Wednesday, November 26, 2008

kisu / kitty



Lahjaksi pienelle kisullemme. Tein kerrankin useamman harjoitteluversion, ja tämä osui nappiin. Jämäkkä, pehmeä, vilpitön ilme. Liisun kisu. Kuulen tuolta jostain kodin uumenista parhaillaan uljasta Liisukisun nau´untaa.
Liisu otti kisua ommellessani verikokeet nuppineuloilla kaikilta pehmareiltaan. Minun piti naukua, ulvoa, murista surkeasti aina kun hän pisti potilasta. Niin haltiotunut hän oli kokeiden otosta, ettei huomannut lainkaan mitä olin ompelemassa. Lahja avataan perjantaina. Jos tämä kisu ei sankarille kelpaa, otan pennun mieluusti huollettavakseni.

While i was sewing this cat, my kittygirl took blood samples with pins of all her soft toys. She wanted me to make the tragical sound effects while she was operating. She was so thrilled by this all, that she didnt realise at all what i was sewing for her right there, in front of her. A Gift for her! Will be opened on friday. If for some reason she doesnt like this cat, i will happily adopt this cute kitty myself.
I can hear Liisu meowing somewhere in the background right now.

Monday, November 24, 2008

Yöllä tuiskusi. Lunta tuli jotakuinkin vaakasuoraan. Johtuikohan siitä, mutta auto hajosi, joten inssi siirtyy vähän. Toivon että pääsen pian eroon siitä, syteen tai saveen. Saisin kuitenkin taas energiani omaan käyttöön enkä hermoilukäyttöön. Ihokin kukkii stressifinnejä. Näytän hassulta.
Mutta ulkona on vieläkin ihanan valkoista. Lumi, olet paras.
Sammakkojen madonna, Neiti S täyttää tällä viikolla 8 vuotta. Pieni kisuvauva, Liisu 3 vuotta. Lahjapaja on täynnä ideoita, totetutus vielä uupuu.
Nämä Liivian ideasta poikineet kuvat tulevat kyllä S:lle. Hänen rakkain sammakkonsa, Samma, potretin pieni avaimenperäpehmo, katosi mystisesti täällä kotona pari kuukautta sitten. Toivomme muotokuvan auttavan etsinnöissä.

Snowstrom yesterday. Ah, snow you are the best!
We have two birthday girls here this week. The frog maiden, miss S turns 8. The cat baby, Liisu turns 3. Gift shop is full of ideas, wish to complete them.
Pictures for S. Portrait of her dearest frog. It has been missing now for couple of months (here at home, i wonder if Liisu ate it), and i hope the pictures will help to find this precious Samma the frog.
Mii nou spiik english tudei. Sori.

Saturday, November 22, 2008

Jäniksen jälkiä lumessa. Ja aamulla näimme punatulkun! En edes muista milloin viimeksi olen nähnyt punatulkun. Sukat tulevat lahjaksi poika A:lle, joka luulee niiden tulevan neiti S:lle. Nokkela sukansovittaja narraa.
Olen innostunut kaikesta. Ihan totta. Yritin kirjoittaa listan, mutta siitä tuli liian pitkä.
Turun seutulaiset: tiesittekö että Tuorlassa on nykyään planetaario! Kääk!
Ja hei, mitä nokkelia ja mahtavia joululahjaideoita/toiveita teillä on? Voisin inspiroitua ideoistanne keksimään parhaat lahjat täksi vuodeksi.
Innosts! Innosts! Innosts!

Rabbit tracks on snow. Socks for boy A. Colourful vest coming slowly along. Exitement in the air. I tried to make a list of everything i like, but it was too long. Really!
Christmas! Gifts! Tell me your best gift ideas! I want to get inspired.
I like everything today!

Thursday, November 20, 2008

neljältä / at four



puolilta päivin / around noon




aamulla / in the morning



Jaksoin herätä vaivatta tänä aamuna. Lunta!

I wasnt tired at all this morning. Snow!

Wednesday, November 19, 2008

kettu / fox


Erika Kleinin kettu-kirjat ovat minulle hyvin rakkaat. Ostin ensimmäisen noista juuri kolmen pienen yksinhuoltajaksi ajauduttuani, siis huh, viisitoistavuotta sitten. Samastuin heti yksinäiseen kettuäitiin kolmen pentunsa kanssa.
Klein osaa hämmentävän hyvin saada lyhyisiin, parin lauseen tarinoihinsa aikuistakin koskettavan tason. Vaikka laumani onkin nykyään suurempi enkä ole enää yksin, eivät kirjat ole menettäneet arvoaan. Näitä luetaan vain minun silmieni alla, ja sen jälkeen menevät ylähyllylle, ulottumattomiin.
Löysin huutonetistä tuon "nuku, kettu, nuku" joululahjaksi itselleni. En malttanut jouluun asti.

My favorite books. It´s amazing how Erika Klein is able to have so many layers in such a short little book! I bought the first one 15 years ago, when i was a single mom with three small kids, just like the fox mom in the books. I still love the books, even my situation, my herd/pack, is bigger and i´m not alone. You know, my books, in my shelf. High up.

