Friday, March 28, 2008

hääpäivä / weddding anniversary





Eilen oli meidän 10-vuotishääpäivämme. Palaverissa työkaverit olivat kysyneet mieheltä millainen minä olen. "Millainen sun vaimo on?". Puoliso koki kysymyksen hämmentävän vaikeaksi ja pyysi tarkempia kysymyksiä. Seuraava kysymys kuului:" Oletteko te samanlaisia?". Mies myönsi että, kyllä vaan olemme.
Paras vastaus.

It was our 10. wedding anniversary yesteraday. At workmeeting, my husband´s workfriends asked whatkind of person was i. He found the question perplexingly difficult and asked for more accurate questions. " Then, are you alike?". He said yes.
The best answer.

Thursday, March 27, 2008

Eilen. Liikaa tuulta.
Yesterday. Too much wind.

Tänään. Paljon kivempaa. Varsinkin kun lumi selvästi sulaa huippunopeudella auringossa.
Today. Much nicer. Especially when i see the snow melting super fast in the sun.

Neiti S:n päiväpeitto oli revennyt niin pahasti, ettei sitä enää voinut korjata. Teimme vanhasta tilkkuja ja haalimme loputkin jämäpalat yhteen uudeksi peitoksi. Tykkään ihan valtavasti ommella juuri näin: vanhoista jutuista mitä kotoa löytää, tarpeeseen, matkan varrella valmistuen, materiaalien ehdoilla. Pidän siitä että suunnitelma muuttuu matkan varrella. Minusta on hauskaa improvisoida kesken homman. Homma etenee jotenkin vahingossa ja sitä vaan jää ihailemaan. Suorastaan tikkailen käsin nuo tilkulliset osat. Sekin on hyvin rauhoittavaa.
Minulle tämä on parasta rentoutumista.

Miss S is getting a new bedcover from the ruins of the old and other scraps. (Really, the old bedcover was very much like a pile of fabric scraps.) I truly like to sew like this. Out of nessecity, using what i have, recycled materials. And for me it´s very relaxing to sew on fabric`s terms/rules. You know, to improvise in the middle of something, because you ran out of that specific fabric, but hey, this would make it even better etc. It´s like the quilt is coming together on her own, and i just sew and admire. I´m handstiching those loggabinish parts, and it´s very calming too.
For me , this is the best way to relax.

Tuesday, March 25, 2008

itselleni / for myself

Minun on vaikea ommella itselleni mitään. Jostain syystä hermostun kamalasti ja nytkin huomasin yhtäkkiä jalkojeni tärisevän ommellessa. Huvittavan kummallista. Kaavana toimi vanha tunika, jonka joskus ompelin intiantuliaistunikaa suurpiirteisesti seuraillen. Harmaa kangas kaupan loppuunmyynnistä, 1 euro/metri.


Jos itselle ompelu on hankalaa, niin valokuvaus vasta hankalaa onkin. Nämä ovat parhaat otokset 65:stä. Ihan kuin tarkoituksella olisin yrittänyt kuvata kaksoisleukaani joka kuvassa. Enkä pelkästään kuvata vaan suorastaan alleviivata sitä. Valitsin tähän nyt normaaleimmat otokset. Kuolen nauruun katsoessani tuota alakuvaa. Sosialistista realismia! Sopisin johonkin patsaspuistoon.

I find it very hard to sew for myself. I get very nervous and that leads into many different awful sewing decisions, and the result of all that is usually a piece of clothing thats extremely unwearable. Even this time i noticed my legs shaking while sewing. I find it somehow weirdly hilarious.
No actual pattern. I followed an old tunic that was made loosely after of a tunic someone brought from india. The fabric: 1euro/meter!

Photographing the tunic wasnt any easier. These are the best shots of 65. A marathon of doubleching close ups. That pic on the bottom looks so funny i can not look at it without giggling. Socialist realism! I´d fit fine to a statue park.

Saturday, March 22, 2008

Liisun liesi / Liisu´s stove



En osaa rakentaa mitään. Vasara ei pysy kädessä. Saatan hakata naulan seinään taulua varten, mutta sekin täytyy tehdä moneen otteeseen, koska naulat menevät vinoon, lyttyyn, mutkalle jne.
Olen siis hyvin tyytyväinen tähän eilen illalla haaraniiteillä ja teipillä kyhättyyn lieteen. Asiakas on myös ilmaissut tyytyväisyytensä. Ensi töikseen hän valmisti kissaa. Huh huh.

