Monday, April 14, 2008

tumman nuhjakka, mutta heleä oikeasti

Hiukan omituisen värinen kuva, tumman nuhjakka, mutta kun nuo kirjanmerkit värit osuvat parhaiten kohdalleen juuri tässä otoksessa.
Jo todella pitkään olen ollut aikeissa ostaa tai väsätä kirjamerkkejä. Sitä noin äkkiseltään luulisi ettei kirjamerkkiä oikeastaan tarvitse, mutta kylläpäs vaan tarvitsee kovasti. Minä luen paljon, päivittäin, useaa kirjaa yhtäaikaa. Yhtään opusta ei kannata jättää pöydälle, lattialle, sängylle avonaisena: oikea paikka häviää nopeasti kun Liisu järjestää kirjat ja kohdat leikkiensä lomassa. Yleensä tungen kirjan väliin jonkun tyhjän kirjekuoren. Yleensä kelan, viimeaikoina myös verotoimiston. Niistä välittyy jotenkin ikävä tunnelma.
Onnekas minä sain käsiini pienen pienen palasen miehen isovanhempien kaapissa säilynyttä makuuhuoneen tapettia. Tuo heleä punainen on ollut makuuhuoneen tapetti! Ihana! Ja hyvänen aika, se oli säilynyt jotakuinkin 50 vuotta siellä kaapissa! Minimaalisen pieni ripale. Pieni ripale joka nöyrästi pyysi: "Tee minusta kirjanmerkkejä, ole hyvä". Heti tein.


Aurinko paistaa. Tykkään varjoista.

Bookmarks out of husband´s grandparent´s old bedroom wall paper. (Some long and weird sentence).( And the top pic is ugly coloured, exept the bookmarkcolours, wich seem to be closest to reality. ) A tiny little piece of this bright red wallpaper had survived about 50 years in a top most drawer in their new apartement. In an apartement with a diffrent wallpaper. While helping grandmom to clean the drawers, the piece of paper was handed down to me, i humbly and carefully took it, and heard it whisper: "Please, make bookmarks out of me, be so kind". And i was, kind. Right away.

The sun shines again. I like shadows.

8 comments:

violet said...

Ihan oikein teit, kun teit hänestä merkkejä.

heli said...

kumman vanhemman vanhemmilla on mahtanut olla toi tapetti? jotenkin en pysty päättämään tai päättelemään. hienoa se on.

mulla on vielä patenttiratkaisu keksimättä, kun täällä lapsonen nimenomaan nyppii kirjanmerkit pois suljettujen kirjojen välistä.

Liivia said...

Kauniit kirjanmerkit ja niiden tarinat.
Itse käytän postikortteja tai lapsen piirrustuksia. Lapsi ilahtuu aina kun huomaa piirroksensa kirjani välissä.

Ulla said...

Sinulla on kaunis blogi. Kirjanmerkit ovat erittäin tarpeellisia, niitä tarvitaan ja niitä myös häviää... Ja tietysti kirjoja pitää olla monta kesken yhtä aikaa: eri mielialoihin ja hetkiin on omat lukemisensa. Kauniita lukuhetkiä!

isoinpapu said...

heli: Tämä on emolasta. Siellä on suuri yläkaappien raivausoperaatio meneillään.

Killisilmä said...

Kirjanmerkit ovat aivan ihanat! Pidän värikkäästä ja koreasta, joten nuo ovat minun mieleen ihan just eikä melkein. Voi miten hienoa tapetti onkaan mahtanut olla kokonaisuudessaan. Nuo merkit myös sopivat täydelleen tuolle alustalle.

Mullakin on tapana tupata kirjan väliin mitä lappusia milloinkin käteen osuu. Välillä käytän sentään postikortteja. Oikea kirjanmerkki olisi kyllä paras.

Tuo Liisu-typykkä se hurmaa joka kuvassa, missä hän vaan esiintyy. Hän on niin söpö tuostakin kulmasta!

Matroskin said...

Ihania. Meillä taaperoinen poistaa juuri kirjanmerkit, jos saa kirjan käteensä. Ilmeisesti tuumaa, että tuossapas on jotakin ylimääräistä kivan kirjan välissä.

Merja said...

Noissa on semmoinen mukava vähän itämainen värimaailma. Tykkään kovasti.