Thursday, February 28, 2008

luulin etten koskaan / i thought i will never


Lasinalusia. Luulin etten koskaan tekisi lasinalusia. Kun meillähän on aina vahakangas pöydässä. Enkä oikein ole ymmärtänyt lasinalusen käyttötarkoitusta tai tarvetta. Kauniitahan ne ovat toki.
Mutta kaikki on nyt toisin, kun keittiön pöytään ei löydy uutta vahaliinaa vanhan, jo poisheitetyn tilalle. (Miksei missään ole hyvänäköistä, kohtuuhintaista vahakangasta?) (Miksen jaksa etsiä tarpeeksi kaupungilla, vaan pakenen humua heti pienenkin tekosyyn nojalla?)

Liisu ahkeroi omia juttujaan kiihkeän intensiivisesti vieressäni kun ompelin. Välillä, eikun kokoajan hän onnistui myös työntämään sormeaan ompelukoneen päädyssä pyörivään pylpyrään. Ei sattunut. Minun keskittymiseni kuitenkin herpaantui jotakuinkin kerran minuutissa hänen tempauksiinsa. Paitsi siihen jolloin hän piirsi pöytään, jonka suojaksi olin väsäämässä näitä alusia. Ironiaa?
En kyennyt edes tikkaamaan oikein pystysuoraa tikkausta, vaan tulikin ihan uusi tikkauskuvio (alhaalla oikealla) kun lähdinkin väärään suuntaan herpaannuksen hetkellä.
Meillä oli kohtalaisen mukavaa kuitenkin.
Ja nyt on sitten lasinalusia.

Coasters? Things you put under a glass to prevent watermarks on the table? I never thought i´d made any cause i´m a waxcloth girl. We always have a waxcloth on the kitchen table. I´ve seen these under the glass- things, thought they´re very beautiful, but never really understud fully the importance or meaning of them. Until now, when i havent find a new waxcloth for the table.

Liisu, my dear little helper was busy with her own things next to me when i sewed. She is able to do many things at the same time: like drawing and poking her finger in the rolling part of my sewingmacihine. Or singing, eating a sandwich and poking her finger in the rolling part of my sewingmachine. I don´t have that ability.
We had moderately fun though.

Wednesday, February 27, 2008

ruskea / brown

Ulkona on sateista ja ruskeaa. Ei lainkaan harmaata, vaan ruskeaa. Multaa, silmuja, oksia. Sateesta huolimatta olen hyvällä tuulella.
Liisun taskukangasta jäi vähän, ja kokeilin aikuisten taskuessua. Ei vielä etanaa tai muutakaan nilviäistä koristeena kuten Liisun essussa.

Neiti S ei koskaan oppinut rakastamaan ruskeaa paitaansa, ja ilahtui selvästi kun kuuli että pienennän sen pikkusiskolleen. Kyllä suretti leikata hyvin onnistunut paita kaarrokkeineen päivineen, mutta nyt sille tulee sentään käyttöä. Hihoja täytyy vielä vähän säätää. Ja saa nyt nähdä jääkö tuo ruusuke tuohon rintapieleen. On muutenkin jotenkin hempeämpi vaate kuin kuvittelin. Pidin alkuperäisestä enemmän. Ehkä kuitenkin alan pitää siitä kokoajan enemmän ja enemmän. Joskus käy niin. Saa nyt nähdä.

It´s raining, but it´s not grey. It´s brown. I feel good. Making stuff that matches the colour of the day.
The shirt is the one that miss S hated. She was happy to hear that i remade the shirt for her little sister. It turned out a bit too, öh, romantic or something to my taste. Or maybe i´m starting to like it more and more all the time. Sometimes things that seem akward or strange in the first place, become the new favorites by time. Maybe.
I just really liked the first version so very much.