I can´t build anything. The hammer does not fit in my hand. This in mind, i´m very pleased with this cardboard stove Liisu and i build last night. She likes it too.
Very first she prepared us cat. Huh.

Friday, March 21, 2008

Pääsiäinen on hyvä juhla. Rauhallinen, lempeä, ei hälinää. Aurinkokin paistaa.

Thursday, March 20, 2008

Penaaleja tarpeeseen. Ehtivät kouluun aamulla. Vetoketjut loppuivat, joten tehtiin kääryle, joita netissä vilahtelee siellä täällä. Tämä kääryle kiinnitetään tukkalenksulla, koska punaiset nauhat olivat kuulemma hankalat. Käytännöllisyys ennen kaikkea.

New pencil cases. Run out of zippers, so made a roll. I´ve seen so pretty pencil rolls in the net. The red ribbons were unpractical in user´s mind, so we keep the roll tight with a small hairband.

Hamonen. Tehty äidin vanhasta hameesta, joka oli tehty vanhasta lakanasta. Kangas näkyy paremmin täällä.

And a skirt. Made of my old, wich was made of an old sheet. My favorite sheet. Better seen here.

Kesäksi joustofroteesta mekkonen. Pehmeä, uimarannalle kutsuva, aurinkoon kaipaava mekko. Aurinko, paista!

For summer: terrycloth tunic dress. For sun, beach, summer. Oh sun, shine!

Tuesday, March 18, 2008

ihanaa postia / lovely mail

Kiitos liivia ja tytär! Me tykkäämme tästä tehtäväkirjasta ihan kamalan paljon! Norsu pääsee marssimaan keittiön seinälle.

Thank you Liivia and daughter! We love the booklet and the elephant!

oppii uusia asioita / learning new skills

Koko aikuisikäni olen pärjännyt ilman autoa. Nyt meillä on auto. Tai siis viimeiset kaksi vuotta, mutta en vieläkään jaksa oikein tajuta että meillä oikeasti on auto. Koko perhe ei mahdu siihen kerralla, mutta ruokaostokset mahtuvat.
Miehellä on pätkä kesälomaa pitämättä ja hän viettää sitä nyt, omistautuen minun ajo-opetukseeni.

Heh. Hyvin epätodellinen tilanne. Absurdus superioris.

En varmaan ompele paljon tällä viikolla.
Ryn ryyyynn!

I have lived all my adult life without a car. The last two years, we suddenly have had one. The whole family does not fit in it, but the grocery shopping bags do. Oh dear...
Dear husband is having a tiny littel vacation and has devoted this time to teaching me to drive.

It feels very unreal. Absurd. Wow.

I guess i wont be sewing much this week.

Monday, March 17, 2008


Laatikkoja Pariisista. Näihin saan keksiä mieleiseni täytteen, koristuksen, jutun, idean, oi olen innoissani. Pariisissa vietetään kohdakkoin suomen kulttuuriviikko/tapahtumaa (Suomi-tori, 10 päivää 17. huhtikuuta alkaen), ja laatikot pääsevät hulinaan mukaan Sarin Koti-putiikissa. Laatikot oli käritty ihanaan villakangasliiviin ja herkulliseen joustofroteeseen (joustofrotee! oi, pitäisi kirjoittaa oodi joustofroteelle!).

Boxes from Paris. I have head full of small ideas for these small boxes, to fill, to cover, to decorate. The boxes will go to Sari´s little shop, Koti (home), to participate in the finnish culture week april 17 there in Paris.

Poika A on jo pitkään tykännyt tehdä origameja. Näitä kiinnitettiin eilen virpomisvitsoihinkin, joilla käytiin sukulaisia virpomassa. Minä ihailen. Tykkään kovasti tuosta sammakosta.

Boy A has already long loved to make origamis. Yesterday we decorated willow branches with feathers and these. It´s a palm sunday thing in here. Actually a tradition from the eastern Finnland. The dictionary doesnt know the term for it, oh dear... Well you go to people(relatives, friends, neighbours) with these branches, wish them luck and good health for the coming year, give them the branches and they give you chocolad eggs, candy etc. Or this is how it goes nowdays, i guess it was a little different earlier. Kids also dress up as witches when they perform this thing, wich is a kind of another traditional easter thing but they have become one.

And the origami decoration is our addition to the thing.

Thursday, March 13, 2008

vähän malttamattomuutta / a little impatience

Kevätryteikkö ikkunalaudalla.
The spring jungle on the window sill.

