Monday, September 29, 2008

syyspaita / fall shirt



Onneksi pudonneet lehdet ovat pääosin kirkasvärisiä. Olisi kammottavan hirveää jos kaikki lehdet putoaisivat ruskeina niinkuin tammen lehdet. Tammen onneksi siinä on hauskoja terhoja, metsän pikkuväen hattuja.
Toinen syksyn hyvä väriasia ovat pihapiirin palanneet punarinnat. Ne hengailevat pihallamme aikaisin keväällä ja syksyllä. Kesällä keikkuvat jossain pesimässä, mutta onneksi palaavat ennen muuttoaan pihallemme palloilemaan punaisissaan.
S:lle syysmaastoon sopiva paita. Samaa kangasta(verhoa) kuin kesäinen yöpaitansa.

Fall shirt in fall colours for S. Sorry, not much english today. Bad hair and language day.

Friday, September 26, 2008

samassa joukkueessa / in the same team





Vihreä ja valkoinen, miten voikaan näyttää niin raikkaalta! Veljekset kuin ilvekset, siskokset kuin liskokset. Kangasta on jäljellä ehkä vielä yhteen paitaan. Saa nähdä kuka onnekas vielä pääsee joukkueeseen.

Green and white, how can it look so bright and fresh! There is still enough fabric for one shirt. Let´s see who´s the lucky one to get in this team.

aika graafinen

Ihan aluksi anteeksi kummalliset kuvat. Toimin tänään nopeammin kuin ajatus. Siis ei minun ajatukseni, vaan jonkun nokkelan hahmon ajatus. Kaikkien täytyy nyt vaan uskoa, että oikeasti nuo yöpuvut ovat tosi, tosi hienoja.

Hassun pienen kangaskaupan ( Va-rit oy, yliopistonkadulla Turussa. Myyjätär-omistaja on aulis antamaan alennusta ja muutenkin mainio henkilö.) palakasassa oli halvalla Nanson trikoopala. En oikein tiennyt onko se hirmu hieno vai ihan kamala, joten ostin sitten.
Yöpaitoja, tai yömekkoja niinkuin näitä meillä kutsutaan n 2,5 vuotiaille suvun tytöille. Toinen Liisulle (hän inhoaa mekkoaan sydämensä pohjasta, vaikka se oli oikeasti suunnattoman cool ja söpö hänen yllään) ja toinen sille toiselle 2-vuotiaalle ja hänen melkein vastasyntyneelle siskolleen. Heli, saa arvata...

I found this piece of Nanso jersey from a small, fun, colourful fabricstore sales hamper. I wasn´t sure if the fabric was really awful or really cool ( a good sign, eh) and then bought it ofcourse.
Nightgowns for the 2 year olds in the family. One for my Liisu ( She hates it. It looked absolutely stunnigly cool and cute at her, but you never know what they think of . Sigh.) and one for the cousin and the smaller gown for her tiny, almost newborn sister.

I´m doing everything faster than a thougt today, so, forgive starnge pictures and even stranger english.

Tuesday, September 23, 2008

valohoitoa / light therapy

Pari aurinkoista, valoisaa päivää ja olen kuin uusi papu. Jaksan innostua, noin vain, melkein kaikesta. Kiitos aurinko! Kiitos värikkäät lehdet!
Couple of sunshiny, light days, and i´m like a new person. Everything´s nicer, more exiting, fun just like that. Thank you sun! Thank you colourful leaves

Laulajat pakkauspuuhissa. Tuo punasilmäinen kauhulauluja jäänee kotiin aiheuttamaan lisää ansaittua hilpeyttä. (Nyt en jaksa korjata, tuo lause kuulostaa ihan hassulta.)
Yksi tyttönen muuttui rintakoruksi ja teki toisen tyttösen hyvin onnelliseksi.

The singers are packing. That scary one with red eyes will probably stay home. It´s causing lots of merriness around here.
One of the girls became a brooch and made another girl very happy.