Tuesday, February 26, 2008



Ystäväni kysyi vähän aikaa sitten puhelimessa, joko Lissulla on uhmaikä. Minä suorastaan liiotellun leppoisasti totesin ettei meillä toki mitään sellaista. Vähän on pukemisen kanssa hankaluutta, mutta niin on ollut aina.
Lissu taatusti kuuli puhelin, pani merkille termin "uhmaikä" ja on siitä lähtien yrittänyt aktiivisesti tulkita tätä uutta ilmiötä parhaalla mahdollisella tavalla. Hän ei sano "ei" kaikelle. Hän sanoo : "EI IKINÄ! EI I-KI-NÄ!!". Hyvin harmillista kun kyseessä on esim. virtsaaminen. Ruumiineritykseen liittyvät asiat ovat hänen mielestään silkkaa ajanhukkaa.

Eilen illalla, hänen mennessään nukkumaan, istuskelin siinä huoneensä ovella kirjaa lukien kun kuulin sängystä syvän huokauksen ja hiljaista mutinaa: "Voih... uhmaikä..."
Ei ole helppoa olla kaksivuotias. Tai kaksivuotiaan äiti.

Jotta saisimme ajatukset pois kurjasta uhmailusta, tein kasan kivoja uusia leluja Liisun alati kasvaviin roolileikkeihin. Mikäli hän ei itse ole kisu tai siilin sisko, hypnotisoi hän muita perheenjäseniä milloin miksikin eläimiksi. "Pim, olet etana!".
Hernepusseja (innostavia ja hienoja täällä ) ja sorminukkeja. Pilalle pestyä villapaitaa, fleecen jämää, lankaa, neulaa, liimaa, kivaa! Ai juu, ja herneitä.

To get Liisu´s (and mine) thouhgts of the new and horrible developmental phase "uhmaikä" "the negative age" as my dictionary says or maybe "the terribly twos" , you know what im saying, i made some new toys for (us) her.
She doesnt say no to everything. She says"NEVER!" to everything. The finnish word "EI IKINÄ!" sounds much stronger to my ear than the english one. And wow, can she use that! Pretty annouying when it comes to things like urinating. What a complete waste of time she seems to think. "EI IKINÄ!"

So, beanbags, actually dried peas in them, and finger puppets. Old woolsweaters, fleece, needle, thread, glue, fun!
She loves roleplays. If she is not a kitty or a hedgehog herself, she hypnotises the rest of the family into animals. " Pim! Be a snail!" I will gladly be a snail for the whole day, if that keeps her from remembering that she is supposed to have a difficult developmental phase.

Saturday, February 23, 2008

vanhasta hameesta / of an old skirt


Neiti S pyysi että tekisin hänelle uusia vaatteita. Ihanaa kun joku pyytää! Hyvin vanha, ohueksi ja harmaaksi hiutunut pellavahameeni taipui yllättävän kivaksi mekoksi. Sitä voi käyttää housujen kanssa tai ihan vaan mekkona. Ehkä kirjomme/ompelemme siihen jotain hauskoja kuvioita tai jotain.

Alan taipua uskomaan että kevät on tulossa. Mittarissa oli eilen +10C. Nytkö jo?

Dress for miss S of my old linen skirt. The skirt was well-worn, very close to worn-out (heh, dictionary makes this more fun), but as a little dress: very nice and lively. We might sew some decoration on it, or something. Maybe.

Yesterday it was +10C. Very warm. Spring? Already?

Friday, February 22, 2008

taskuja / pockets


Olenkin jo joskus maininnut, että Liisu ei tykkää pukeutumisesta, vaatteista. Hän mieluiten kuljeskelisi koko päivän "au naturel", mikä on tietty söpöä, muttei jokatilanteessa kovin käytännöllistä. Ainoa asia vaatteessa mikä saattaa innostaa häntä ovat taskut ja mukavat eläin/hyönteis/nilviäiskuviot. Koska en millään jaksa ommella taskuja (tai nilviäisiä) joka vaatteeseen, ompelinkin irtotaskuja nilviäisellä koristettuna.
Toivon että toimii. Alan väsyä pukeutumistaisteluun.

