounter with the woman who inspired you.

by the way, i'm in the process of posting it now, but i'm passing on the EXCELLENT BLOG AWARD to you and your beautiful blog so when you have a chance come one over and have a look.

inkivääri said...

Voi mikä ihana kohtaaminen se onkaan ollut! :)

sari said...

Ei ole mattolaukkuja näkynyt täälläpäin. Ihmisille kannattaa puhua, (ja kommentoida blogeissa ) voi yllättyä varsin usein iloisesti.

Helinä said...

Kiva tarina!
Minäkään en ole nähnyt ennen missään mattolaukkuja ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin se on outoa.
Melkein joka kodissa on räsymattoja ja vintillä vielä mummonkin vanhat.
Ja onhan kasseja tehty kahvipusseistakin.
Ranskalaiset ehti ensin..

violet said...

...tai sitten se on taas joku hurri siellä Pariisissa;-)
Ne vie aina kaikki hianot jutut!

isoinpapu said...

Mä luulen että suuri syy mattolaukkujen vähyyteen, ellei suorastaan poissaoloon, on materiaalin hankaluus. En varmaan uskaltaisi tehdä toista mattolaukkua omalla koneellani, koska niin koneen kapasiteetin äärirajaoilla kuljettiin. Pitäisi olla sellainen tehdasompelukone, siis eikun teollisuus sellainen.

Mutta joo, peeveli, toivottavasti opin jotain ainakin ihmisistä ja kommunikoinnista jne.

sari said...

Mulla on teollisuussellainen, mutta ei räsymattoja...