Sain kälyltäni lahjaksi hienon aamutakin, jota ajattelin käyttää takkina, vaan en käyttänyt. En yhtään. Hämmentävää. Olin varma että käyttäisin.
Tein takista takin Liisulle. Harmi ettei valaistus ja mallin vauhdikkuus edistä kuvaamista. Takin leikkaus, joka ei siis näy nyt yhtään, on aika kiva: kirpparilta löydetty 70-luvun inhasyntteettisestä materiaalista tehty takki leikattiin kaavoiksi ja palvelee näin paremmin kuin alkuperäisessä tarkoituksessaan.
Olisin tietty voinut myös olla kärsivällinen, ja kuvata takin huomenna paremmassa valossa. Plää. Kärsivällisyys. Ei aina jaksa olla kärsivällinen. On kivaa olla välillä malttamaton.
Mistä tulikin mieleen, että takkia oli kiva ommella, koska siinä oli aamutakkimainen kevyttoppaus valmiina. Sur sur.

A coat for Liisu from my dressing gown. The pattern, that unfortunately doesnt show at all in picture, is really nice. I cut an old yakcy synthetic kid´s coat in pieces, and used it as the pattern.
I could have been patient and photographed the coat tomorrow, in better light. Patience, a very praisworthy virtue. I just enjoy beeing a little impatient. It´s fun.

Tuesday, March 11, 2008

oranssi / orange

Uusi yritys kaarrokepaidasta. En ole vielä uskaltanut kysyä inhoaako neiti S tätäkin. Kaava on taas sekoitus useampaa silmäiltyä paitaa ja hyvää onnea.
Tykkään kamalasti muuten noista väreistä. Oranssia ja turkoosihtavaa jotain.

New try. Miss S hated the last shirt i made for her. Hopefully not this time.
And i like those colours together so much! Orange and purplish blue/green.

Laatikko järjestyksessä! Haaveilen pääseväni vähän maalaamaankin pitkästä aikaa.

Drawer in order! As you can see, i´m hoping to be able to paint a little soon. It´s been a long time.

Monday, March 10, 2008

ameba



Pyöreä? Nelikulmainen? Jotain siltä väliltä. Olen virkannut nämä ameebat vuosia sitten, huvin vuoksi, enkä ikinä keksinyt niille mitään käyttöä. Pyöreän ompeleminen oli niin hauskaa, että innostuin kokeilemaan lisää. Sitäpaitsi, huomasin tarvitsevani pussukoita ja penaaleja, kun siivosin työpöytäni kauhistavassa kunnossa olevat laatikot.

Round or square? Maybe something inbetween. I´ve crocheted these amebas years ago, just for fun. Finally i´ve found a use for them. Sewing the round pouch was so fun, i wanted to try more. Besides, i cleaned up my desk drawers and realised how very very much i need all kinds of little bags, pouches and purses to keep all those important little things in order. I really seem to like little things.

P.S Yritin korjailla asetuksia niin että kaikki saavat kommentoida. Kummallisia asioita tapahtui sitä tehdessäni, enkä vieläkään saa kuvia tänne kikkailematta ( tai siis, minä en kikkaile, perheen nörttiopiskelija kikkailee puolestani), mutta toivon että kommentointi sujuu.

I´m having a little trouble with blogger and pictures. Nothing major. Just annouying. Hopefully the comment place works better now, and allows everyone to comment.

höh

Blogger ei millään jaksa ladata kuvia näkyviin. Aika ärsyttävää.

Friday, March 07, 2008

huvin vuoksi / just for fun

Halusin rentoutua. Täällä kun on tuota hulinaa ilmassa niin paljon että mikään hiljentymisyritys/keskittymisrentoutus ei onnistu, niin paras keino rentoutukseen silloin on näperellä huvin vuoksi. Tikkuaskinukkeja. Liisu työnsi rusinan nenäänsä rentoutumiseni aikana, mutta se lähti onneksi virkkukoukulla ja niistäen.

Tämä taas on harvinainen tapaus: Onnistuin tekemään hyvää ruokaa! En voi antaa reseptiä, koska ruoka on niin monen reseptin yhdistelmä enkä muista tarkkaan enää. Kukkakaalia, sipulia, paprikaa, aurinkokuivattuja tomaatteja. Chiliä, korianteria, kanelia ja mustapippuria. Syötiin couscousin kera. Nam!
Pyöreä pussukka. Halusin kokeilla onnistuisiko. No, melkein ainakin. Vetoketjun kiinnitys oli vähän haastavaa. Tästä olisi tietenkin pitänyt tehdä joku isosuinen hahmo. Sammakkopussi! Ehkä vielä onnistuisi...
I needed to relax a little. It´s a bit noisy here for that by reading or some other silent way, but crafting for fun relaxes nicely too.
Matcboxbabies. A round purse, that i should have made look like a frog ofcourse! And i also managed to make good, tasty food!
Cooking is not my speciality even i have to do it every day. But this time, oh: cauliflower, onion, peppers, sundried tomatoes. Chili, coriander, cinnamon and black pepper. Served with cous cous.