Saturday, September 20, 2008

Friday, September 19, 2008

laulau

Laulajat jäivät Ranskaan (voiko heitä moittia? Pariisi!) ja nyt Sari kaipaa uutta kuoroa kauppaansa. Kuorolaistehdas olohuoneessa.
The singers wanted to stay in France (can i blame them, Paris!), and now Sari needs a new choir in her shop. A fabric of singers in our livingroom.
Olohuoneessa, joka on siis olohuoneudensa lisäksi myös aikuisten makuuhuone, ompeluhuone ja työpöytähuone, harjoitellaan myös pasuunaläksyjä.
Väsyneisyyteni on saanut aikaan jo vanhan tutun unohtelemisilmiön, tällä kertaa vielä normaaliakin voimakkaampana. Ja kun unohtaa, niin hukkaa. Voisin kirjoittaa todella pitkän listan asioista, jotka ovat kadoksissa, mutta siitäkin puuttuisi osa, koska en muista kaikkea hävittämääni. Miten se liityikään tähän olohuoneeseen? En muista. Ainakin täällä on sotkuista.

The livingroom, wich is also our bedroom, and my (sort of) studyroom. This time, trombone room.
My tiredness leads into forgetting things even more than i normally do. And that leads into loosing, not finding, anything. I could write a loong list of things that i´ve lost, but it woudlnt be complete, since i can´t remember all those missing things. And does that have something to do with our livingroom? It did when i started typing this . At least it´s a bit messy.

Tuesday, September 16, 2008


En malttanut olla kokeilematta samaa paikkaa vanhan kameranlinssin läpi. Jos näkisitte paikan oikeasti, niin ymmärtäisitte intoni. Taikasilmä!

The same place thru an old viewfinder. Magic eye.

maisemia / landscapes

Kun kysyn mitä hän maalaa, on vastaus nykyisn aina sama: maisemia. Sademaisemia, sienimaisemia, etanamaisemia. Kadehdin taaskin lapsen kykyä upottautua johonkin hommaan niin täysillä.
When i ask her what is she painting, the ansver is nowdays always the same: landscapes. Rain landscapes, mushroom landscapes, snail landscapes.
Löysimme tämän kauniin maiseman aivan kotinurkilta, vähän piilosta, näennäisesti joutomaalta. Ikäänkuin vanha tienpätkä keskellä ei mitään. Ei mistään, ei mihinkään. (Jotenkin lohdullinen ajatus). Kamera taikoi roskat ja rumuudet piiloon ja häkellyin tuota heleää vihreyttä katsoessani myöhemmin kuvaa. Ihan hämmennyin: me olimme tuolla! Kuvassa!

We found this place just around the corner, sort of hiding, in no man´s land. It´s like an old road, from nowhere to nowhere.
The camera hid all the trash there was, and all that light green surprised me when i looked at pic later. We were there! In that picture!

Monday, September 15, 2008

lista asioista / a list of things


Lista asioista, jotka saavat minut tuntemaan itseni voimakkaaksi:

- Sellaisten työkalujen tai laitteiden käyttäminen, joista kuuluu kova ääni (rintamerkkikone, pora, imuri, pesukone).
- Tilanteiden ratkaiseminen nokkelalla, mutta älyttömällä idealla. Esim: Teini-ikäinen vinkuu makeanhimoaan sunnuntai-iltana, eikä kelpuuta isoveljen kolajuomaa herkuksi. "Eiku, mä haluun jotain SYÖTÄVÄÄ!" Nokkela ja älytön idea:" Tee siitä kolasta kiisseliä!"
- Nokkelien, mutta älyttömien ideoiden toteutaminen. Kolakiisseli maistuu aivan kolapullo- irtokarkilta.
- Kokonaisen lauseen lausuminen ilman yhtään sananetsintätaukoa.
- Johonkin pelottavaan virastoon soitettu, käsikirjoitettu ja etukäteenharjoiteltu puhelu, joka menee niin nappiin, että virasto hämmentyy pätevyyden illuusiotani.
- Puhuminen matalalla äänellä. Olen tässä joskus pelottavan hyvä.
- Pitkä kävelyretki
- Nopea keittiön siivous. Tylsää, mutta vahvistavaa.
- Tuubakotelon kantaminen
- Yllättävä, kannustava yhteydenotto. Kiitos.
- Se kun mieheni nauraa vitseilleni, ja se että hän harmistuu samoista jutuista kuin minä.
- Kun tykkää yllään olevista vaatteista.

