Friday, April 18, 2008

pihaliidut / street chalk




Hyvää hauskaa viikonloppua. Tänä viikonloppuna aiomme parantua ja syödä hyvää ruokaa. Ah, tämä pitikin kertoa! Nyt ainakaan ne jotka minut lähemmin tuntevat eivät usko korviaan/silmiään: Minä olen alkanut nauttia ruuanlaitosta! Hyvänen aika! Minä! Ja onnistun laittamaan ihan kelpo sapuskaakin vielä. Tämä jos mikä todistaa, että kaikki on mahdollista. Minulla tämä prosessi kyllä kesti n. 20 vuotta, mutta hiljaa ilmeisesti hyvä tulee.
Älköön siis kukaan heittäkö pensseleitä santaan, ompelukonetta nurkkaan, pannua takapihalle. Jossain vaiheessa hiljainen uurastus palkitaan. Hitsi.

Olen hyvin äimistynyt.

Have a nice and good weekend. We are going to get well and eat good food.
Food: ah, i have to tell you all, my friend will never believe: i have started to enjoy cooking. Me! Honest!
This miraculous thing proves that everything is possible. The process took me about 20 years, but i guess slow is good.
So now, please, do not throw your brushes to the sand, your sewing machine to the corner nor your kitchen tools to the back yard. The silent long toil seems to bring pleasant results in the end.
Wow.

6 comments:

Toner said...

Hello. This post is likeable, and your blog is very interesting, congratulations :-). I will add in my blogroll =). If possible gives a last there on my blog, it is about the Toner, I hope you enjoy. The address is http://toner-brasil.blogspot.com. A hug.

violet said...

Onnittelut! uusia taitoja, uusia innostuksia!
Äítini oli toivoton kun mua ei kans keittelyt kiiinnostaneet. Sanoin vaan että otan sitten aikuisena palvelijan.
Nyttemmin ei meinaa uskoa että se on sama minä joka kokkaa ja pesee ja osaa.ihan itte oppinut vielä.

Liivia said...

Hienoa! Ehkä minäkin vielä taidan ompelun, olin kyllä vähällä jo nakata taas sen rakkineen johonkin. Yritin ommella verhon reunoja, ei edes suora multa suju.

Minä ja keittiö on ollut kanssa surkea yhdistelmä. Vasta mieheni tavatessa terästäydyin, sillä hän erehtyi sanomaan jollain ekoista treffeistä, että kyllä naisen pitää osata ruokaa tehdä. Höristin korvia ja hankin keittokirjan.
Vieläkään en ole mikään priimus alalla, mutta sain mieheltäni "maailman paras pastantekijä"-tittelin aika alkuunsa. Siinä ne sortimentit vieläkin melkein on.

tiuku said...

Ihanaa että olet innostunut kokkailusta.
Kivaahan se. Minä en ole koulussa tykännyt käsitöistä juurikaan, mutta nyt en keksi montakaan juttua joista pitäisin enemmän. Eriskummalista kuinka sitä oppii, muuttuu ja kasvaa.

violet said...

Ai noista liiduista tuli mieleen että uskotkos kun on hianoo jälkee kun kuusivuotias tunkee taskut täyteen niitä ja sitten ne murenee ja.....

aino said...

hyvät kuvakulmat!