Monday, September 15, 2008

lista asioista / a list of things


Lista asioista, jotka saavat minut tuntemaan itseni voimakkaaksi:

- Sellaisten työkalujen tai laitteiden käyttäminen, joista kuuluu kova ääni (rintamerkkikone, pora, imuri, pesukone).
- Tilanteiden ratkaiseminen nokkelalla, mutta älyttömällä idealla. Esim: Teini-ikäinen vinkuu makeanhimoaan sunnuntai-iltana, eikä kelpuuta isoveljen kolajuomaa herkuksi. "Eiku, mä haluun jotain SYÖTÄVÄÄ!" Nokkela ja älytön idea:" Tee siitä kolasta kiisseliä!"
- Nokkelien, mutta älyttömien ideoiden toteutaminen. Kolakiisseli maistuu aivan kolapullo- irtokarkilta.
- Kokonaisen lauseen lausuminen ilman yhtään sananetsintätaukoa.
- Johonkin pelottavaan virastoon soitettu, käsikirjoitettu ja etukäteenharjoiteltu puhelu, joka menee niin nappiin, että virasto hämmentyy pätevyyden illuusiotani.
- Puhuminen matalalla äänellä. Olen tässä joskus pelottavan hyvä.
- Pitkä kävelyretki
- Nopea keittiön siivous. Tylsää, mutta vahvistavaa.
- Tuubakotelon kantaminen
- Yllättävä, kannustava yhteydenotto. Kiitos.
- Se kun mieheni nauraa vitseilleni, ja se että hän harmistuu samoista jutuista kuin minä.
- Kun tykkää yllään olevista vaatteista.

Nämä ainakin.


A list of things that make me feel strong:
Using tools/things that make loud noise.Solving problems with witty but silly ideas. Actually using those ideas ( like making soup of coladrink). Saying a full sentense out loud without having to make a pause to think up the right word. Giving a false image of competence on on the phone (calling a horribly scary office or something) with a manuscript made for the occation. Talking with very low voice. A long walk. Cleaning the kitchen very fast. Carrying an emphonium case. A suprising, encouraging e-mail or letter. Making my husband laugh with own jokes, and that we get irritated by same things. When one likes the clothes one is wearing.

These at least.

6 comments:

maijja said...

Se on muuten mahtavaa voimaa, kun mies nauraa jutuille. Saan siitä aina lisää vettä myllyyn ja muutun hetkellisesti täydelliseksi huumoripäälliköksi, joka pystyy naama pokerina naurattamaan toista. Siitä tulee vahva olo! Tämä oli ihana posti. Alkoi hymyilyttää.

heini said...

Ihania, terveitä pohdintoja :) <3!!! Allekirjoita suurimman osan noista itse myös. Nyt tosin olo on niin kaukana voimakkaasta... gradun aiheen pohdiskelu aiheuttaa suurta stressiä, sitä kun täytyisi ihan tässä jo aloittaa... apuuva!

Merja said...

Mainiota itseironiaa. Puhuminen matalalla äänellä.. hehee.. (itse harjoitan tuota aina kun pitää yrittää jonkinlaista auktoriteettia yllä lasten kiukutellessa)

emma said...

hieno lista. voisin allekirjoittaa - vaihtaisin vain tuuban tilalle haitarin (mutta sekin painaa).

Tanja said...

Haa, sait minut hymyilemään, tirskahtamaankin, vaikka listasi olikin asiaa. Mainio postaus!

Minulle tuli tästä mieleen sellainen yksi aika outo tapahtuma vuosien takaa. Liittyy imuriin ja ääneen. Asuin vanhassa puutalossa Oulussa, melkein keskustassa. Minulla oli meneillään perusteellinen siivouspäivä, matot ulkona ja hikipäässä puunasin kotia. Imuroin ja kuuntelin musiikkia aika isolla. Ovet auki, kuten minulla oli tavallisestikin kauniina kesäpäivinä tapana. Ja pitihän sitä tietysti tuulettaakin perusteellisesti suursiivouspäivänä. Imurin ja musiikin metelissä en kuullut laisinkaan, kun kaksi naista oli kävellyt sisälle kotiini. Viimeisenkin nurkan saatuani valmiiksi käännyin sammuttamaan imuria ja samassa huomasin makuuhuoneeni ovella kaksi naista, erittäin alkoholisoituneita, erittäin sekaisin. Säikähdin enemmän kuin koskaan mitään. Kiljaisin ja heitin vahingossa imurinletkunkin seinään. Nämä naiset pyysivät sammaltavin sanoin, mutta ihan kohteliaasti lasillista vettä. Minä kilttinä ryntään hakemaan heille vettä ja he istahtivat keittiön pöydän ääreen isot muovipussit kädessään. Olin ihan ällikällä, että mitä teen, miten saan heidät ulos. Aluksi ääneni oli aika nöyrä ja pelokas. Yritin kohteliaasti pyytää heitä vesilasin jälkeen ulos. He höpöttivät omituisia juttujaan, puhuttelivet minua Pasasen Pirreksi, kertoivat tulevansa juuri Spedeltä. Yhtäkkiä toinen heistä "muisti", että "höö, ai niin, meillähän oli sinulle tämä lohi". Ja niin mätkähti valtava lohi meidän keittiön pöydälle. Silloin sain ääneni vakuuttavaksi, haiseva lohi oli minusta ihan inhottava, ja tajusin, että niin oli sekin, että noin vain kotiini tunkeudutaan. Jokin pieni sävy äänessäni sai omituiset naiset nousemaan ja lähteämään. Ei tarvinnut olla edes epäkohtelias. Eteisen läpi kulkiessaan he vielä pysähtyivät katselemaan kenkiäni. Pyysivät, saisivatko ottaa parit itselleenkin. En luvannut. Ääni päättäväisenä.

isoinpapu said...

Tanja, hurja tarina. Huh. Alan pohtia imurointia uudesta näkökulmasta...