Tuesday, September 02, 2008

kuivattaa omenia / drying apples

Tänä syksynä(plää, syksy) on kotitöitä yhtäkkiä ollut paljon tavallista enemmän. Olen siivonnut niin älyttömän paljon viime viikoina, että se on jo aivan naurettavaa. Varsinkin kun kaikki se puurtaminen tuntuu häviävän johonkin tyhjiöön, mustaan aukkoon, eikä koti näytä yhtään sen siistimmältä kuin ennenkään. Yritän lohduttaa itseäni sillä että juuri nyt taloudessani on eniten ihmisiä, pyöritän kahdeksan hengen taloutta, kai se nyt vähän tuntuukin. Ja siis että muutaman vuoden kuluttua täällä on vähemmän porukkaa.
Nyt vaan tuntuu työläämmältä kuin normaalisti.
Ja sitäpäitsi, blogger ei halua ottaa kuviani vastaan. Vain omenakuva kelpasi tänään.

Muutkin kyllä ahertavat. Silläaikaa kun kuorin jne noita omenia, Liisuni:

- haki kaikki värikynänsä sievästi työpöydälleen (olohuoneen sohvalle).
- nyppi jokaisesta värikynästä (kolmisenkymmentä) paperikääreen pois.
- ripotteli käärepäperit sievästi pitkin mattoa
- halkoi ja katkoi kynät (paitsi oranssia).
- tunki kaikki kynät pieneen lasipurkkiin (täysin mahdotonta, mutta hän teki sen).
- kävi pyytämässä vasaraa lainaksi.
- hermostui kun ei saanut vasaraa.
- pudotteli kynät lasipurkista yksitellen rappusten välistä alakertaan.
- murtui täysin kun tajusi kyniensä levinneen pitkin kellarin lattiaa.

Nyt lakkaan siivoamasta ja alan tehdä muita tärkeitä asioita.

Ah, just ranting about how much homework i have had lately. All this cleaning is just insane. I´m now going to stop cleaning and start to do other important things.

15 comments:

Sari said...

Ihanaa, tai siis hermoja risovaa, ihan sama meininki kuin meillä. Miksi niillä värikynillä ei voi kotona tehdä mitään muuta ?

Killisilmä said...

Hehee, Liisun touhut muistuttaa vähän minun tämän päivän hommia. Näpertänyt ja räplännyt olen niin vimmatusti, mutta saavutukset eivät ole järin yleviä.

Soile said...

Oih, lapset. Miten ne saavatkin niin paljon kaikkea aikaan (=tuohoa ja uhoa) niin vähässä ajassa?

Mitä siivoamiseen tulee, joku minua viisaampi on joskus sanonut: Lapsiperheessä siivoaminen on kuin lakaisisi lumisateeella.

Sanna said...

Kuulostaa ihanalta tuo lapsiperheessä siivoaminen....
Vaikka oman jälkikasvuni luulisi omaavan jo vähän iän tuomaa viisautta(hah), niin sama lause pätee myös tähän murkkuperheeseen. Arghhh....

Liivia said...

Hekotan täällä hervottomana. Liisun värisysteemi kuullostaa uskomattoman järjestelmälliseltä noin pienen tekemäksi. Ja vielä vasarakin, kauhistus, mitähän sitten olisi tapahtunut..

Mutta siivoaminen. se On syvältä, varsinkin just kun kaikki menee just sinne mustaan aukkoon.

Ja omenakuva on huima, mekin tahdotaan omenat kattoon.

saria said...

Kuivuuko omenat ihan noin vaan? Vai laitatko lisaksi niihin jotain, esim. sitruunaa/sitruunahappoa sailyvyyden lisaamiseksi?

Mielellani kuivaisin omia omenoita seuraavan myslisatsin joukkoon, en vaan ollut tajunnutkaan etta se hoituisi helposti kotonakin ilman mitaan kuivaimia (tyhma mina).

violet said...

"murtui täysin"....hih hiiii!
Tuhma täti täällä nauraa pienelle viattomalle kynänrikkojatytölle.

aino said...

siivous on arjen taidetta?
ja kynien pilkkominen on hieno performanssi :-)

hannna said...

tosi hieno projekti Liisulla. ihan mahtava.
värikynät ja lelut pitkin poikin ei onneksi ole sotkua. ja meillä ne on niitä harvoja tavaroita, joille on paikat, joihin ne voi siivota. (en ole ainakaan vielä ollut yhtään effective tänään.)

Anne said...

Hauska tarina hauskasti kerrottuna!

Ihailen sitä, että jaksat pyörittää kahdeksan henkilön taloutta. Välillä kun tämä puolet pienemmänkin talouden pyörittäminen tuntuu lähes ylivoimaisen raskaalta.

meg said...

do you really dry apples strung up in your house? I don't know I can't read it! but it looks fantastic!

Solveig said...

Voi heitä. Pieniä pahiksia, äidin pikku enkeleitä. Muistaako noita tarinoita vuosikymmenten päästä, jos ei kirjoita muistiin?

milliini said...

Ihanan näköinen tuo omenalanka! Tahtoo itsellekin, ja kun tykkään vielä ihan hirmusti kuivatuista hedelmistä.

Tiedän tunteen sen siivouksen tehottomuudesta, tosin kokemusta ei ole lapsiperheestä, vain rappusiivoojana toimimisesta. Kun sai sen rapun jollakin tapaa järkevään kuntoon, se oli ehkä vielä pahempi seuraavana päivänä. Ja vielä puhutaan tärkeästä työstä, ainakin itseä masentaa kun kädenjälki ei näy missään...

shys said...

ja vaikka kuinka siivoais niin ei koskaan tule valmista ainakaan tässä huushollissa.
jos me sitten ensi viikolla päästäis käymään (sikäli kun ollaan parannuttu) hellittäis ehkä tämä minunkin syysmasennus, kun sais virkkuukoukun käteen ja hyvää seuraa.. (ja meidän takia ei sitten tarvitse siivota)
Tihu-Liisulle terveisiä uhma-tuhmalta!!

Clarissa said...

Saaris, 3v, lähettää terveisensä: HYVÄ LIISU!!!!!