I probably have mentioned earlier that our youngest, Liisu, doest like clothing, or more accurately: wearing them. She´d prefer going around "au naturel" all day, wich is very cute but not always so practical. The only thing that might interest her in clothes are pockets and animal/insect/mollusc-ornaments. I don´t have the puhtienergy to sew pockets (or ornaments) to all her clothes, so i desided to make separate pockets with a snail ornament.
I truly do hope that this pocket apron will work. I´m getting tired of the clothingbattle.

Tuesday, February 19, 2008

kiva päivä / nice day






Tänään tehdään kivoja asioita. Ja syödään hyviä ruokia. Jos hyppynaru ei tottele, niin vähän saa mököttää, sillä vastakohtaisuus vain kirkastaa kivuutta. Täytän tänään 38 vuotta. Hieno homma!

Today we make nice things. And eat good food. If the jumpingrope doesnt go as someone wished for, then it´s ok to sulk a little. Opposition makes the nice then even nicer.
Im 38 years old today. Good job!

Monday, February 18, 2008

ei mitään vaarallista / nothing dangerous

Edellinen postini on niin kamalan harmaa ja kalsea, että ihan senkin takia ompelin Liisulle paidan juuri tästä vanhasta lakanasta. Pitäisi ommella paljon yhtä ja toista juuri hänelle. Mikä lie kasvupyrähdys onkaan meneillään, kaikki vaatteet tuntuvat käyneen yhtäkkiä pieniksi.
Tunnen olevani hyvin etuoikeutettu, kun olen saanut seurata niin monen lapsen kehitystä. Pyyhin juuri pois ehkä kymmenennen lauseen, jossa yritin änkyttää kuinka mahtavaa on seurata vauvan muuttumista omaksi persoonakseen. Se on mahtavaa. Sanoinkuvaamatonta. Ja hauskaakin.

Liisun vatsa kurisee kovaäänisesti. Hän katsoo minua vakavana alta kulmain ja sanoo vakuuttavalla äänellä: "Ei se oo mitään vaarallista". Taputtaa sitten vatsaansa ja jatkaa: "Siellä on vaan pieni eläin".


Those mittens pics are so gray and bleak, that i had to make something colourfull to balance the athmosphare. The yellow shirt is for Liisu, our two year old has grown rapidly, and i should be sewing lots of things for her. Maybe i will.
I feel very priviledged when i have had the oppoturnity to see so many babies grow, to become persons, themselfes. I have no words in any language to describe how i feel. It´s awesome. It´s great. It´s magical. It´s fun.

Liisu´s stomach is rumbling loudly. She looks at me seriously and then says with convinsing voice:" It´s nothing dangerous". Then she pats her belly and continues:" There is just a little animal in there".

Thursday, February 14, 2008

rukkaset / mittens


Olen ihastellut netissä tällaisia ommeltuja rukkasia. Jossain oli ohjekin lasten rukkasiin, mutta en tietenkään löytänyt sitä. Inspiraation iskiessä on paras kuitenkin toimia, joten nappasin kaapista vanhat tumput, jotka auliisti paljastivat salaisuutensa siinä ihan silmäillessä. Minun on hyvin vaikea ymmärtää kirjallisia ohjeita, silmäily tuottaa parempia tuloksia.

Eli ystävän päivän kunniaksi: rukkasia! Lämpöisiä, pehmeitä, kivoja rukkasia. Uhkailin puolisoakin jo rukkasilla, kun nousi sairasvuoteeltaan selvästi tervehtyneenä laukomaan nokkeluuksia ompelukoneen ääreen. Hän ei kyllä saanut niitä, vaan esikoispoika-aikuiseni N, jolle niin harvoin onnistun tekemään mitään. Iloni on ylitsevuotavainen kun tumput kelpasivat. Pikapikaa toiseen tumppuun kirjottu hahmo on sitten pacman, ettäs tiedätte. N toivoi tyhjään tumppuun haamuhahmoa samasta pelistä. Saamansa pitää.

