
Ah ihanaa! Pääsin takaisin! Hassua että vaikka tämä pieni bloginurkkaus kattaa vain pienen siivun elämääni, niin kaipasin suorastaan itseäni kun en päässyt tänne. Ilmeisen tärkeä siivu.
Juhlan kunniaksi hapsiaispehmojen iloinen ilmalento. Huomatkaa vaaleanpunainen uusi hapsiainen. Nyt Liisukin vaatii jo omaa. Ja S kertoi ompeluvaatimus äänessään, että hapsiaiset saavat muuten pentuja pian. Ehdotin sormikaspaketin ostamista.

Tarjoan teille myös lokakuun kukkakimpun. Nämä hehkeät kukkijat löytyivät Kuusistosta, kappelinmäen viereisen pellon pientareelta aivan villinään ja uhkeina kukkimassa. Aika uskomatonta. Keskellä loppusyksyä! Olette kivoja ja tykkään teistä. Osa tärkeää siivuani. Kiitos!
I´m back! This small blogroom of mine contains just a tiny fraction of my life, and still i felt like missing myself when not been able to come here. One important small fraction!
And so are you all there. Thank you for beeing so nice, i like you (finns usually dont use the verb love, so liking means a lot).
So, celebrational "hapsiainen"-jumps and some unexpected november wild flowers for you all.
That pink hapsiainen(the hand-softie) is the newest member of the hapsiainen family of this household. Miss S told me (with some strong sewing request tone in her voice) that these hapsiainen actually are getting puppies soon. I suggested about buying a pack of gloves.