Tuesday, November 18, 2008

helpotus ja huokaus / relief and sigh

Läpäisin teoriakokeen! Uskomatonta! Olin niin jännittynyt , että puolisonkin vatsa meni sekaisin. Inssiajossa varmaan pyörrytään molemmat. (Maanantaina, oh!)
Kuva on tarinasta, jonka piti olla alunperin " herkkiä tarinoita ja runoja hapsiaisista". Tulikin hapsiaismellakka. Jotenkin vaan sopii tunnelmaan. Ihan kuin olisin narrannut kamalasti. Autoilevan papun mahdollisuus vaan ei millään taivu maailmankuvaani.


I passed the driving theory exam! I was so nervous even my husband´s stomach got upset. We both will most probably pass out in the actual driving test. ( On monday. Oh!)
The drawing is from the hapsiainen story my son ordered from me for christmas. It was supposed to be a gentle story&poems, but has evolved into a hapsiainenriot or at least a very adventurous thing indeed.
I feel like that boy in the drawing. Just like i´d have been lying or cheating on everyone. A possibility of isoinpapu driving a car just feels so very unreal.

Friday, November 14, 2008

vanha ja uusi / old and new


Syöveri. Koska olen niin sinnikkäästi säästänyt näitä sekalaisia lankamöykkyjä vuosikausia, ellen suorastaan vuosikymmeniä, päätin sijoittaa ne lopullisesti jonnekin, missä ne eivät takkuuntuisi aina niin pahasti. Tuosta neuleenalusta sukeutuu toivottavasti neiti S.lle kirjava liivi. Jos lankaa jää, jatkan niillä kuvan virkattua peittoa. Tai joku kaljupäänukke saa uuden tukan. Tai lapset tekevät kymmenittäin tupsuja. Mitä tahansa kunhan kori tyhjenee.

Ostin nimittäin uutta lankaa, sukkalankaa, raitalankaa, ihanaa lankaa, ja mietin kuinkakohan kauan tulen säilyttämään niiden jämiä myttääntymässä tuossa korissa. Sisuunnuin.

Ja kuinka onnistun nyt jättämään uudet langat pakettiinsa ja keskittymään näihin vanhoihin? Unohdin uudet lasten soittotunnille. Siellä ne kiltisti odottavat minua viikon. (Huh, elleivät poikapartiolaiset, jotka majailevat samoissa tiloissa päätä kutoa niistä jättimäistä hämähäkinverkkoa tai jotain superansaa).

I bought new yarn, beautiful yarn, sweet wool, winterwarmth. Then i also have this basket full of old, some even decades old, miscellaneus yarn. I kind of felt sorry for the yarn, or myself, or the new yarn ( you know, the leftovers would spend their neverending oldhood in that basket), and decided to finally make something out of all that basket yarn.
That thing on the needles in the picture will become a wonderfully multicoloured vest for miss S. She loves it already. (Just love this girl!). And if there is (there will be) some left, i will continue the crocheted afghan, or give new hair to some bold doll, or the kids will make tens of tassels. Anything to empty that basket.

And how am i able to conquer the temptation of the, ah so wonderful, new yarn? I forgot the new yarn package to kid´s hornclass! Simply genious, even unitented. ( Just hope that the boyscouts who use the same building wont weave a gigantic spiderweb of my yarn, uh).

Wednesday, November 12, 2008

rukkaset



On oikea syntymän ihme, muodonmuutosten huippu, kun tuollaista hanskaa alkaa kääntää oikeinpäin resorin kiinnittämisen jälkeen. Homma vaati äärimmäsitä avaruusajattelua, ja tunnenkin itseni nyt neroksi kun onnistui.(Kuvissa kääntöaukko vielä ompelematta). Hitsi. Aikamoista.
En kyllä osaa selittää miten se tehdään.

It´s is a true miracle of borth, a remarkable transformation, when you turn the glove over after sewing the wristpart to lining and to top fabric.(Oh boy,that was very difficult to explain. Hopefully you understand what i mean, if dont, then dont worry, i dont understand myself exatly how that mess of fleece, jersye and cotton became a glove).

Monday, November 10, 2008

(kaikkein) ponnettomin kuski / the most reluctant driver (ever)


Plääh. Olen jo kuukausitolkulla opiskellut ajamaan autoa. Miehen ajo-opetuslupa menee kohta umpeen. Olen varmasti maailman epämotivoitunein, haluttomin, ponnettomin, mälsin ja huonoin ajoharjoittelija ikinä.
Aluksi oli ajaminen oli hassua ja absurdia (minä ratissa! häh!), ja voi miten ihanaa on viettää aikaa kahdestaan puolison kanssa. Mutta siis kun sen pitäisi muuttua ihan totiseksi, oikeaksi auton ajamiseksi. En yhtään innostu.
Jos opettajana olisi kuka tahansa muu, olisin jo heittänyt hanskat tiskiin ja jättänyt koko jutun. Ihan totta.
Minulla on oikeasti niin huono suuntavaisto, etten ihan oikeasti osaa kulkea paikasta a paikkaan b kuin jalan, ja silloinkin mutkittelen. Olen eksynyt tavarataloon. Mihin muka ajaisin autolla? Eksyksiin.
Sitäpaitsi, autolla voi ajaa jonkun päälle. En halua.
Puolisoa käy sääliksi kun hän alkaa epäillä opettajankykyjään ja muutenkin jotenkin kokee olevansa vastuussa koko projektista. Siis huokaan, yritän kerätä lässähtänyttä naamaani lattialta ja alan harjoitella teoriakokeeseen.
Voi itku.