It is still winter here in Finland. Or it should be. February used to be the month with lots of snow and sunny weather. People out skiing, skating etc. Not this year. It really seems like the winter never really came. I´m tired with the darkness and would love to have spring already, but still, the missing winter bothers me.
While on the winter mood, i finally made these mittens i´ve seen all over the blogs. Couldnt find any tutorial, but old mittens cave up their secrets when i looked at them sternly. I have hard time understanding written directions. Looking works better.
The blue pair is fro my firstborn-adult N. It warms my heart to be able make something for him. And the figure in his mitten is supposed to be a pacman. Now you know.
In finnish"to give someone mittens", means to say no to proposal.( Give the brush-off?). Maybe not fitting to the idea of valentines day, but i´ll give you mittens anyway. Warm, nice, soft mittens. Happy valentines!

Wednesday, February 13, 2008

tolaltaan / upset



Aurinko paitoi aamulla. Ompelin iloissani paitaa neiti S:lle. Ihana kangas, oi kuinka aurinko kuultaakaan sen läpi ihanasti! En tehnyt tyhmiä virheitä, kaikki sujui. Valmistauduin lämmittelemmään neiti S:n ihastuksen ja mielihyvän lämmössä.
Vaan kuinkas kävikään. Ensimmäistä kertaa koskaan hän vihaa ompelustani! Inhoaa sitä. Se on yök.
Olen poissa tolaltani. Hänen täytyy olla vielä sairas. Itseasiassa, nukkuu päiväunia paraikaa, mikä on hyvin outoa. Hän on varmasti (taas, vai vieläkin?) sairas.
Äsken satoi rakeita. Aivan kummallinen päivä.

First time ever miss S hated something i sewed her.
I got very upset.
She is sleeping in her room right now, wich is very strange. She must be sick (again or still?).

Tuesday, February 12, 2008

"Äiti aina väsäsi meille tommosia froteepöksyjä", totesi puoliso kun huomasi Liisulle ompelemani joustofroteehaalarit. Koska anoppini on yksi sankareistani, olin tietysti erittäin otettu ja onnellinen.
Mistä tietää että lapsi on parantunut? Siitä ettei hän enää pysy paikallaan kuvissa? Joo, siitäkin, mutta varsinkin siitä, että sen sijaan että hän aamulla itkisi kun ei pääse kouluun, hän yhtäkkiä alkaakin puistaa nyrkkiä ja itkeä kun "joutuu" lähtemään kouluun. Rankkaa elämää.

Onnistuin juuri ja juuri ompelemaan haalariin vetoketjun. Vähän mutkalla se on. Ei haittaa. Kangas on Matroskinin lahjoittamaa ihanaa retrofroteeta. (Suurkiitos!) Vihreä kauteni senkun jatkuu.
Neiti S ompeli myös Sammalle uudet vaatteet. Sammakin näyttää jo paljon terveemmältä.

The wonderful, green terrycloth was a gift from Matroskin, and it became a nice overall pants thing for Liisu. " My mom always made those for us", said my husband when he saw the overalls on her. That made me happy: my mother in law is one of my heroes.

Kids are getting better little by little. One sure sign of that is the fact, that instead of crying for not to be able to go to school, she cryes because she has to go to school. Tough life.
Even the frog looks better now. New clothes by miss S.

Monday, February 11, 2008

uusi ihminen / new person





Ihmisten tapaaminen on hyvä asia. Matkustaminen on hyvä asia. Olen aivan uusi ihminen.

