Thursday, April 02, 2009



Frederika kutsui minut "aarre"-näyttelyynsä toukokuuksi. Yritän työstää aarreajatusta, lapsi aarre, maailman aarre, jotain. Minusta tämä kokeiluaarteeni on suloinen ja ihana, mutta tajusin että sehän voi synnyttää myös toisenlaisia tunteita. Vähän pelottava aarre. Surullinenkin ehkä.
Työstän lisää.

Frederika invited me to participate on her "treasure" exhibition at her shop later on may. My treasure is children. I think children are the treasure of the whole world. I´m not sure if this prototype is a bit scary. To me it´s sweet and tender, but i realised it could also be sad or just spooky.
Need to think about this more.

18 comments:

violet said...

On noi mahtavan kokoiset jutut nuo soittimet. Luulin ensin että joku makaa siinä kadulla.

Tykkään tuon lapsen materiaalista. Hieno, eleetön valkoinen ja hiukan tuollaista sopivaa risaisuutta.


Mutta totta, tuossa on aavistus jostakin..ellei nyt pelottavasta niin jostakin. Hmm. Ei ihan helppo tehtävä tämä. Olen iloinen kuitenkin että sinut on pyydetty tekemään, koska uskon että sulta syntyy!

Elena said...

Mukiikkiin liittyvat kuvasi ovat ihania.

Ennenkuin luin tekstisi upposin ensimmaisen kuvan tunnelmaan toviksi. Yksi pieni ihminen suuressa maailmassa, mutta han ei kuitenkaan ole yksin, kun on ISO ystava vieressa, iso kotelo kokonsa puolesta verrattuna lapseen ja valtava jos ajatellaan koko musiikin maailmaa.

shys said...

todellisessa aarteessa on mun mielestä aina vähän myös surua, eikä sitä tarvitse pelätä, mutta ymmärrän kyllä 'ongelman'.
mun mielestä on kuitenkin ihana sinun aarteesi.

mänttipälli said...

Upea aarrekuva, joskus on tosi vaikea kuvitella, kuinka toiset jutun näkee.

Neito ja soittimetkin näyttävät hauskoilta. Klikkasin kuvan isommaksi ja huomasin, että neiti katselee jotain erehdyttävästi sormikaspupua muistuttavaa. Onkohan tämä sormikaspupuvillitys vanhaakin perua?

isoinpapu said...

Violet:Joo, kyllä hauis kasvaa kun noita kuljettaa ympäri kaupunkia:)
Lapsonen on pellavaa, oikein ohutta.

Elena: Kiitos kiitos! Näitä musiikkikuvia on kiva ottaa. Taidan tehdä pienen torvisoittokuvakirjan lukukauden päätteeksi.

Shys: Kivasti ajateltu. ja tottahan se onkin.

Mänttipälli: Kyllä se vaan on sormikaspupu. Sormikaspuput tulivat tutuksi teini O:n kautta. Olisko ollut ekaluokalla kun toi koulusta kotiin kyseisen loikkijan. Mulle aivan uusi juttu. Söpö villitys!

Liivia said...

Teet uskomattomia juttuja! Taas mollotan suu auki, että eihän mitään noin hienoa voi ollakaan. Ja raaskit vielä lähettää Ranskaan.

Ensimmäinen kuva on liikuttava. Sekin.

heli said...

aarre on tosi hieno. luulin ensin, että se on tehty kipsistä tai vastaavasta. lähemmin tarkasteltuna nukessa on kyllä tiettyä voodoo-tunnelmaa...

Anonymous said...

Hei!

Kurkistelen usein kiehtovia sivujasi. Ihana blogi!

Nyt kommentoin, kun valkoinen taideteos kolahti. Se on taidokas ja kaunis. Kuitenkin asetelma saa aikaan minussa kylmät väreet. Tyksissä oli(ja lienee yhä?)yhdessä synnytyshuoneessa samanaiheinen taulu. Minut meinattiin sijoittaa aikanani tuohon huoneeseen, ja ensimmäinen ajatukseni oli saada heti taulu pois seinältä! Minä en koe aiheessa mitään turvaa tai suojaa, minulle asetelma on pois ottamista.

A

heini said...

ihanatunnelmainen rairuohoasetelma ja taideteos on aivan ihana myös. ainakin sun selostuksen kanssa sai just sen hienon tunteen mitä kerrot --en osaa enää katsoa ilman selostusta että mitä silloin mieleeni tulisi.

eilen tänään huomenna said...

Tosi mielenkiintoinen työ.

Kädet eivät ole lainkaan pelottavat, joten ehkä se on lapsen rispaantunut ompelujälki, josta tule pelottava voodoo-fiilis.

jos siis haluat työstää tätä vielä, ehkä käsiä voisi käyttää tuollaisenaan ja tehdä lapsesta lempeämmän.

ja taas ihmettelen, millä ajalla sinä kaiken kauniin teet!

scaredy-cat said...

Minä pidän noistä käsistä oikein kovasti!

Melissa said...

a small, soft baby and hand to match. i find it a little sad and a lot lovely.
xxx

jonna said...

Tuo ylin kuva on tosi hieno, hyvät, vahvat värit!

Monta kertaa kun keksii hyvän idean, se ei sitten toimikaan ihan niinkuin oli ajatellut. Tahtomattaankin tulee paljon muitakin ajatuksia mieleen, kuin mitä ensin oli tarkoittanut. Mutta ehkä se on myös sen rikkaus. Että se ajatus ei tule heti selvästi alleviivattuna esiin. Että katsojallekin jää ajateltavaa. Ainakin itse rupesin heti ajattelemaan, miksi näin suurilla käsillä makaavassa pienessä lapsessa heti myös ahdistavia ja pelottavia asioita. Lapsi on isoilla käsillä suojassa ja turvassa, mutta entä jos ne kädet eivät olekaan kiltit?

Hieno työ on joka tapauksessa!

Marguetta said...

Tykkäsin kyllä tuosta lapsesta, mutta tosiaan mieleeni tuli myös ne, jotka tulevat ennen aikojaan. Toisaalta myös he ovat aarteita. Pieniä enkeleitä tai keijuja.

Bionda said...

Hieno blogi sinulla, jäin heti koukkuun. Kirjoitat hauskasti ja kuvat ovat herkkiä.

Taideteosta katsoessani aloin laulaa Jumalan kämmenellä -virttä... Ei yhtään synkkä minun silmissäni.

Ritva said...

tuommoisenaan minusta juuri hieno!!
tosi hieno!

huisi design said...

Ihania kuvia, ihanaa valoa.

Minulle tulee surullinen olo teoksestasi, ei kuitenkaan pelottava. Joskus surullisetkin asiat ovat kauniita.

Saara

chenmeinv0 said...

tommy hilfiger clothing
polo ralph lauren outlet
louis vuitton
fitflops sale clearance
mont blanc
cheap ray ban sunglasses
cheap ugg boots
michael kors outlet online
retro jordans
moncler coats
2016.12.10xukaimin