Monday, June 01, 2009

hellepäiviä / warm days




Jotenkin viime viikkojen kiire purkautuu nyt hassuilla tavoilla.
Olen nukahtanut vaatteet yllä päiväpeiton päälle ja nukkunut siinä melkein kylkeä kääntämättä aamuun saakka. Mies ei hennonut herättää edes kieräyttämään karheaa päiväpeittoa pois.
Olen ollut jo kaksi kertaa tuntia liian myöhään jossain, muistanut ajan väärin.
Olen itkenyt lehteillessäni kirjakaupassa lastenkirjaa.
Olen myös kyynelehtinyt kuunnellessani musiikkia.
Olen lukenut Melvilleä. "Taipii" ja "Moby Dick".
Ja välillä olen tietysti pelottavan kiukkuinen.
Kiukkuinen ja melankolinen. Väsynyt ja samalla innoissani kaikesta. Olenko unohtanut vai onko tämä kesän alku aina ollut tällaista?

All the hurry and stress from last weeks are somehow coming apart in funny ways.
I fell a sleep with all clothes on and slept on the bedcover till morning.
I´ve been in wrong time, hour late in places etc.
I´ve cryied reading a children´s book.
I´ve wept listening to a song.
I´ve read Melville. "Typee" and "Moby Dick".
And i´ve been very cranky every now and then.
Tired, melancholic, cranky and yet also exited about everything. Have i just forgotten, or was it always like this in the beginning of summer?

13 comments:

violet said...

jos saat jonkun selityksen niin kerro sit mullekin.
Aloin itkeä kun yhden mainoksen musiikki oli niin kaunis...tota noin...

Matroskin said...

Odotat varmaan vauvaa.

Helen said...

Hang in there. Change is always difficult for me, too. I'm just adjusting to spring, and already it's summer. I don't know how or when that happened ...

leena said...

Kauniita kuvia!
Toivottavasti ainakin melankolia haihtuu pian.

Minullakin on nyt muisti pätkinyt pahasti, toivon että kyse on vain tästä kesän alusta eikä varhaisdementiasta.

tuike said...

Samoja oireita...minä epäilen vaihdevuosia. Nytkö ne alkoi?

Yleistä elänmuutosta. Lasten kasvamista pois. Vanhenemista. Ystävien sairastumisia ja kuolemaa. Mitä vielä?

En kumminkaan ajatellut mitään tuollaista, kun aloin tänään itkeä kahvilan kassalla. Tuli yhtäkkiä paha mieli. Mitä siinä sitten selität?

Liivia said...

Aloitin aamun kastelemalla sanomalehden kun luin lento-onnettomuudeta.
Se olikin tietysti kauheea, mutta vetistelyni alkaa olla jo sillä mallilla, että usein nolottaa.

Nuo kuvat on ihanat. Eikä yhtään vaarallista jos nukkuu yönsä päiväpeoiton päällä. Ihanaa jos nyt voi relata, ainakin aikatauluista, jos ei muusta.

Liivia said...

Ahaa, vaihdevuodet sanoo joku täällä! Kaippa sitten uskottava minunkin...

isoinpapu said...

Matroskin: EN ole raskaana. Jos olisin, kuolisin pelosta. Viimeisin vauvani oli järkäle.

Mutta vaihdevuodet...Alan vähän epäillä.

Joo, Violet, mikään ei ole niin noloa kuin itkeskellä mainokselle. nim merk. kokemusta on.


Nii, itseasiassahan on tosi mahtavan hienoa olla herkkä. Ollaan vaan tosi herkkiä ja ihania :)

Helen: I cannot understand how everything happened so fast, even i felt like i was staring the spring straight at eyes!

Helinä said...

Kesä ja kauneus on joskus rasittavan itkettävää. Melankoliaa pukkaa vaikka pitäisi olla iloinen ja jutella mukavia vaan. ;D
Heleitä hellekuvia!

Solveig said...

Alkukesästä tulee usein valvottua ihan liikaa, kun valo tekee tepposensa pitkän pimeän jälkeen. Sitten kai tulee luonteesta riippuen joko raivohulluksi tai melankoliseksi.

Kerri said...

I love these pictures! I want to be running through green grass in a white dress too!

Olina said...

Samanlaisia oireita on ollut havaittavissa täällä. Minä tosin olen raskaana, ja syytän iloisesti sitä, mutta tuttavapiiristä löytyy myös esimerkkejä, jotka eivät ole, ja joilla ei kyllä vaihdevuosiakaan pitäisi vielä hetkeen olla.

Onhan tämä kuitenkin aika hurjaa: valon määrän hurja räjähdys ja kaikkialla ympärillä kohiseva luonnonmullistus. Vähemmästäkin herkistyy ihminen:) Muistelen, että keväät ovat ennenkin olleet melko levottomia aikoja.

Kottarainen said...

Klassista valoväsyä ja suvikumahtelua, luulen ma. Samaa potee meillä mieskin, joka on kehittänyt hienon hoitokeinon: reimat makuupussiunet taivasalla, nautitaan illansuussa.

Eipä silti, töhöily ja tohelointi kuuluu myös vaihtareihin, ainakin mulla. Yltiötunteellisuudesta puhumattakaan. Itkuja tuli tirauteltua etenkin alkuaikojen aallokossa, mutta kyynelethän vain kirkastaa näkymää. Meitsusta tuli moneksi kuukaudeksi taivaita tähyävä hentomielinen uuvelo, ja aina välillä pirun ärtsäkkä puhuripää. Muutokseen havahduin oikeastaan vasta kun yölliset kuumottelut alkoi. Silloin älysin linjata syömiseni mahd. vihreiksi ja sulaviksi ja ottaa puuskutuslenkin+joogan jokapäiväiseksi kevittäjäksi. Toimii! Ja salviatee muuten tepsii sekä hikipuuskiin että unettomuuteen, sitä kantsuu kulautella iltakupposeksi, kun vaihtarit oikein rassaa ja riepottaa.

Vieno pyyntö: voisiks millään antaa variksenjalkaseppäsi yhteystietoja? Oispa mahetsua, jos sais hommata moisen voimariipuksen kummipojalle protulahjaksi.

t
ilokas kottero
kuukausien breikin jälkeen blogiretkellä