Tuesday, August 19, 2008

Liisu harjoittelee puistolapsen elämää. Puistotädit ovat vanhoja tuttuja, Liisu viihtyy ja voi olla että vähän ajan kuluttua saan viettää tunnin, parikin, YKSIN kotona aamupäivällä silloin tällöin. Juuri nyt päiväjärjestykseni on vielä ihan sekaisin tästä harjoittelusta, koska en ehdi vielä kotiin puistomatkalta. Matka on vähän liian pitkä, Liisun puistopäivät näin aluksi vielä lyhyitä. Ehkä tässä on kuitenkin järkeä.
Jos tämä puistomeininki alkaa toimia, haluan ainakin saada aikaan poika A:n tilaaman teoksen: "Pieniä runoja ja herkkiä tarinoita Hapsiaisista".

Liisu is practising a playground kid´s life. We have , öh, something like "playground nannys" here. The kids can stay at the playground under their tender and secure supervision every day for few hours when the weather is ok. (Not raining or more than -12c).
Liisu seems to enjoy the playgroundlife, and i´m starting to believe, that i might be able to spend an hour or two just by myself every now and then in near future.
Boy a has asked me to make him a book called: " Small poems and delicate/sentimental stories of Hapsiainens". My free mornings will be spent hopefully on this project.

13 comments:

hannna said...

ooh. aika ihanaa sitten. onnennainen, kun saat sitten tehdä sellaista. onnea Liisulle sinne puistoon. luulin kuvaa eka silmäyksellä photoshopatuksi, kauhea jättikäsi.

Sari said...

Kerrassaan mainio kuva !

isoinpapu said...

hannna: kai mun pitäisi oikeasti tehdä jotain ihan muuta kuin hapsiaistarinoita. Tai saa nyt nähdä mitä mä saan aikaiseksi. Voi olla etten kykene niin lyhyessä ajassa kuitenkaan keskittymään mihinkään ja vaan ajelehdin. Mutta siis toivottavasti, tai: haluan tehdä sen hapsiaisopuksen.
( suljen tarkoituksella kaikki realiteetit, kuten taloudellinen tilanne jne nyt pois tästä) (kosk sitten mä alkaisin vaan huolestua, enkä pystyisi yhtään mihinkään).

Sabrina said...

What a fabulous thing...a playground nanny! We have no such things here.

mieke willems said...

cute :) !

Matroskin said...

Lyylillä on kerrassaan herkullinen asu. Luulisi että tuo topakka leidi saa heti kavereita ja voi tykästyä kovastikin puistoelämään.

Leena said...

Oma aika, niin...onhan se ihanaa. Mutta itse olen ollut jotenkin vähän haikeana, kun nelivuotias nyt käy muutaman kerran viikossa poissa kotoa leikkimässä, ilman äitiä.

Anonymous said...

Hei Puhti!
Meidänkin K. aloitti ryhmäperhepäivähoidon ja on aivan onnessaan. Aika oli kypsä! Kertoi maanantaina hoitajalle olleensa viikonloppuna kotona 'kylässä', heh.

Onnea Liisulle ja äidille uusiin, jännittäviin ympyröihin!

t. ellivelli
ps. mahtava kuva:)

Liivia said...

Vau, luvassa edes hitunen yksinoloa. Hapsiassuunnitelma on ihana!
Ja tuo Liisin puku. Hassua, että silloin kun näin sen kankaana, näin sen myös juuri tuollaisena pukuna.

Olin muuten joskus puistotätinä Helsingissä ennen opeaikaani, oli kiva duuni.

Maria said...

Tulin käymään pitkästä aikaa ja ihania kuvia löysin! Pitääkin muistaa piipahtaa useammin. :)

hannna said...

hei tiedätkö mitä? tuon hapsiaistarinajutun takia aloin suunnitella kirjan tekemistä. en tiedä miten ehtisin, mutta se on kuitenkin ihana ajatus. keksin siihen hyvät henkilöt äsken. niin SÄ voisit ehkä olla ihan tosissasi ja tehdä kirjan, joka aukenisi muillekin kuin teidän perheelle!?

isoinpapu said...

hannna:
taisit juuri keksiä salaisen haaveeni...

hannna said...

no hyvä. olenkin aika ylpeä siitä. do it!