Friday, December 05, 2008

isoinpapun villaversio / the isoinpapu way

Hei, ihan totta! Lumikki ja seitsemän kääpiötä! Eilisissä kuvissa on tosiaan satumeininkiä. Harmi että minulla on vain kuusi lasta ja niistäkin pari itseäni pitempiä. Ei päästä ihan autenttiseen tulkintaan. (Kuva kirjasta: Suomen lasten satuaarteet, kuvitus Marjatta Surojegin)
Eilisen vahingossa syntyneen villahameen kaveriksi syntyi vähän vahingossa pieni liivi. Katselin villakasaa vähän puolihuolimattomasti kun Liisu pyyhälsi paikalle, ja jotenkin päätti että tuossahan on lentävän kissan liivi! Sitten ompelin vanhasta neulepaidasta liivin. Annemari kyseli kommenttilaatikossa miten se ompelu käytännössä onnistuu, purkautuuko silmukat, venyykö hankalasti. Minä teen seuraavasti (on varmaan muitakin tapoja, mutta tämä toimii mainiosti):
Haalitaan villaisia neuleita. Pannaan samanväriset yhdessä pesukoneeseen, 60 astetta, eli villalle aivan liikaa. Ohjelman pyörittyä loppuun koneesta löytyy enemmän ja vähemmän huopuneita paitoja. Usein ihan tosi huopuneita.
Leikkaan neuleet saumoja pitkin auki niin suuriksi paloiksi kuin mahdollista.(Fiksu tekisi tämän jo ennen pesua, jotta yksikään paita ei huopuisi "tukkoon", tarttuisi itseensä.) Huopuneisuuden asteesta riippuen materiaali on mukavan rispautumatonta. Parhaimmillaan huopunut neule käyttäytyy yhtä leppoisasti kuin oikea huopa.
Sitten vaan mietitään mitä halutaan tehdä. Oikein jäykkä materiaali on hyvä leluissa, nukeissa. Pehmoisempi sopii paremmin vaatteisiin. Liisun hame ja liivi on molemmat tehty "huonosti" huopuneesta, eli aika pehmoisesta paidasta. Nuokaan eivät rispaannu lainkaan eivätkä myöskään jousta älyttömästi, joten voi ommella ilman siksakkia ja hurjia käänteitä.
Koristeita on kiva tehdä pienistäkin ripaleista. Joskus ompelen käsin, joskus koneella vaan hur hur. Kone on aika täynnä nukkaa ompelun jälkeen. Puhdists puhdists.

The pics yesterday really looked like a fairy tale, maybe snowwhite, or some russian tales. I even found very similar scene in a book! The picture is made by finnish illustrator Marjatta Surojegin.

A felted vest for Liisu. "A flying cat´s vest!", she shouted when she saw the material i was cutting on the floor. Someone asked me how i actually sew this material. This is the isoinpapu way:
Find old wool sweaters etc (real wool). Wash much too hot (60C¤). Cut in large pieces along the seams (if you are clever you cut the sweaters before washing, that´s how they don´t melt together if the felting wash goes too well). Make up your mind about what to sew (or let the flying cat decide). If the material became really tough, hardish, like thick real felt, then it´s very good for making dolls and such. The softer ones are good for clothing. Since the fabric is more or less like real felt, it´s also very nice to sew. Not much zigzagging the edges or turning the fabric. It doesnt really even strech too much. The bigger things i sew with the machine, smaller ones by hand. The machine gets very full of felt dust, so cleaning is good. I´ve "made" simple legwarmers just cutting the felted sleeves of.
Fun.

14 comments:

Peanut said...

niin inspiroivalta työskentelysi (ja muutaman muunkin bloggaajan) villan parissa näyttää, että täytynee kirppareilta bongailla kivan värisiä vanhoja neuleita. Mitä luulet, taipuisivatko ne tilkkupeitoksi?

Liivia said...

Liivi on upea, sopivasti kansallisromanttinen ja hiukan satumainen.

Himputti kun käytämme joka neuleen niin loppuun, ettei niistä oikein ole materiaaliksi. Tuo ohjeistus kuullosti niin kivalta.
Peanutin tavoin mentävä kait kirppikseltä kaivelemaan.

isoinpapu said...

Kirppikseltä mäkin, ja Sari lähetti mulle useampia villalöytöjä Pariisista.

Peanut: Hyvä idea! Tulis tosi kiva peitto.

heli said...

mä yritin huovuttaa pesukoneessa yhtä puolukanväristä paitaa, mutta sille ei tapahtunut mitään. kappas: se olikin enimmäkseen jotain typerää tekokuitua ja vain vähän villainen.

liisun lentoliivi on way cool.

Annemari said...

Kiitos paljon ohjeista! En olisi lainkaan tajunnut huovuttaa villapaitaa, vaan leikannut vain suoraan ja turhautunut kaiken levittya kasiin. :)

Liivia said...

Ai sait ne! HYvä, sillä olli hiukan harmi, että ne eivät mahtuneet meidän matkaan.

Peanut said...

Pistipä vielä mietityttämään tuo Helin kommentti. Täytyskö olla 100% villaa vai voiko olla keinokuitua mukana?

isoinpapu said...

Peanut:
Periaatteessa vain oikea villa huopuu. Joskus on onnistunut jostain sekoitteestakin, mutta ne tuppaa jäämään liian neulosmaisiksi, purkautuvaisiksi.
Suosittelen ihan villaa.

jonna said...

Yritin tässä jokin aika sitten huovuttaa 100% villahousuja pesukoneessa, novitan woolista neulotut. Laitoin 90 asteeseen, eikä mitään tapahtunut. Ilmeisesti konepesun kestävä villa, vaikka täyttä villaa olisikin, ei huovu vaikka kuinka kuumaa olisi.

Anonymous said...

Kaikki sadan prosentin villakaan ei huovu, sillä nykyään on paljon villalankoja, jotka on käsitelty konepesun kestäviksi. Usein just vanhat villapaidat huopuu paremmin, kun ei ole tätä uutta tekniikkaa tai sitten langat joita ei ole käsitelty niin kestäviksi, niitäkin löytyy toki paljon!
Jos haluaa ommella jotain vanhoista hyväkuntoisista neuleista eikä halua huovuttaa, kannattaa siksakata koneella pari kertaa ennen leikkaamista leikkaamiskohdan vierestä, niin ei ala purkautua, ja sitten voikin ommella ihan normaalisti mitä lystää:-)

Anonymous said...

Ai niin, ja tämä on aivan upea blogi, ehdottomia lemppareitani ja inspiraation lähteitäni, kiitos!

Anna

AnniKainen said...

Haa, tuossa liivissähän on jotain samaa kuin mummoni Orimattilan kansallispuvussa.

Sinulla on sitten ihanan persoonallisia juttuja, joka suhteessa :)

fiuletti said...

Kiitos paljon ohjeista! Aion kokeilla.

mountain girl said...

I guess I am the odd one, writing in English! I found your blog while looking into unschooling for my little girl. Now I check almost daily to see what isoinpapu is up to. I love the things you make and they have helped me to be more freely creative and less of a dreadful perfectionist! Thanks!