Wednesday, April 08, 2009

sairastaa / beeing sick

(varoitus: kummallisen värisiä kuvia)
Flunssa iskikin oikein kunnolla. On turhauttavaa kuumeilla ja olla niin sairas ettei oikeasti voi tehdä mitään.
Virkkauskuume sen sijaan vaikuttaa päinvastoin: talo pursuilee virkkauksia. Kuvassa nalle ja koiran villamekko&paita. Liivia toi käydessään S:lle mahtavan tuliaisen: lankoja!

Tehtailin näitä lasten kanssa kun en ihan vielä kuumeen kourissa kärvistellyt. Olin aikaisemmin maininnut että merkkiaihioni ovat lopussa eikä kaupastakaan saa, ja arvatkaa: heti yksi kiva lukija lähetti pussillisen niitä!
Ihan mahtavaa.

Yritin tehdä eläinnaamareita, mutta melkein kaikista tuli susia. Vain yhden olin sudeksi kaavaillut oikeasti. Mutta siitä tulikin hiiri. Sairaana kannattaa sairastaa vain. Lisää noista myöhemmin.

The flu hit me hard, and oh it is so frustrating to be so sick you can´t really do anything but lie down.
The crocheting fever on the other hand does the oppposite. As Liivia visited she kindly and thougtfully gave S some yarn as a gift! A bear was born, and new outfit for the sockdog(bear)(animal).
Some badges for kids. I told some time ago that i cant find these badgethingies anywhere anymore, and ta daa! A kind reader send me some! How awesome is that!
I learned that is essential to be sick when you are sick instead of trying to sew or be otherwise perky. I so wanted to make more animal masks and almost all went SO wrong. In finnish one says when some makings go wrong: they became wolf. I intented to make just one wolf, and even that turned to be a mouse. More of that later.

10 comments:

violet said...

Tää oikeanpuoleinen virkattu tyyppi on kovin tyylikäs.
Sitten semmosta että jos mulla olisi kone millä tehdä merkkejä niin niitä olisi varmaan huoneet väärällään.
Olisi kauhean kiva semmonen!

Peanut said...

Uskomattoman tehokas olet kuumeisenakin, ei voi kuin päivitellä. Ihan kaikki virkkaukset ja merkit ja naamarit on taas niin hyväntuulisia ja kauniita. Pikaista parantumista toivotellen!

Vilijonkka said...

Toi yksi ei kyllä ole susi, vaan mitä suloisin kissa, vai? Tai sitten se on tosi suloinen susi.

Pikaista paranemista!

Liivia said...

Minäkin tahtoisin merkkikonetta ihan hirveän paljon! En pysy housuissani, jos rupean miettimään mitä kaikkia ihania merkkejä tekisinkään, ja mistä.
Nuo sinun on kyllä hienoja!

Nuoko tosiaan niistä langoista. Mainioita!
Tyttöni sanoi, että S teki virkkaustemppuja "laivassa". Virkkaukset oli ilmeisesti sitä luokkaa nerokkaita ja nopeita, että ei mieltänyt normaaliksi koukutteluksi ollenkaan. Rannekoru on rakas, ja tyynyn alla. Laivavirkkauksen tuotos siis.

Katilein said...

Hienoja käsitöitä ja sympaattisen postauksen olet jaksanut tehdä, vaikka olet kipeänä.

Paranemisterveisiä!!

isoinpapu said...

Violet, Liivia ja muutkin merkkikoneen haikailijat: Mun rintamerkkilaitteeni on lelu. LÖysin sen kirpparilta kahdella eurolla. Lelukaupoissa niitä oli muutama vuosi sitten, mutta ovat lopettaneet tuotannon, eikä niitä lisäosiakaan enää myydä.

Varmaan on olemassa ihka oikeitakin laitteita, joilla tulee parempia merkkejäkin, mutta oletan tyyriiksi.

Vilijonkaa: noiden naamarien ongelma on usein siinä että tekovaiheessa näyttävät ihan just siltä eläimeltä kun halusinkin, mutta sitten kasvoilla näyttävätkin ihan hassuilta. Siis epäeläimiltä. Milloin miltäkin.
Yllätykset on hauskoja, mutta kun tulee monta peräkkäin. Panen kuumeilun piikkiin...

Anonymous said...

became wolf? that's a new one!

eilen tänään huomenna said...

Meillä ihailee mieskin sinun naamareitasi! Hän välillä kurkkii olkani yli bloggailuani ja siinä kehui.

shys said...

kiitos Papunen traktorista ja myyrästä!!!
:)

Sipriina said...

Hei, mua kiinnostaa, miten noita rintamerkkejä tehdään. Kysyin HoppyPointista, et millä saisin tehtyä noit rintamerkkejä, ni alko esittelee ihan ihme tekniikoita, mutta kun tarkotan juuri noit ihan tavallisia rintamerkkejä.
Niin miten te lapsesi kanssa niitä teette? Onko siihen joku kone?