Nämä ainakin.


A list of things that make me feel strong:
Using tools/things that make loud noise.Solving problems with witty but silly ideas. Actually using those ideas ( like making soup of coladrink). Saying a full sentense out loud without having to make a pause to think up the right word. Giving a false image of competence on on the phone (calling a horribly scary office or something) with a manuscript made for the occation. Talking with very low voice. A long walk. Cleaning the kitchen very fast. Carrying an emphonium case. A suprising, encouraging e-mail or letter. Making my husband laugh with own jokes, and that we get irritated by same things. When one likes the clothes one is wearing.

These at least.

Thursday, September 11, 2008

tavallisen sininen / ordinary blue

Kysyin poika A:lta millaisen takin hän haluaisi. "Semmosen tavallisen sinisen", vastasi hän huolellisesti harkittuaan. ( Kangas on saamaani työvaatekangasta , siis todellakin tavallisen sinistä. Ja kestävää!).
I asked boy A, what kind of a coat would he want to. " The kind of ordinary blue", answered he after thorough consideration. I got some workcloth fabric , and this must be the most ordinary blue there is.
En sitten kuitenkaan malttanut olla laittamatta hänen toista lempikangastaan vuoriksi, vaikkei se ollutkaan yhtään tavallista sinistä. (Finlaysonin vanha verho)
I did use another of his favorite fabrics as lining, even it´s not ordinary (or) blue at all. (Old children´s room curtain).

Ja hän tykkää! Kyllä. "Tuntuu mukavalta!".
And he likes it! Yes. "Feels comfortable!".

Wednesday, September 10, 2008

aika painava harrastus/ quite a heavy hobby



Vaskipuhaltimet painavat melkoisesti. Olin toiveajatellut, että lapsoset osaisivat itse kulkea soittotunnille, mutta eihän siitä mitään tule noiden torvien kanssa. S mahtuisi varmaan lainatuubansa koteloon itse.
Soitto kuulostaa tällä hetkellä vielä ilmavaivaiselta norsulta, mutta ne törähdykset puhalletaan suunnattomalla intomielellä ja ilakoiden.

Tästä kasasta nousee mahdollisesti poika A:lle uusi takki. Kuin Fenix lintu. Saa nyt nähdä. Olen vaan kamalan väsynyt, enkä jaksa innostua kuin toisten jutuista. Siis torvista vaikka.

Brass horns are very heavy. Wow. S could probably fit herself in that emphonium case. Kids ( and i) are exited, even their playing still sounds something like an elephant with an upset stomach.
That pile of fabric will maybe become a coat for boy A. Just have to find somewhere the energy to make it . When i´m tired, i do get exited about other peoples things, like horns, but cannot but stare apatheticly my own stuff.

Monday, September 08, 2008

todella söpö lapsi / a very cute child

Tämä erittäin söpö lapsi hienoissa uusissa kumisaappaissaan on äitini. Voi olla että olen jo joskus näyttänytkin tämän, mutta kun hän on niin söpö niin tulkoon nyt uudestaan. Jos kuvassa olisi värejä, huomaisitte hehkuvan punaisen tukan ja ruskeat silmät. Aika naseva yhdistelmä.
Nuo kumpparit olivat aikoinaan kova juttu. Ne saatiin "amerikan paketista", Yhdysvaltain punainen risti järjesti äitini jonkun amerikkalaisen koulun kummilapseksi, ja tämä kuva otettiin koulun lehteä varten. Isovanhempani sairastelivat kovasti ja sodan jälkeen oli aika tiukkaa.


Ilahduin kun kirkon naisporukka päätti ottaa osaa Vaaka ry:n penaalipankki-keräykseen. Tuli heti nuo kumpparit mieleen.
Halusin tehdä penaaleista kestäviä ja hienoja, mutta yhtäkkiä en tajunnut ollenkaan miten vetoketju asettuu vuorin väliin ja koko homma meni vähän säätämisen puolelle. Twist and shout, suorastaan. Ei vaan oikein ajatus kulje. Syyspimento päässä.