Thursday, March 06, 2008

essuja / aprons

Liisun uhmaikään liittyy myös voimakas aktiivisuus. Sen huomaa helposti valokuvistakin. Hän ryntäilee paikasta toiseen tuulispäänä ja tekee järjestelmällisesti tihutöitä. Esimerkiksi: leikkasi veljensä lahjaseteleihin hienoja hapsuja, tyhjensi isosiskon suihkusaippuan ammeeseen, lainasi toisen isosiskon maskaraa käyttäen sitä sekä silmämeikkinä että seinän sotkemisvälineenä, piilotti leipäpusseja olohuoneeseen, pissasi tahallaan äidin päälle, piirsi sohvaan, nappasi isoimmanveljen huoneesta ruuvimeisseleitä ja yritti piilotella niitä omassa jemmassaan, ah, ja paljon muuta.

Kun vauhti yltyy liian kovaksi, nappaan hänet syliin ja kerron satuja "Miisusta", joka on siis hän itse, mutta hiukan etäännytettynä. Liisu rakastaa näitä satuja. Ne alkavat aina jotakuinkin näin: "Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli....Miisu. Miisulla oli pyöreät posket ja..( Liisu jatkaa kaikki tuntemansa ruumiinosat osoittaen kutakin). Sitten kerrataan viime tunnin sattumuksia ja ihmetellään Miisun toilailuja. Kyllä sille Miisulle sitten sattuu ja tapahtuu. Ja hän oppii.

Illalla Liisu nukahtaa lähes sekunnissa, näkee sitten koko yön paljon erilaisia heräämistä aiheuttavia hämäkäkkiaiheisia unia ja herää aamulla kamalan aikaisin.
Rapatessa roiskuu. Tein essuja.

It´s pretty hectic and intense here now when Liisu is going thru her "phase". I dont think i´ve ever had a child who would have been as systematic in doing all kinds of foul deeds as her. She is fast and full of surprises. I cant say it´s always fun. Her brother was in tears yesterday when he noticed that Liisu had cut his present money notes(paper money) full of fringes. I didnt know she is able to use scissors that well.
When the going gets too though, i took her in my lap and tell stories about "Miisu", a little girl that resembles sooo much of her self. "Once a upon a time there was a girl who´s name was...Miisu, and she had round cheeks, and... ( now Liisu tells every bodypart she knows pointing out them in her self.) Then we go thru what all Miisu has done today, the same things Liisu has done herself. Liisu loves these stories. Paraller stories?
( I´m sorry my english is worse than ever today.)
It spatters when one plasters, as the finish saying goes. ( I might have translated it wrong . Heh. I wonder what i said. Hilarious.) So, aprons needed .

Wednesday, March 05, 2008

Lisää saksankortteja neiti S:lle. Mietin ankarasti mitä fraaseja voisinkaan juurruttaa nyt hänen tajuntaansa. Ah, tämä voimantunne suorastaan pyörryttää.
"Oi äiti, haluatko että siivoan lisää huonettani?"


New learn the language-cards for miss S. Now i ponder what all frases i could sow in her consciousness. Ah, this feeling of power makes me dizzy.

Tuesday, March 04, 2008


On ollut hauska päivä. Lahjakäsi osoittautui oikein mainioksi ja pidetyksi lahjaksi. Aurinko paistoi. Valo oli ihmeellisen kuulas, kirkas, sees, jotenkin normaalia läpinäkyvämpi. Oikein hyvä päivä.
Neiti S:llä yllään pöytäliinasta tehty säähän hyvin sointuva pusero.

We have had a nice day. The gift hand was a hit. Sun was shining, and the light was somehow wonderfuly bright, clear, more transparent than usually. A very nice day.
Miss S is wearing a shirt made of an old tablecloth. Matches the weather.

Kaiken lisäksi minäkin sain paketin! Pidän kaikesta mitä tiny happy:n Melissa ompelee. Kaikesta. Hän valitsee juuri sellaisia kankaita joista pidän, juuri sellaisia juttuja joista pidän. Voi että. Ilahduin kovasti. Pienenä maistiaisena tässä ihana, vihreä, vetoketjullinen pussi. Tykkään tästä!

