Wednesday, September 10, 2008

aika painava harrastus/ quite a heavy hobby



Vaskipuhaltimet painavat melkoisesti. Olin toiveajatellut, että lapsoset osaisivat itse kulkea soittotunnille, mutta eihän siitä mitään tule noiden torvien kanssa. S mahtuisi varmaan lainatuubansa koteloon itse.
Soitto kuulostaa tällä hetkellä vielä ilmavaivaiselta norsulta, mutta ne törähdykset puhalletaan suunnattomalla intomielellä ja ilakoiden.

Tästä kasasta nousee mahdollisesti poika A:lle uusi takki. Kuin Fenix lintu. Saa nyt nähdä. Olen vaan kamalan väsynyt, enkä jaksa innostua kuin toisten jutuista. Siis torvista vaikka.

Brass horns are very heavy. Wow. S could probably fit herself in that emphonium case. Kids ( and i) are exited, even their playing still sounds something like an elephant with an upset stomach.
That pile of fabric will maybe become a coat for boy A. Just have to find somewhere the energy to make it . When i´m tired, i do get exited about other peoples things, like horns, but cannot but stare apatheticly my own stuff.

12 comments:

hannna said...

oooo, miten hienoa! tuuba! V haaveili jossain vaiheessa trumpetista, mutta ihan pienet ei kai vielä jaksa puhaltaa tarpeeksi kovaa. yksi hienoimmista konserttikokemuksista oli kun Pan sonic soitti tuuban soittajan kanssa, ja sitten ihan pikkuhiljaa se olikin yhtäkkiä En etsi valtaa loistoa. joulukonsertti. (me haaveillaan jo joulusta, melukylän lasten kanssa.)

emma said...

wau vaskipuhaltajia! ihan mahtavaa. keksivätkö ihan itse juuri nuo soittimet?

SCAREDY-CAT said...

Pianossa kieltämättä oli kätevää (ja samalla myös tylsää) se, että sitä ei tarvinnut kuljettaa mukana :).
Myöhemmin kyllä harmitti, etten soittanut orkesterisoitinta, kun kaikki muut pääsi sinfikseen...

Vaskipuhaltajista ei ole ylitarjontaa, hyvä valinta siis molemmilla! :)

heli said...

"onnex ei ollu huuliharppu."

hannna, mä olen varmaan ollut samassa konsertissa (sibelius-akatemian tiloissa)?

Inka said...

Hieno harrastus! Toivottavasti meidän lapset joskus aikanaan innostuvat soittamisesta.

violet said...

Raskas harrastus, tosiaan. Toivottavasti kuitenkin niin rakas, että se voittaa raskauden.Öö tota.
Vaikka äidithän ne usein on välinehuoltajia, olen huomannut.
Meidän kundeilla ei ole vielä mitään koulun ulkopuolisia harratuksia, eli ei välineitä vielä roudattavaksi.

Liivia said...

Eka kuva on kyllä liikuttava ja ras-kas. Toivottavasti myös rakas. Siis harrastus.

Ei mulla mitään asiaa. Terveisiä vaan.

Matroskin said...

Ainahan voi vaihtaa huuliharpputunneille. Mutta hienoa että saavat harrastaa. Harmittaa kun en saanut pienenä harrastaa musiikkia, vaikka nykynäköklmasta ymmärrän, että äidin elämä oli muutenkin aika raskasta.

isoinpapu said...

Olin jo pidempään yrittänyt keksiä kohtuuhintaista musiikkiharrastusta lapsille. Turussa on toiminut jo vuosikymmeniä partion soittokunta, jossa on ammatilaissoittaja opena ja muutenkin näköjään mukava meininki. Soittimen saa lainaksi ja opetus on hyvin sopivan hintaista.

Lapset keksivät hassut puhaltimensa itse. Mitkään muut soittimet eivät oikein napanneet. Vähän epäilin josko noin pienet jo saavat aloittaa noista matalista vaskista, mutta joo, kyllä vaan.
POika A:ta olisi kovasti myös perkussiot kiinnostaneet, mutta siihen ei nyt juuri ollut mahdollisuutta.

Joo, Violet, olen väline- ja soittoläksyhoitaja. Jopa soitin (!) S:n tuubaa malliksi. Ja pasuunan kokoaminen on ensikertalaiselle niin vaikeaa, että ottamani kuvasarja torven kokoamisesta jne on ollut ihan välttämätön. Onneksi tajusin ottaa niitä kuvia!
Mutta siellä mä nyt kuljen ainakin kantajana sitten mukana. Oikeastaan ihan kivaa. Ja katsotaan nyt miten pitkään soittajilla intoa riittää.

Tämä on muuten ensimmäinen syksy kun näillä koululaisilla on mitään harrastusta. Ai eikun, käytiin me kaupungin kuvataidekurssilla pari lyhyttä kurssia. Äh, ja S kokeili pienenä balettia kun asuttiin balettikoulun seinänaapurina. Mutta siis, en ole ollut mitenkään erityisen aktiivinen harrastusten järjestäjä. Mun mielestä harrastukset on kiva lisä, mutta lasten omat puuhailut on kyllä paljon tärkeämpiä.

Heh, heli: joo, onnex!

Milka said...

Oi mikä ihana pikku-tuuba tytöllä vielä on, odotahan kun tuosta kasvaa ;) Hyvän harrastuksen ja mainiot soittimet ovat löytäneet. Kyllä ne "ilmavaivaisen norsun" törähtelytkin siitä aikaa myöten muuttuvat sulosoinnuiksi!

T. Vaskipuhaltaja itsekin

hannna said...

(Heli, joo sibiksellä se oli!)

Rose and Leah said...

I live in America and it's wonderful to see your children playing trombone and euphonium. Those are the two instruments I play the best! Good luck to them in their enjoyment of the wonderful world of low brass.