Tuesday, February 26, 2008



Ystäväni kysyi vähän aikaa sitten puhelimessa, joko Lissulla on uhmaikä. Minä suorastaan liiotellun leppoisasti totesin ettei meillä toki mitään sellaista. Vähän on pukemisen kanssa hankaluutta, mutta niin on ollut aina.
Lissu taatusti kuuli puhelin, pani merkille termin "uhmaikä" ja on siitä lähtien yrittänyt aktiivisesti tulkita tätä uutta ilmiötä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei sano "ei" kaikelle. Hän sanoo : "EI IKINÄ! EI I-KI-NÄ!!". Hyvin harmillista kun kyseessä on esim. virtsaaminen. Ruumiineritykseen liittyvät asiat ovat hänen mielestään silkkaa ajanhukkaa.

Eilen illalla, hänen mennessään nukkumaan, istuskelin siinä huoneensä ovella kirjaa lukien kun kuulin sängystä syvän huokauksen ja hiljaista mutinaa: "Voih... uhmaikä..."
Ei ole helppoa olla kaksivuotias. Tai kaksivuotiaan äiti.

Jotta saisimme ajatukset pois kurjasta uhmailusta, tein kasan kivoja uusia leluja Liisun alati kasvaviin roolileikkeihin. Mikäli hän ei itse ole kisu tai siilin sisko, hypnotisoi hän muita perheenjäseniä milloin miksikin eläimiksi. "Pim, olet etana!".
Hernepusseja (innostavia ja hienoja täällä ) ja sorminukkeja. Pilalle pestyä villapaitaa, fleecen jämää, lankaa, neulaa, liimaa, kivaa! Ai juu, ja herneitä.

To get Liisu´s (and mine) thouhgts of the new and horrible developmental phase "uhmaikä" "the negative age" as my dictionary says or maybe "the terribly twos" , you know what im saying, i made some new toys for (us) her.
She doesnt say no to everything. She says"NEVER!" to everything. The finnish word "EI IKINÄ!" sounds much stronger to my ear than the english one. And wow, can she use that! Pretty annouying when it comes to things like urinating. What a complete waste of time she seems to think. "EI IKINÄ!"

So, beanbags, actually dried peas in them, and finger puppets. Old woolsweaters, fleece, needle, thread, glue, fun!
She loves roleplays. If she is not a kitty or a hedgehog herself, she hypnotises the rest of the family into animals. " Pim! Be a snail!" I will gladly be a snail for the whole day, if that keeps her from remembering that she is supposed to have a difficult developmental phase.

15 comments:

hannna said...

lämpimän näköisiä kuvia. V:n uhmassa on uusi vaihe, jossa hän haluaa olla tuhma. äitinä oleminen on vaikeaa, joo. toisen pitää saada tutkia negatiivisia tunteita. haluaa myös kuulla surullisia tarinoita ja lauluja.

violet said...

Ai teillä on "ei ikinä".
Mun kuopuksella on ollut aina
"pas question!", suunnilleen että "ei tuu kysymykseenkään"...ja sopii kaikkiin asioihin joita hän ei halua tehdä.
Me tarhassa harjoiteltiin pienenä kuninkaallista kävelyä hernepussit päässä. Käveleekö muka Elisabethkin hernepussin kanssa???;-)

Sari said...

Ihania leluja, kyllä se lelukauppa kannattaa perustaa.

tiuku said...

Uhmaikä on kauhistuttavaa! Minulla on tällä hetkellä x2 pikku riiviötä. Ensin kaikki on ei,ei, ei. Ja myöhemmin sitten itketään kun ei tullut lähdettyä kirjastoon, tai ulos leikkimään,kylpyyn tms. Mieli siis muuttuu alati, kerrassaan raskasta.PAhinta kuitenkin on kun kiusaavat toisiaan, sitä on vaikea sietää.
Somat sorminuket Liisulla! Olet niiiin taitava. Puhumattakaan siitä mistä keksitkin kaikki ideasi??!

isoinpapu said...

Tiuku: En mä keksikään: lapset keksivät. Ja välillä keksivät vähän liikaakin. HUh.
2 uhmaikäistä yhtäaikaa on kyllä aikamoista. Hui.

"pas question!" loistava lisä löperöranskaani, joka tähän mennessä on koostunut lähinnä huudahduksista "On y va!" (vanhan ranskankirjani nimi)" ja "Est ce que vouz avez le deja-deja deja?" Onko teillä jo jo-jo? (teininokkeluus yläasteen ajoilta).

Hanna: Liisulla on yhtäkkiä myös kummallisia pelkoja: lokit, joita liihotteli tänään ikkunan ulkopuolella(eivät huutaneet edes) tai joku tuttu laulu tms.

heli said...

sormietana on huippu! (meidän villapaidat ne vaan tulee aina yhtä nätteinä koneesta - alan olla jo turhautunut, heh.)

veera said...

ihania leluja :).

violet said...

Meillä se jo-jo -juttu oli ruotsin tunneilla tietysti Har du redan redan-redan....

Matroskin said...

Ihania. Tein omille pennuille hernepussin. Miekkosille jäi vähän hämäräksi, että mitähän siellä onkaan sisällä. Ei kun sakset käteen ja tutkimaan. Kuiva herne jalan alla SATTUU.

ladybug-zen said...

really cute post. i love that she hypnotises the family. he he

Liivia said...

Voi näitä juttujasi, niin kiva lukea! (myös kommenttiloorasta)
Meillä ei vielä uhmaikäinen osannut puhua, puisteli vaan päätään hullunlailla.

Nuo KAIKKI tekeleet ovat ihan mahtavia! Sulla on mahottoman erikoislaatuisen ihana värisilmä!
Täällä halutaan heti ryhtyä hernepussien tekoon.

Iiriskukka said...

Minunkin alkoi yhtä`äkkiä mieli tehdä hernepusseja!Suloisia!

isoinpapu said...

KÄykää katsomassa myös ne linkkaamani tilli n/mössönpojan hernepussit. Niissä on takana lapsen etunimen kirjaimet! Loistoidea!

Tiina said...

Ihania leluja! :) Mukavaa, että sain tartutettua hernepussi-intoa. Tekis itelläki vielä tehä lisempiki, mutta ei me ehkä oikeesti tarvita enempää. :)

Emma said...

Beautiful toys for your kids and lovely inspiration! I hope it worked as a distraction from the terrible age too. Those pasky moments can be so draining.