Thursday, March 06, 2008

essuja / aprons

Liisun uhmaikään liittyy myös voimakas aktiivisuus. Sen huomaa helposti valokuvistakin. Hän ryntäilee paikasta toiseen tuulispäänä ja tekee järjestelmällisesti tihutöitä. Esimerkiksi: leikkasi veljensä lahjaseteleihin hienoja hapsuja, tyhjensi isosiskon suihkusaippuan ammeeseen, lainasi toisen isosiskon maskaraa käyttäen sitä sekä silmämeikkinä että seinän sotkemisvälineenä, piilotti leipäpusseja olohuoneeseen, pissasi tahallaan äidin päälle, piirsi sohvaan, nappasi isoimmanveljen huoneesta ruuvimeisseleitä ja yritti piilotella niitä omassa jemmassaan, ah, ja paljon muuta.

Kun vauhti yltyy liian kovaksi, nappaan hänet syliin ja kerron satuja "Miisusta", joka on siis hän itse, mutta hiukan etäännytettynä. Liisu rakastaa näitä satuja. Ne alkavat aina jotakuinkin näin: "Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli....Miisu. Miisulla oli pyöreät posket ja..( Liisu jatkaa kaikki tuntemansa ruumiinosat osoittaen kutakin). Sitten kerrataan viime tunnin sattumuksia ja ihmetellään Miisun toilailuja. Kyllä sille Miisulle sitten sattuu ja tapahtuu. Ja hän oppii.

Illalla Liisu nukahtaa lähes sekunnissa, näkee sitten koko yön paljon erilaisia heräämistä aiheuttavia hämäkäkkiaiheisia unia ja herää aamulla kamalan aikaisin.
Rapatessa roiskuu. Tein essuja.

It´s pretty hectic and intense here now when Liisu is going thru her "phase". I dont think i´ve ever had a child who would have been as systematic in doing all kinds of foul deeds as her. She is fast and full of surprises. I cant say it´s always fun. Her brother was in tears yesterday when he noticed that Liisu had cut his present money notes(paper money) full of fringes. I didnt know she is able to use scissors that well.
When the going gets too though, i took her in my lap and tell stories about "Miisu", a little girl that resembles sooo much of her self. "Once a upon a time there was a girl who´s name was...Miisu, and she had round cheeks, and... ( now Liisu tells every bodypart she knows pointing out them in her self.) Then we go thru what all Miisu has done today, the same things Liisu has done herself. Liisu loves these stories. Paraller stories?
( I´m sorry my english is worse than ever today.)
It spatters when one plasters, as the finish saying goes. ( I might have translated it wrong . Heh. I wonder what i said. Hilarious.) So, aprons needed .

13 comments:

Elli Velli K. said...

Ah mikä kangas! Voi kun voisin istuttaa meidän pihalle puun, josta kasvaisi tuollaisia. Putkahtelisi pakoittain kukinnoista.

Hehee, meidän K. on itse tyyneys tämän kertomuksen rinnalla! Huh helpotusta. Paitsi että hän parhaillaan vasaroi lasten lääkärivälineenä ranneluutani.

Liivia said...

Samat sanat: ah mikä essukangas!

Liisulla on luonnetta! Mitähän uhmaiän myöhempi sysäys tuo tullessaan, vai käyttääkö tuo kaiken nyt kerralla.
Hyvähän näille on naureskella, kun meillä ollaan jo aika iisisti. Oikeastaan vähän turhankin iisi oli meillä uhmis, kun en muista edes mitään mainittavaa.

heli said...

apua! linkkilista on kadonnut!

essukangas on tosi hieno.

isoinpapu said...

Kangas löyti ajat sitten jostain kirpparilta, mutta tuntui pimeään vuodenaikaan liian raskaalta ommella. Nyt jo onnistuu.

Mä todella toivon että tuo uhma polttaa itsensä loppuun, niin hurjaa menoa välillä on. Ei mikään voi kestää tuollaisella intensiteetillä kovin pitkään.

Niin heli, mä yritin parantaa linkkilistaani ja lisätä sinne kaikkea olennaista, mutta kuinka ollakaan, eräs uhmaikäinen tuli siihen mellastamaan ja poistin vahingossa koko listan. Voi Hitsi.