And on top of all that i also received a wonderful parcel from tiny happy`s Melissa. I just really like so much of everything she makes. Really. Like this green little pouch. I like it so much!

Monday, March 03, 2008

Meillä on kevät ikkunalaudalla, vaikka ulkona onkin satanut lunta. Rucolaa, basilikaa, timjamia ja herneen versoja. Ah, nam.
Ylivalottunut (taiteellinen) tausta peittää maailman suurimman lumiukon. Mutta siellä se nököttää ikkunan takana. Satutin selkäni nostaessani keskimmäistä palloa/lohkaretta paikalleen. On ehkä parempikin ettette näe ukkoa. Se voittaisi leikiten groteskein lumiukko- kilpailun.


Groteskista puheen ollen. Tein poika A:lle synttärilahjaksi (9v) jättilaisen käden. Oikeasti se on hapsiainen. Tähän liittyy, uskokaa täi älkää, hyvin herkkä tarina.

Poika A:n isoisoisä vietti elämänsä viimeiset vuodet vuodepotilaana. Hän oli niin pahasti dementoinut ettei pystynyt enää syömään itse, ei puhumaan, ei juuri mitään. Poika A kävi isänsä kanssa joskus tapaamassa isoisoisäänsä ja vaikka potilas ei kyennyt enää muuten kommunikoimaan, niin poika A:n huomatessaan hän nosti kätensä peiton alta vuoteen reunalle ja leikki hapsiaista. Siis käsieläin, hapsiainen, tiedättehän, kävelevä käsi.
Poika A oli hyvin innoissaan näistä hapsiaisista. Esikoulun alussa hapsiaisista tuli hänelle hyvin tärkeitä. Eskari oli jännittävää ja pelottavaakin, ja nämä aina mukana kulkevat pehmoeläimet tulivat apuun juuri oikealla hetkellä.
On uskomatonta miten kymmenestä sormesta saattaa syntyä niin monimutkainen leikiuniversumi. Poika A:n hapsiaisilla on oma yhteiskuntarakenteensa, oma puheääni, omia sanoja, omat pahikset ja hyvikset(pahikset käyttävät joskus hyväkseen sitä tosiseikkaa, että tietyssä asennossa hapsiainen näyttää hämmästyttävän samalta kuin kansainvälinen ruman sanan merkki),omat vitisinsä, sarjakuvat, pelit. Eilen minulle näytettiin diaesitys hapsiaisten anatomiasta. Luut, lihakset ja iho. Vau.

Uskon hänen pitävän tästä lahjasta, vaikka lahjatoiveena olikin "hapsiaisten orkesteri tai ooppera". Ehkä jonain päivänä vielä se orkesterikin.


We have spring inside even it´s snowing outside. Rucola, basil, pea sprouts and thyme.Ah!

Boy A is getting this giant´s hand as a birthday present (9 years!). It is not as grotesk as it might seem like. There´s actually a very sweet steory behind the hand.
Boy A´s demented great grandfather used to play this "hand animal", "walking hand" with boy A. This lovely old man was not able to speak or eat or not much anything anymore those days, but when he saw a child there next to him, he started to play "walkin hand" on the bedcover. Boy A was very impressed.
Boy A has now developed the walkin hand play to new hights. There´s a whole universe around hands here now. Own way of talking, own social hirarchy, own jokes, cartoons, science everything. (The bad hand animals sometimes think it´s fun that the international sign for a bad word is very similar to hand animal figures in certain perspective.)
He wished for a hand animal orchestra or opera, but i´m sure he will be happy with this giant also.

Saturday, March 01, 2008

melkein mahdoton / almost impossible



Matroskin, tuhannet kiitokset tästä vihreästä joustofroteesta! Nyt meillä on haalarit ja huppari samaa kangasta. Liisua oli melkein mahdoton kuvata, kun viiletti hupparissaan iloisena ympäriinsä. Iloitsemme.

Turkulaiset! Mikaelin lähikirjastossa on alettu järjestää satutunteja! Ensimmäiseen tilaisuuteen ei saapunut yhtään lasta, voi. Ensi tiistaina 4.3 klo 10.00 on seuraava satutunti. Me menemme kokeilemaan noinko Liisu jaksaisi kuunnella. Tulkaa tulkaa! Lisätietoja Mikaelin kirjastosta.


It was almost impossible to take a picture of Liisu when she run around in her new sweatshirt/hoody. I love that green terrycloth! I love that child!

Too bad you live so far. Otherwise i had invited you to our local librarys fairy-tale hour next tuesday. I would be happy to live in a library.