Helsinki on ihana kaupunki. Sumuinen, harmaa Helsinki. Asuin siellä kauan sitten kaksi hyvin ponnekasta vuotta ja nyt kun aika on vielä kullannut muistot, kuljin pitkin aamuisen Helsingin katuja sellaisen nostalgiapuhurin harjalla ettei moista nähty. Mutta mikä parasta, tapasin siellä paljon vanhoja ja uusia tuttuja.
Ihailin kälyni uutta asuntoa. Siniset kaapinovet sieltä. oh...
Hyvästelin, toivottelin, onnittelin kaukomaille muuttavaa morsiota, ystävääni.
Tapasin Elli velliK:n, Liivian ja Matroskinin (ja hänen mainiot pienet poikansa). Tähän tapaamiseen liittyi sopivasti jännitystä, rentoutumista hyvässä seurassa, keskustelua, jonka olisi toivonut vielä jatkuvan ja kaikenkattavaa eheytymistä.
Olen voimissani taas. Hyvältä tuntuu.

I love Helsinki. I lived there two very energetic years in my youth, and now when time has erased all the difficult things out of my memory, i walked thru the misty city in such a nostalgia, wow, never seen before. I love that town.
And best of all, i met there lots of old and new friends. I said goodbye to a friend whos getting married and moving far away. I saw my sister in law´s new apartement (those blue doors there, oh!). I met blogfriends. Matroskin is a dear friend from those early helsinkidays, but Elli velli k and Liivia also felt right away like old friends even i had just met them (in real life).

It was wonderful. I feel so good.

Tuesday, February 05, 2008

samma sairastaa / the frog is feeling ill

Neiti S sairastui viikonloppuna. Kova kuume on selättänyt tytön aivan reporanganksi. Yritin ilahduttaa häntä ompelemalla hänelle hassun väriset pikkarit: vaaleanpunaista ja oranssia. Ei kuvaa tällä kertaa, koska pöksyt pääsivät heti käyttöön.
Sammakkomaalaukset ovat myös lohtulääkitystä. Tyttönen ei jaksanut itse maalata, mutta hän ohjeisti minua hyvin ja sai mieleisensä taulut.
Olen itsekin varmaan sairastumassa, ja muut perheestä varmasti kohta myöskin. Pidän siis loppuviikon sairaslomaa, ja yritän innostua neulomaan villapaitaa poika A.lle.
Hei hei, kohta nähdään.

Comfort paintings for the poor sick miss S. She was too tired to paint herself, but she gave me good instructions and got the frogpictures she needed at the moment.
I´m most probably getting sick myself, so i take the rest of the week off, try to get better and knit a sweater for boy A.
See you next week. Bye.

Friday, February 01, 2008

helmikuu / pearlmonth

Tykkään helmikuusta. Valo lisääntyy niin voimakkaasti että sen oikeasti huomaa. On talvi, muttei sysitalvi, vaan kevättalvi! Parempi kuin loskainen kevät. Kevään lupaus. Sitäpaitsi, helmikuu on myös synttärikuukauteni. Pienenä olin hyvin tyytyväinen siihen että olin syntynyt juuri helmikuussa. Helmi. Kuu.
Tarjoan kaikille helmikuun kunniaksi kermapullaa ja puustia. Haluatko mantelimassalla vai hillolla? Entäs eksoottisempi halvarahka yhdistelmä? Nam!
Alimman kuvan kermavaras on sitten Liisu. Hänellä oli elämänsä hauskaa leivottaessa.
Niin, että ottakaa pullaa! Me olemme jo syöneet aivan liikaa! Kierimme huoneesta toiseen.



February is "pearlmonth" in finnish. Pearl! As a child i was very very happy that my birthday is in february, this month with such beautiful name. And i still really like february. The light increases rapidly now. It´s winter, but not pitchdark, bad, lonely winter, but springwinter! Better than real spring, a promise of spring!
For february´s sake, i offer you all some "korvapuusti" (cinnamon roll) and "laskiaispulla", the creambun i tried to explain in my last post. Yam. Would you like to have your laskiaispulla with marzipan or raspberry jam? Or maybe with a bit more exotic halva and quark mixture? Yam!

( I´ve baked 49 laskiaispullas and 13 cinnamon rolls today. We are ready to explode with my darling baker helper Liisu, who really likes to bake. And organize flour in new places. And eat cream. And buns. And jam. And marzipan. Like mother, like daughter).