Tuesday, February 12, 2008

"Äiti aina väsäsi meille tommosia froteepöksyjä", totesi puoliso kun huomasi Liisulle ompelemani joustofroteehaalarit. Koska anoppini on yksi sankareistani, olin tietysti erittäin otettu ja onnellinen.
Mistä tietää että lapsi on parantunut? Siitä ettei hän enää pysy paikallaan kuvissa? Joo, siitäkin, mutta varsinkin siitä, että sen sijaan että hän aamulla itkisi kun ei pääse kouluun, hän yhtäkkiä alkaakin puistaa nyrkkiä ja itkeä kun "joutuu" lähtemään kouluun. Rankkaa elämää.

Onnistuin juuri ja juuri ompelemaan haalariin vetoketjun. Vähän mutkalla se on. Ei haittaa. Kangas on Matroskinin lahjoittamaa ihanaa retrofroteeta. (Suurkiitos!) Vihreä kauteni senkun jatkuu.
Neiti S ompeli myös Sammalle uudet vaatteet. Sammakin näyttää jo paljon terveemmältä.

The wonderful, green terrycloth was a gift from Matroskin, and it became a nice overall pants thing for Liisu. " My mom always made those for us", said my husband when he saw the overalls on her. That made me happy: my mother in law is one of my heroes.

Kids are getting better little by little. One sure sign of that is the fact, that instead of crying for not to be able to go to school, she cryes because she has to go to school. Tough life.
Even the frog looks better now. New clothes by miss S.

10 comments:

Matroskin said...

Ihanat haalarit! En vaan millään keksinyt, missä vaatteessa kangas pääsisi oikeuksiinsa, sinä keksit heti!

Liivia said...

Näin silmissäni heti juuri tuommoiset haalarit (meidänkin äiti teki niitä meille pienenä), ja siinä ne sitten on! Hienot!
Ja tietysti Samman asu vasta hieno onkin!
Hyvä että siellä on tervehdytty. Tautiaalto on vasta matkalla tänne meidän suuntaan.

Merja said...

Mainio kangas ja hienot haalarit.

Koululaisen kommentit kuulostavat tutulta. Meillä tarhalaiset sanoivat tänä aamuna samaa. Äiti sanoi: 'Aah, tänään saan olla iiiiihan yksin.' (takana 1,5 viikon sairasputki lapsilla)

Matroskin said...

Nukkekotilaisilla on joku ihmeen huumeenlehtiseinämaalaus. Onks ne hippejä tai jotain?

isoinpapu said...

Heh, matroskin, se on lupiini!

tiuku said...

Huisit haalarit!Pidän kovasti mallista.Harmillista ettein minulla pienenä ollut tuollaisia olisi ollut omillekkin ihana pukea sellaiset. Nyt ovat jo hiukkasen isoja.
Mahtava muuten tuo kangas, todella retroa!

Tiina said...

Komiat pöksyt :)

violet said...

Mun äiti ompeli mulle sammareita joita muistan hävenneeni kovasti. Ei niissä kai mitään vikaa ollut, mutta itse olisin halunnut että persiissä olisi lukenut Lee Cooper.

violet said...

..siis toki aikalailla isompana kuin teidän kuvan haalarimannekiini..

ladybug-zen said...

cute overalls. that first photo is really interesting. i like it alot. i think it's the flurry of energy smeared across the middle.. it's hard to tell exactly what;s happening...but it feels nice.