My husband has been teaching me to drive for months already, and his teaching licence will go out of date soon. I must be the most reluctant and dullest driver in the whole world. Pläää.
If it wouldnt be my man teaching me, i would have leaved this project long time ago. I honestly, really do have so bad sence of directions, that i cannot go from point a to point b if it´s not within the walking distance. What does a person like that do with a driverslicence! Gets lost. And really, i dont have to get to places far that bad. Trains are cool.
Besides, cars get in accidents. I might cause an accident. I´m a baaaaad driver.
I feel so bad for my man, i might be the worst pupil, but he is the best teacher. So i just try to try.
I dont remember feeling this unmotivated ever.

Saturday, November 08, 2008

isiä / fathers



Hyvää isänpäivää! Nämä minulle tuntemattomat 50-luvun miehet inspiroivat hillittömästi. Hyvä miehet!

Happy father´s day! These unknown to me gentlemen from 50´are very inspiring ideed. Yes, men! Go men!

Wednesday, November 05, 2008

hassu hattu / happy hat




Hassu hattu, ystävän antamasta, pieneksi osoittautuneesta kierrätysvillapaidasta. Ihan vaan kaksi hatunmuotoista palaa ommeltu yhteen. Vuoriksi fleeceä. S iloitsee, Liisu hämmästelee.

A Happy hat for a happy girl. Just two hatshape pieces(old sweater) sewn together. Some fleece for lining. S rejoicing, Liisu beeing perplexed.

Monday, November 03, 2008

jämäpalamekko / dress of scraps

Liisu on kasvanyt yhtäkkiä (kuinka siinä aina käykin niin, yllätyskasvu) ulos vaatteistaan. Kankaat ovat vähissä, tai noin ei kai voi sanoa kun kangaskaapin ovi ei mene kiinni enää, mutta ainakaan ei löydy yhtään isoa palaa mitään talvikangasta. Ylipäätään ei löydy isoa palaa mitään kangasta. Pieniä jämäpaloja. Pieniä mutta lukuisia.
Pienten palojen kanssa olikin niin hankalaa, että piti piirtää kaava. Otin mallia kesämekosta. Vanhan villapaidan hihat olivat vahingossa täsmälleen oikean kokoiset. Oma kulahtanut, reikäinen villamekko sai kyytiä ja muuttui helmaksi. Lippislätsiin käytetty jokapoika taipui etukappaleeksi. Ruttuinen vakosametti ei enää sure ettei päätynyt housuiksi.
Tuli taskumekko.Tuo keskimmäinenkin tasku on oikeasti samankokoinen kuin muutkin, vähän taipuu vaan helma(jota en ehtinyt vielä kääntää, kun piti kiirehtää viimeisiin valonrippeisiin kuvaamaan).
Liisu inhoaa vaatteita ( ja poneja, vessassakäyntiä, talvitakkiaan, kävelemistä, hammasharjaa ja pieniä vesivärisiveltimiä. Ainakin.), mutta rakastaa edelleen taskuja. Ehkä hän myöntyy pitämään tätä.

A dress of scraps. Old sweater sleeves accidently fit perfectly in. There is also old ragged wooldress, piece of marimekko shirt and tiny corderoy leftover.
A pocketdress for a little Liisu who hates clothing but loves pockets.

Saturday, November 01, 2008

vanhalinna, lieto




Liedon vanhalinna, kuin valtava kivenjärkäle keskellä peltoa. Ei siis enää mitään linnoitusta tai edes selkeää rauniota paikalla. Vaikka alhaalla oli aivan tyven, lensi leija ihan tyydyttävästi murikan laella. En uskaltanut ottaa kunnon maisemakuvaa, koska olen niin korkeanpaikankammoinen.
Tällaisessa vanhassa kulttuurimaisemasa kulkiessaan tulee kerrankin ihan hyvä mieli ihmisen aikaansaannoksista. Onhan tuolla siis taisteltu ja verta vuodatettu, mikä tietty on aika kalseaa, mutta paikka ei ole kuitenkaan ihmisen toimesta pilalla. Kiva huomata että voi olla näinkin päin.



Vanhalinna (old castle) in Lieto. Very near. There´s no old castle or even visible ruins, just like a gigantic rock on the field. It was very still down, but up on the rock our kite flew quite nicely. I have a fear of hights, so no pics of panoramic views from the top.
There has been people around in there for thousands of years, and even there has been bloody battles and such, i feel very comfortible there. The place has not been ruined/damaged by people. Nice to notice.