Wednesday, June 25, 2008

tyttömäinen paita / a girly shirt

Liisu on aika ronski tyttö. Ilman liehuvia kutreja häntä usein luullaankin pojaksi. Useammin kuin tytöksi. Ei haittaa, taitaa suorastaan olla sukuvika, koska minuakin lähes aina puhuteltiin pojaksi alle viisivuotiaana. Liehuvia kutreja hänelle ei taida ilmestyä, sekin on sukuvika.
Inhoni vaaleanpunaista kohtaan on tietty omiaan aiheuttamaan sekaannusta tässä melko värikoodatussa systeemissä. Hmm, paitsi että onhan meillä pilvin pimein mekkoja. Nytpä yritän muistaa onko häntä luultu pojaksi mekko päällä.
Myönnytyksenä maailmalle ja kangasvarastoni laihuuden vuoksi ompelin marjapuuronvärisen tyttömäisen paidan. Oikein söpö. Oikeasti. Tykkään.


Liisu is a rather tomboyish little girl. Most often people addres her as he. Doesn´t matter, i was always "what a cute little boy" as a small child. I think the lack of hair matters a lot. I had the same hair issue as she is having.
But so, i made a girlish, berrycoloured shirt for her. Yeah, i don´t like pink, so berrycoloured it is. I guess i´m not making it easy for people to see her girliness in this colourcoded world.
(Hmm, she does, on the other hand, have lots of dresses. Now i try to remember if anyone has he´ed her with a dress on!)

13 comments:

Sari said...

Pojiksihan meidänkin rouvia on usein luultu, kun ei tukka aina heti ota kasvaakseen - ja mitä sitä nyt vauvoista heti tietääkään. Eipä silti, kyllä minuakin silloin tällöin mösjööksi sanotaan ...hame ja korvakorut on silloin paikallaan.

hannna said...

suloinen paita! mun lempivärejä. inhoan vain sellaista valko-vaaleanpunaista mitä kaupoissa myydään. yhdistettynä beigeen... kylmiä väreitä.
V:llä on juuri päällään erittäin karkki-vaaleanpunainen paita, ainokainen. lempiväri, ainakin piirtäessä näyttää olevan ruskea nyt. yleensä punainen väri kuluu eniten.

Liivia said...

Sama juttu, pojaksi tyttöänikin usein luultiin. Joskus vieläkin. Tällä pinkillä aikakaudella otan sen melkein kohteliaisuutena.

Vaikka tykkäänkin vaaleanpunaisesta oikeana sävynä oikeassa paikassa, en koskaan pukenut pientä tyttöäni siihen väriin. Nyt isompaa kylläkin, kun on jo omaa tahtoa, ja vaaleanpunainen myös sopii hyvin tytölleni. Mutta suuresti kartan sitä trikoopinkkililaa, se on pahin!

violet said...

Itselläni oli Jukka-kausi jolloin olin haljeta ylpeydestä kun luultiin pojaksi;-) Se oli joskus 4-6 -vuotiaana ja kesti aika kauan. Muutenkaan en ole koskaan pahemmin ollut tyttömäinen lapsi, enkä muista että mulla olisi mitään vaaleanpunaista ollut, ainakaan että olisin sellaista itse halunnut.

Mun esikoistani on luultu pari kertaa tytöksi kun oli tuollainen vuoden vanha. Oli kovin pieni ja siro pellavapää. Näen miten tuo oikein puistattaa häntä kun olen joskus myöhemmin kertonut...

Killisilmä said...

Minusta tämä sukupuolijaotettu värisysteemi on aika rasittava. Minkä takia pitää lapset niin pienestä asti erotella tiukasti tyttöihin ja poikiin?

Itse kyllä vaalenpunaisesta pidän värinä, ja ajattelen jopa että se on kiinnostava väri provosoivuutensa vuoksi. Mutta jos minulla olisi tyttölapsi, välttäisin pukemasta häntä vaaleanpunaiseen. Syy on tuo edellä mainittu, ja sitä paitsi ne pikkutyttöjen kirkuvan pinkit vaatteet ovat kamalia.

