Thursday, January 24, 2008

mattolaukku / rug bag

Sataa lunta! Vaikka se tulee jotakuinkin vaakasuoraan ja on märkää, niin iloitsen silti. Jouduin heti aamusta iloisessa lumimyräkässä liikkeelle koulun avointen ovien päivään. Tai siis pääsin kouluun, mutta jouduin lähtemään. En ole aamuihminen (Enkä iltaihminen myöskään. Keskipäiväihminen? Väsynyt ihminen?), joten tunsin itseni sankariksi puoli yhdeksältä bussissa Liisun ja ekaluokkalaisen kanssa. Vastapäätä istuva lukiolaistyttö hymyili Liisulle kauniisti ja mikä hänen vierellään nököttikään: ihana mattokassi!
Oi, se oli heleän kirkas mattokassi: ihania vihreitä, punaisia, keltaisia kuteita. Ihastuin heti. Sohvan peittona ollut matto piti selvästi lyhentää, mitä sitä nyt kaksinkerroin pitämään. Varsinkaan kun ei se edes ylettynyt kunnolla kaksinkerroin kokomatkaa.


Minun versioni ei ole yhtä nuorekkaan leikkisä ja olkahihnaankaan ei mattoa riittänyt. Mutta hei, tämä on ihana! Olen aivan lääpälläni. Sinisen olkahihnan ja kassin reunan väliin jää nerokkaat taskut. Juu, vähän ryttyjä jossain, mutta ei haittaa yhtään, oli sen verran hankala ommeltava että iloitsen ehdottomalla mielellä kun onnistui ylipäänsä.

Tarinan opetus: kannattaa lähteä aamulla liikkeelle vaikka väsyttää. En kyllä välttämättä aio jaksaa kovin usein kuitenkaan.
Tarinan sankari: ompelukoneeni, joka ei ollut moksiskaan kamalan paksusta ja hankalasta materiaalista.

Rag bag. I love my rag bag. Oh, wonderful, beautiful rag bag!
Way too early this morning (= 8.30, i´m not a morning person, nor evening person. A tired person?) i saw a young women in the bus with the most colourful and happy rag bag, and i knew i had to make one. Mine is not that joyous, but i love it anyway. There´s clever pockets on the side of the blue shoulder strap. Handy, sturdy, clever bag!
The moral of the story: it does good to you to go out in the morning. Even if it would be snowing horizontally. ( Yes, i asked for snow. I got some. Not complaining.) I´m not sure if i will ever again, but still. A very good principle.
The hero of the story: My dear sewing machine, who didnt got upset about the much too heavy and difficult fabric.

12 comments:

Liivia said...

Vau mikä idea, toteutus että nopeus! Kerrassaan mahtava, luulen, että tuo kassi olisi kova sana jossain kansainvälisemmillä markkinoilla.
Aamulähdöt pitäisi lailla kieltää! Viime vuonna jouduin heräämän joka aamu kuudelta, ja se oli kyllä helvetti se. Nyt herään kahdeksalta, huomattavasti inhimillisempää, mutta silti olen kunnolla hereillä vasta kymmeneltä. Kamalaa kun ihmiset pakotetaan häärimään kahdeksalta työpaikoilla puoliunessa, voi tulla vaikka mitä virheitä työssä!

inkivääri said...

Ihana kassi!! On se makeeta, miten ideat kiertävät kun osaa pitää silmänsä auki.

ladybug-zen said...

aaww! such a cute bag.

horizontal snow(ing)???

that sounds intriguing

Merruli said...

Vau! Poppanakasseissa ei hevin ole samaa suloista rosoa kuin mattokassissa. Itse haaveilen räsymattotyynyistä, mutta ompelukoneeni nirson luonteenlaadun tuntien jatkan vain unelmointia. Täydet pisteet siis ompelukoneellesi ja itsellesi toteutuksesta!

Matroskin said...

Säkin oot sankari! Ihana laukku.

Solveig said...

Kiva tarina, jonka opetukset olivat ihanat!

Iiriskukka said...

Hieno on kassi ja näppärä idea!Ei ehkä ensimmäiseksi tule mieleen vääntää matosta laukkua:)

heli said...

nerokasta!

violet said...

Siis luulin että mulle tulee kaikkea mahdollista mieleen - muttei totta vie tulekaan! Itse en omaan koneeseeni voisi luottaa. Ei takuulla selviytyisi tehtävästä.

Line said...

ooo - I love it too!

Kristina said...

That is SO cool - love it!

sara said...

Tiesihän sen jo Maija Poppanen aikoinaan, että laukku on tehty matosta... Mahtavaa!