Wednesday, August 13, 2008

kantaa mielikuvituskissaa / holding an imaginary cat

Koulu alkoi. Perheen nuorimmat koulaiset eivät enää tarvitsekaan saattajaa bussimatkalle, tunsin oloni vähän eksyneeksi kun minua ei tarvitukaan. Olen iloinen pienten (ja isojenkin) koululaisteni innokkuudesta ja reippaudesta, mutta häkellyn samalla ajan kulua. Olen niin voimakkaasti "äiti", että varmaan Liisun kasvaessa itsenäisemmäksi alan kanniskella mielikuvitusvauvaa ja identiteettini murenee. Toinen mahdollisuus on se, että riemuitsen ja kukoistan kun voinkin olla välillä ihan vain isoinpapu. Koen juuri nyt jotain harjoituskriisiä identiteettini suhteen. Koittakaa kestää jos valitan jatkuvasti väsymystä jne tulevana syksynä. Joskus kai kuuluu olla tällainenkin olo.
S tarvitsee keveän syystakin. Ompelin sellaista viime yönä, mutta pienihän siitä tuli. Siis selvästi liian pieni. Olenko alitajuisesti yrittänyt kutistaa häntä? Heh.
Vieressä Liisu liimaa tarmokkaasti.

Oh, schools have started, and i´m thinking about me as a mom, my identity etc. You know. A little practise crises. I wonder if i will fall into pieces when Liisu grows bigger and more independent and start carrying imaginarybabies with me. Or will i start to bloom and rejoyce about the oppoturnity to be just more isoinpapu. There might be some more deep sighing in the blog too this coming fall.
I made a many sizes too small jacket for S. Am i trying to shrink her? Heh.

14 comments:

Solveig said...

Tämä on varmaan se väärä kommentti tähän, mutta minusta taas tuntuu usein, etten veny tarpeeksi paljon ollakseni kunnon äiti. Ja liittyykö nyt jotenkin siihen, että ompelen liian isoja vaatteita? Heh :)-Iloitsen kovin, että kuopus osaa jo kävellä, kun heräsin öisin käsien puutumiseen silloin, kun hän oli vauva.

Oma (uusi) juttu elämään löytyy varmasti. Toiset ihmiset reagoivat muutoksiin nopeammin kuin toiset. Sinun tapasi on sinun, sillä hyvä.

Killisilmä said...

Minä en ainakaan blogiisi kyllästy, vaikka huokailet ja vähän murisetkin. Kai se semmoista on tämä elo, että kriisiä tuppaa tulemaan aina muutosten myötä. Itselläni oli paha kriisi reilu vuosi sitten. Nyt olen puolisen vuotta saanut huilia, kun on helpottanut. Mitähän seuraavaksi?

Tuo takki on sen näköinen, että jos noita myytäisiin minun kokoani kaupassa, ostaisin oitis. Kelpo takki!

hannna said...

kaunis takki. onko Liisu seuraavaks pienin?
en osaa kuvitella monen lapsen äitiyttä, mutta ilman lasta ei oo niin kivaa, vaikka se ois kiukkuinenkin eikä pesis hampaita. kauhea ajatella, että se kasvaa ja kasvaa vaan. nyt meen hakemaan sen. huomenna pidän vapaapäivän ja olen vain hanna. eli ehkä alan ommella pieniä housuja.

isoinpapu said...

Solveig: Kiitos. Ei mitään väärää kommentissa laisin. Venytteky kunniaan, en oikein aina koe venyväni myöskään:)

Killisilmä: Niin, sellaistahan tämä on, että välillä on kamalaa. Jotenkin vaan nolottaa potea, kun kaikki on niin hyvin.

hannna:Juu, Liisu on seuraava. Illan tähtönen, pieni yllätyksellinen lapsonen, jonka kaikki haluavat hemmotella pilalle.
Liisukaan ei pese hampaita. Mutta hän herättää minut joka aamu naukumalla ja kehräämällä. Paitsi sinä aamuna kun hän huusi:" Äiti, häh! Herää senkin sika!"
Mistä lie oppinut moista kieltä.

piparminttu said...

tosi kiva on tuo takki, harmi että ei sattunut sopivaksi. ehkäpä Liisulle jonkin ajan kuluttua..

Liivia said...

Onko tuossa nyt takkina ne verhot??! Kääk. Siis UPEA tulee, mutta että raaskit leikata ne...

Täällä ollaan itse edelleen siinä vaiheessa kun lapsi irtaantui tarhaan. En ole vieläkään löytänyt itseäni, edelleen olen ensisijaisesti "äiti" sitten vasta jotain muuta, jotain hyvin epämääräistä. Lapsi meni tarhaan siis jo kolme vuotta sitten...
Jos tätä nyt tässä alan enemmän vatvomaan, vajoan synkkyyteen.

Pakko laittaa tähän jotain riemukastakin: ei sairauksia, katto pään päällä, rauhaa ja rakkautta. Eli kaikki aika hyvin!

ps. otsikko oli ihana!

isoinpapu said...

Liivia: Verhoissa olikin tosi ikävässä kohtaa värivirhe/aurinkoläikkä, ja pari itsepäistä mustaa tahraa. Säästin siistimmän verhon, mutta tämä rähjäisempi näyttää paremmalta näin.
Kyllä mä iakani punnitsin kyllä, josko vaiko ei?

Sain takin suurennettua aika kivasti. Niin että sen voi myös taas pienentää helposti Liisulle muutaman vuoden kuluttua. Eli huh, ei mennyt ihan päin mäntyä.

therese said...

oh, i think i know what you mean. i've been having this sneaking feeling of loosing focus over the past year, almost like a kind of depression. i realised only a few weeks ago that it is because my youngest is now 6, and the basic/profound need for her mom is gone. i feel it. before i had kids, this was how i felt. but i can't keep having kids every 5th year! guess it has to be faced at some point.

hrsj said...

thank you for visiting my blog :)

it seems so hard to believe that it's time for school again!

i like the idea behind your phrase 'holding an imaginary cat', with the image of your child holding out their hands. so sweet!

johi said...

Hieno takki! Hyvä että sait isonnettua sen sopivaksi.

Yllätän itseni välillä selittämästä "kun mulla on pienet lapset" sitten tajuan, että isompi on toisella luokalla, haluaa olla välillä yksin kotona, itsenäinen, eikä tarvitse minua jatkuvasti. minulla on siis yksi pieni lapsi ja yksi kouluikäinen lapsi. Vauva-arkeen samaistun myös edelleen, vaikka pienempi on jo yli 1,5 v. Toivon koko ajan, etten tee väkisin itseäni tarpeelliseksi lapsilleni, vaan annan heidän kasvaa isoiksi ja itsenäisiksi. Miehelle kyllä jo olen sanonut, että kohta pitää taas olla vauva, muuten en kestä!

Marise vain jos marisuttaa, luen silti ;)

Katilein said...

minusta blogisi on kiinnostava, en kyllästy vaikka joskus haluaisit marista. Erilaiset tunteet ja asiat juuri tekevät elämän mielenkiintoiseksi. Oma esikoiseni aloitti koulun ja kyllä se hieman haikealta ja oudolta tuntuu. Nyt olen viimeisilläni raskaana ja ajatukset ovat jo voimakkaasti tulevassa lapsessa.

Kristina said...

I knoooow - they DO grow SO fast!!!
I think you ARE trying to shrink her ;o) and I think you have every right....he he he....

Melissa said...

oh, i know that small-crisis feeling, i am having that right now too.

you will rejoice and be even more isoinpapu, i know you will.

and, that jacket is fabulous. xx

ladybug-zen said...

so beautiful