Minua muuten 90-luvulla Virossa asuessani luultiin joskus pojaksi. Samaa sattui myös muille suomalaisille tytöille. Riitti että oli pitkät housut, matalakantaiset kengät ja esim. farkkutakki päällä. Siten ei täyttänyt naisen tunnusmerkkejä. Tuntui aika kummalta, kun olen itse aina pitänyt itseäni naisellisen näköisenä.

Solveig said...

Multa kysellään usein, että montakos poikaa mulla oikein onkaan. Vanhimmat kaksi olivat aina potrat kaksospojat (poika ja tyttö reilun vuoden ikäerolla).

Kiva paita. Kanervan väri on tosi kaunis.

isoinpapu said...

Ah, joo mainittakoon tässä etten varsinaisesti inhoa vaaleanpunaista muilla kuin itselläni, enkä äkkiä valitse väriä lapsillenikaan, vaikka on meillä sitä pinkkiäkin kaapissa. Kun jossain vaiheessa se on aina jonkun lempiväri.

Ihan oikeasti, joidenkin yllä se näyttää hyvältä. Olen tästä täällä aiemminkin jutellut joskus.

Jotenkin tuo vaaleanpunainen vain on täynnä merkityksiä. Suuntaan jos toiseen. Juuri joku sanoi vilpittömästi vaaleanpunaisen kuvastavan hänelle vilpitöntä rakkautta ja hyvyyttä. Huh, mulla ei mene noin.

Ja tuo killisilmän kommentti olikin jännä. Totta, noinkin lähellä kulttuuriset erot voi olla noin suuret! Jännittävää!

Killisilmä said...

On totta että Suomen ja Viron sukupuolisysteemeissä on iso ero, tämä seikka tuskin on miksikään muuttunut. Mutta korostan, että tuo minulle sattunut tapahtui hiukan 90-luvun puolivälin jälkeen. Virossa tapahtui suurta ja erittäin nopeatahtista muutosta tuolloin. Pukeutumistyyleissä ja elämäntyylissä yleensä se vauhti oli tuntuva. Epäilen että nykypäivänä vastaava vaatetus tuskin herättäisi samanlaisia reaktioita. Mutta muita yllätyksiä sukupuolikuvioissa aivan varmasti voi tulla vastaan.

johi said...

Ihana paita! Minä aina ihmettelen, kun joku oikein anteeksi pyytelee, jos luulee lasta tytöksi tai pojaksi ja menee väärin arvaus... Eihän se nyt niin vakavaa ole! Meillä myös molempia tyttöjä on luultu pojiksi, isompaa ei enää, mutta pienempää kyllä. Ei ole kutreja, eikä "tyttövärejä" useinkaan päällä.

Iinu said...

Todella nätti paita!
Meillä tuota vaaleanpunaista ei vain voi välttää, eikä sitä pinkkiäkään.Tytär vaan niitä haluaa, niin minkäs teet!
Itselleni en kyllä sitä väriä osaa kuvitella, eikä se mielestäni minulle millään muotoa sovikaan...
Lisäsin muuten vastikään blogisi linkkilistalleni, koska niin kovin siitä tykkään:o)

tiuku said...

kaunis paita! Niin nätin mallinen ja kaikki!
Minulle vaaleanpunainen on ihan ok, ei tosin aivan kaikki sävyt niin kovasti miellytä. Mutta kaiken kaikkiaan olen huomannut värien tuntuvan erilaisilta eri elämän vaiheissa. Kai sitä maku ja mieli muuttuu, tahi kehittyy?

mänttipälli said...

Jännää, mä en varmaan tota paitaa olisi edes sanonut vaaleanpunaiseksi. Värit on katsojan silmissä... ja ne tunteet, jotka niihin liittyy.
Itsellä on yllättävän neutraali suhde vaaleanpunaiseen. (Ainakin, kun täällä käytyihin keskusteluihin vertaa.) Yllättävää, koska yleensä olen turhankin tietoinen siitä, miltä mun tekemiseni ja valintani (omalta ja lasten osalta) muista vaikuttaa.

fliss said...

My little girl has just fallen for pink...i had to embrace it as i too have the same feelings as you do about this colour..i try and mix it so its not too intense. She sometimes still gets mistaken for a boy, and has once when she was wearing a dress! funny that!!