That very cute child is my mom, wearing her super fine new rubberboots given to her by U.S.A redcross early 1950´, after war, hard times, parents having medical problems. She was sort of adopted by some school in there and this picture was taken and send to the schoolmagazine. Noone remembers anymore what school or where preciously.
Those boots were a big thing back then. So i was very exited when our church ladies decided to be part of this " donate schoolstuff for orpanages and schools" thing. Thought of rubberboots right away.
I wanted to make the sturdiest and best pencilcases ever, but then suddenly totally forgot how to fiddle with zippers and lining, oh, twist and shout the thing went. I managed to get few done. Luckily i still have time to figure it out. My brain must be hibernating already.

Thursday, September 04, 2008

pieniä asioita / small things

Ei tämä syksy onneksi olekaan ihan niin kamalaa kuin pelkäsin. Fyysisesti olen jotenkin kulahtanut ja lötkö, mutta henkisesti paljon reippaampi kuin luulin. Yllättävää.
Löysin kirpparilta lasten rintamerkkikoneen (johon ei muuten myydä enää noita rintamerkkiaihioita missään). Rintamerkkikoneesta lähtee aika kova naksahdus merkkejä askarrellessa. Siitä tulee hyvin voimallinen olo. Superpapu.
Halusin välttämättä tehdä itse jonkun lahjan poika N:lle. Hän pitää tekemääni pipoa/tekemästäni piposta, joten tein toisen.
Isoille lapsille on niin paljon vaikeampi tehdä mitään. Mä nautin tämän pipon antamisesta kamalasti vaikka sen tekemiseen ei kauan mennytkään. Vaikutti siltä, että saajakin ilahtui. Jos ei pipo, niin ainakin ele lämmittää.
Mä olen pienien asioiden ystävä.

I´m a big friend of small things. They do count. Like that hat for boy N. If not the hat, at least the idea of it warms. ( And if not the head, at least the heart. I still wish he wears it too).

Children´s bagdemachine makes loud noise, and it makes me feel very powerful. Superpapu.

Autumn. Not that bad after all.

Tuesday, September 02, 2008

kuivattaa omenia / drying apples

Tänä syksynä(plää, syksy) on kotitöitä yhtäkkiä ollut paljon tavallista enemmän. Olen siivonnut niin älyttömän paljon viime viikoina, että se on jo aivan naurettavaa. Varsinkin kun kaikki se puurtaminen tuntuu häviävän johonkin tyhjiöön, mustaan aukkoon, eikä koti näytä yhtään sen siistimmältä kuin ennenkään. Yritän lohduttaa itseäni sillä että juuri nyt taloudessani on eniten ihmisiä, pyöritän kahdeksan hengen taloutta, kai se nyt vähän tuntuukin. Ja siis että muutaman vuoden kuluttua täällä on vähemmän porukkaa.
Nyt vaan tuntuu työläämmältä kuin normaalisti.
Ja sitäpäitsi, blogger ei halua ottaa kuviani vastaan. Vain omenakuva kelpasi tänään.

Muutkin kyllä ahertavat. Silläaikaa kun kuorin jne noita omenia, Liisuni:

- haki kaikki värikynänsä sievästi työpöydälleen (olohuoneen sohvalle).
- nyppi jokaisesta värikynästä (kolmisenkymmentä) paperikääreen pois.
- ripotteli käärepäperit sievästi pitkin mattoa
- halkoi ja katkoi kynät (paitsi oranssia).
- tunki kaikki kynät pieneen lasipurkkiin (täysin mahdotonta, mutta hän teki sen).
- kävi pyytämässä vasaraa lainaksi.
- hermostui kun ei saanut vasaraa.
- pudotteli kynät lasipurkista yksitellen rappusten välistä alakertaan.
- murtui täysin kun tajusi kyniensä levinneen pitkin kellarin lattiaa.

Nyt lakkaan siivoamasta ja alan tehdä muita tärkeitä asioita.

Ah, just ranting about how much homework i have had lately. All this cleaning is just insane. I´m now going to stop cleaning and start to do other important things.