Sari said...

Tuttua touhua, meillä vaan tuplana. Sitä on kestänyt jo aika kauan, eikä loppua näy, vaikka emännät ovat täyttäneet jo neljä. Eivät tunnu palavan loppuun koskaan, eivätkä edes nukahda sekunnissa ! Eli essuja en ole tehnyt.

nicole said...

Personally, I think that is very well said. I love the "splatters when one plasters" expression.

Hang in there. The most "spirited" children are often the ones with the keenest intelligence and usually have wonderful gifts to offer the world. I love the idea of you telling her stories of herself. Your caring and love will go a long way!

ladybug-zen said...

great post. and i too think it was very well said.
i have two very spirited little ones. i won't tell you that it gets easier because it doesn't. i will tell you that it is worth all the hard work and patience you can muster.
they will make you glow with such love and joy.

Matroskin said...

Täällä olisi hälle sulho, voisivat yhdessä sulloa vessapaperia pyykkikoneeseen ja leikellä hernepusseja. Myös sulho ampaisee mieluiten ylös kello kuusi. Ja eikun menoksi. Pelkään hysteerisesti että koska hän iskee saksin vastavalmistuneeseen vaatekappaleeseen. Kaikkia kodin tavaroita ei saa ylös.

Matroskin said...

En muuten tajua lasten vainua. Kerran minulla on ollut 150 euroa kukkarossa ja eikös esikoinen, joka silloin oli tuossa iässä, saanut lompakon käteensä ja oli juuri levitellyt setelit somasti lattialle eteensä, kun huomasin. Ne aina vainuavat, missä on toisille tuikitärkeitä kapineita, ja iskevät kiinni.

tiuku said...

Ihmeellisiä nuo lapset. Vauhtia teillä tosiaan riittää, Liisu kuulostaa todella toimeliaalta vekkulilta. Voin tosin kuvitella etteivät mainitsemasi jekut siinä tilanteessa kamlasti naurata. Ripsiväriä seinissä, huh!
Minun tyttöni ovat muuten kai suhteelisen rauhallisia, väsyneinä tosin kiukkuavat. Ja pahinta on kun tappelevat keskenään. Siitä en tykkää yhtään, puremista ja raapimista, hyh! Niin ja se kun ei kuunnella, se se ottaa pattiin. Olen kai aika armoton johtaja,minua on kuunneltava ja toteltava. Äiti käskee! No valitettavasti jonkun sekin homma on hoidettava,on vain kurjaa joutua aina olemaan se ilkeä joka kieltää ja komentaa.

tiuku said...

Niin juu. Tulistuksess unohdin aivan mainita. Essu kankaasi on hurmaavaa! Millaisia essuja muuten ompelet? Koko essuja, solmittavia leipomis tyyppisiä, Peppi Pitkätossuja vaiko vanhan ajan mallisia takaa napitettavia? Essut ovat somia ja aika vähän arvostettuja vaatekappaleita tätä nykyä.Ennen esiliinat olivat aika must.

Vilijonkka said...

Puhti, olit unessani!
Ajelit lapsinesi yllätysvierailulle luoksemme Porvooseen. Ihmettelin hieman pitkää automatkaa ekstemporeevierailulle ja siihen vastasit: "Meistä on niin kiva ajella, tämähän on niin lähelläkin. Olemme ajaneet useamman kerran Venäjän halki Kiinaan, ihan hyvin on mennyt."

Ihan pokkana moisia selvitit. Minä ryhdyin järkyttyneenä kokkaamaan spaghettia kaikille, vaan eihän mikään unessa edisty kuten pitäisi. En saanut pastoja esille kaapista...

Vilijonkka said...

Ei syytä huoleen, käyttäydyit hyvin eikä uni ollut painajainen, hidas vain.

On muuten kumma kun nykyään niin harvoin tulee yllätysvieraita, jotenkin ollaan niin varovaisia. Minä ainakin ilahtuisin jos joku ystävä tai sukulainen tulisi ohi mennessään poikkeamaan!