Friday, July 31, 2009

lahja isoäidiltä / a gift from grandmom

Minäkin olen oppinut pitämään ruusuista tänä vuonna. Tätähän taisi olla ilmassa. Joku mainitsi blogissaan.
Vaaleanpunainen on toinen asia joka on avautunut uudella tavalla. En taida enää inhota vaaleanpunaista. Ainakaan tämän ruusun vaaleanpunaa.

Liisu löysi mökiltä isoisoisänsä 50-luvulla tekemiä kuvia ja ihastui ikihyviksi. Iso(iso)äiti lahjoitti taulut Liisulle. Liisun lempikuva on tuo susiperheen iltahetki (alakuvassa).
Tykkään näistä kuvista aivan kamalasti. Nyt ne ovat seinällä niin että näen ne usein puuhaillessani. Joistain asioista tulee aina hyvä mieli.
Kuulostan hempeältä. Lopetankin tähän ennenkuin menee ihan siirappiseksi.

I feel sweet, gentle today. I feel like i like those pink roses. I didnt use to like roses, pink even less.
I love so much these pictures (great)grandmom gave to Liisu. Made by (great)granfather. Liisu likes the wolf family the most.
I´m going now before i turn out too syrapy.

5 comments:

Liivia said...

Nyt en enää ihmettele kuvittajanlahjojasi, jos tuollaista verta juoksee suonissasi! Huikeita, huh huh.

Inhosin vaaleanpunaista vielä syvästi parikumppisenä, mutta juuri samaisten ruusujen avulla aloin pikkuhiljaa tykkäämään. Ja nythän se on ihan lempivärejäni, tosin ei ihan kärkilemppareita. Riippuu niin missä.

Ilona said...

Todella upeita nuo lahjat!

Pikkutyttönä olisin rakastanut vaaleanpunaista, mutta en saanut sitä käyttää missään (vaatteissa, koruissa jne.), sillä minä olen tumma ja vaaleanpunainen sopi kuulemma paremmin vaalealle siskolleni. Minä sain aina tummanpunaista. Mikä vääryys pienen tytön mielestä...

Nyt olen heittänyt sopivuusajattelun romukoppaan ja käytän vaaleanpunaista surutta ihan kaikkialla, lakanoista postikortteihin ja nojatuoleista alushousuihin.

Liivia said...

Liivia, kommentoin Ilonalle. Meillä nimittäin oli päinvastoin; tumma siskoni sai vaaleanpunaiset kuteet, minä vaaleana vaaleansiniset. Äitini mielestä niin sopi. Ja punatukkainen kolmas sisko puettiin vaaleanvihreään ja neljäs(keskiruskea) vaaleankeltaiseen. Elettiin 80-lukua ja pastellit olivat in.

Vilijonkka said...

Juuri tuo klmä vaaleanpunainen on mun lempiväri oranssin ohella. Herkkä, mutta itsvarma väri.

Mahtavia kuvia, inspiroivat varmasti työskentelemään. Ja kuinka hienoa, että lapset saavat näiden taideteosten välityksellä kosketuksen jo edesmenneisiin esi-isiin!

isoinpapu said...

Liivia: Eikun eikun, tämä on Liisun isäpuoleinen isoisä. Siis puolisoni isoisä. Erinomaisen monilahjakas ja mielenkiintoinen ihminen.

Omia isoisiäni en ole tuntenut, en isoäitejänikään. Ihan mielenkiintoisia tarinoita olen kyllä kuullut muttei mitään tällaista mahtavaa muistoaarretta ole tullut vastaan.
Isoäitini ovat kuulemma monessa polvessa olleet ahkeria käsityöihmisiä. Yritän pitää perinnettä elossa ja siirtää jälkipolvillekin.

Minut puettiin ruskeasilmäisenä ja tummana aina tummiin väreihin. Äitini myöskin inhosi vaaleanpunaista ja omien sanojensa mukaan "rimpsuja". Ja eikös minua sitten aina luultukin pojaksi.En pannut pahakseni lainkaan. Lempivärini olivat musta ja vihreä.