Monday, March 03, 2008

Meillä on kevät ikkunalaudalla, vaikka ulkona onkin satanut lunta. Rucolaa, basilikaa, timjamia ja herneen versoja. Ah, nam.
Ylivalottunut (taiteellinen) tausta peittää maailman suurimman lumiukon. Mutta siellä se nököttää ikkunan takana. Satutin selkäni nostaessani keskimmäistä palloa/lohkaretta paikalleen. On ehkä parempikin ettette näe ukkoa. Se voittaisi leikiten groteskein lumiukko- kilpailun.


Groteskista puheen ollen. Tein poika A:lle synttärilahjaksi (9v) jättilaisen käden. Oikeasti se on hapsiainen. Tähän liittyy, uskokaa täi älkää, hyvin herkkä tarina.

Poika A:n isoisoisä vietti elämänsä viimeiset vuodet vuodepotilaana. Hän oli niin pahasti dementoinut ettei pystynyt enää syömään itse, ei puhumaan, ei juuri mitään. Poika A kävi isänsä kanssa joskus tapaamassa isoisoisäänsä ja vaikka potilas ei kyennyt enää muuten kommunikoimaan, niin poika A:n huomatessaan hän nosti kätensä peiton alta vuoteen reunalle ja leikki hapsiaista. Siis käsieläin, hapsiainen, tiedättehän, kävelevä käsi.
Poika A oli hyvin innoissaan näistä hapsiaisista. Esikoulun alussa hapsiaisista tuli hänelle hyvin tärkeitä. Eskari oli jännittävää ja pelottavaakin, ja nämä aina mukana kulkevat pehmoeläimet tulivat apuun juuri oikealla hetkellä.
On uskomatonta miten kymmenestä sormesta saattaa syntyä niin monimutkainen leikiuniversumi. Poika A:n hapsiaisilla on oma yhteiskuntarakenteensa, oma puheääni, omia sanoja, omat pahikset ja hyvikset(pahikset käyttävät joskus hyväkseen sitä tosiseikkaa, että tietyssä asennossa hapsiainen näyttää hämmästyttävän samalta kuin kansainvälinen ruman sanan merkki),omat vitisinsä, sarjakuvat, pelit. Eilen minulle näytettiin diaesitys hapsiaisten anatomiasta. Luut, lihakset ja iho. Vau.

Uskon hänen pitävän tästä lahjasta, vaikka lahjatoiveena olikin "hapsiaisten orkesteri tai ooppera". Ehkä jonain päivänä vielä se orkesterikin.


We have spring inside even it´s snowing outside. Rucola, basil, pea sprouts and thyme.Ah!

Boy A is getting this giant´s hand as a birthday present (9 years!). It is not as grotesk as it might seem like. There´s actually a very sweet steory behind the hand.
Boy A´s demented great grandfather used to play this "hand animal", "walking hand" with boy A. This lovely old man was not able to speak or eat or not much anything anymore those days, but when he saw a child there next to him, he started to play "walkin hand" on the bedcover. Boy A was very impressed.
Boy A has now developed the walkin hand play to new hights. There´s a whole universe around hands here now. Own way of talking, own social hirarchy, own jokes, cartoons, science everything. (The bad hand animals sometimes think it´s fun that the international sign for a bad word is very similar to hand animal figures in certain perspective.)
He wished for a hand animal orchestra or opera, but i´m sure he will be happy with this giant also.

7 comments:

mänttipälli said...

Me tullaan teille kylään, niin saavat lapset järjestää yhdessä hapsiorkesterin tai -kuoron. Teidän A on saanut meidänkin lapset rakastumaan hapsiaisiin. Joskus iltaisin täytyy kummallakin omalla hapsiaisella halia jokaisen hapsiaiset...

Tuosta lahjasta tulee paras!

tiuku said...

Huisi tuo hapsiais käsi. Hieman hämmentävä, mutta aika hauska!
Vihreäsi ovat kauniita,hentoja ja vienoja.
Minulla on omat yrtti kokeiluni vasta mietintä asteella vain persiljan siemeniä löytyy. Kukkaispuolella useampi pussillinen ruiskaunokkia?! Ei aivan tavanomaisin kukkanen minulle, kaunis kyllä.Pohdiskelussa on laittaisinko nekin idätykseen vai viskoisinko vaan maahan...

Liivia said...

Luovuutesi on rajaton, ei voi muuta sanoa!

violet said...

...niin minustakin, eikä poika A vaikuta myöskään kovin mielikuvituksettomalta!
Ihana käsi-idea. Toi on nyt oikea
KÄSITYÖ.

isoinpapu said...

Joo mäntspäls, hapsiorkesteri kuulostaa hyvältä (heh, toivottavasti).

Totta! KÄSItyö! Hitsi, en ollut tajunnutkaan.

Ja täytyy sanoa, että kyllä nuo lapset päihittävät minut mielikuvituksessa 6-0 tosta vaan. Aika moni juttu tulee tehtyä heidän innoituksesta.

ladybug-zen said...

what a sweet and funny post. love that hand.

momo said...

Ihana blogi ja aivan ihana hapsiainen! Tulee mieleen Science of sleep.