Monday, August 24, 2009

äidin sydän / mother´s heart

S : "Kyllä se varmaan tykkäisi tästä perhosesta. Niin, kyllä se varmaan... hmm tai ehkä..."
Minä : "Olisitko sinä iloinen jos saisit lahjaksi tuon perhosen?"
S : "Oi kyllä ! Kyllä ! Sehän on ihana! Minä rakastaisin sitä!"
Minä : "No, eikös juttu ole ihan selvä sitten: loistava lahjahan se on."
S : "Niin, mutta äiti, minä olenkin erilainen tyttö."

Sydän kurkussa katselin perhosta ja yritin kuunnella lapseni äänensävyä, olemusta. Oliko siinä surua? Erilainen tyttö?
Kysyin varovasti erilaisuuden määritelmää tarkemmin. S totesi olevansa kiinnostunut erilaisista asioista kuin useimmat luokkatoverinsa. Hän kertoili erilaisuudestaan vähän samaan sävyyn kuin kertoisi silmiensä olevan ruskeat, tai listatessaan lempieläimiään. Ei haikeutta, ei katkeruutta, ei rehvastelua. Ihan vain rauhallinen toteamus. "Minä olen erilainen tyttö."

Ei pidä luulla että erilaisuus olisi minusta jotenkin kamalaa, tai toisaalta jotain tavoiteltavaa. En vain ollut kuullut hänen luonnehtivan itseään mitenkään aikaisemmin. Äidin sydän heti pakahtuu ja pelkää pahinta. Kiusataanko? Eikö olekaan kavereita?
Mutta tässä tämä ihminen nyt tuntuu olevan aivan ystävällisissä väleissä oman erilaisuudentunteensa kanssa.
Eikö se olekin jotenkin kamalan tervettä ja hienoa?
(Minä varmaan opin nyt juuri jotain)

Perhonen paketoitiin pitsikassiin. Lahjasta pidettiin kovasti.

S pondered a long time about the butterfly present. Would the birthdaygirl like it? I asked her if she would like a gift like that, and S answered right away: " Yes! Yes, i would love it!". But she also added: "But i am a different kind of a girl, I´m different".
Oh mother´s heart! Was it a sad "different"? Is someone teasing her? Is there no friends after all?
Even my heart was racing, she seemed so completely in peace with the "difference". "I´m interested in different things", she explained when i dared to ask more.

I think here is a person, who is truly content/happy with her self. Who embraces the "different" with grace. No sad, no fear, no bitterness, no pride.
(I´m sorry i can´t explain this better. You understand what i´m trying to say.)
Isn´t it so wonderfully healthy and awesome ? To be happy with your self? To feel happy with the feeling of difference?

The birthdaygirl loved the gift butterfly and lacebag.
I think i´m learning something.

20 comments:

Merja said...

Suloista. Tyttösi on viisas.

Kiva että perhosesta tykättiin. Minustakin se oli hieno.

Ilona said...

Sanon myös, että tyttösi on viisas. Toivon, että tyttärelläsi säilyy tämä asenne ja tapa suhtautua itseensä koko loppuelämän. On aina hirvittävän hienoa, kun ihmiset ajattelevat "itse", pienemmät tai isommat.

Pidin perhosesta. Mukavaa kuulla, että saaja piti myös!

Anonymous said...

poetry

shys said...

etkös ole huomannut samaa itsessäsi tai miehessäsi tai hänen sisaruksissaan tai...?
Loistava S kun on saanut asian selvitetyksi jo tässä vaiheessa itselleen ja se sopii ja on hyvä.

Soile said...

Voi miten viisaita sanoja pieneltä ihmiseltä. Täytyy mennä pyyhkimään silmäkulmia.

Liivia said...

Nyt mulla tuli itku.

Olen hirveän ylpeä ja iloinen, että S ymmärtää asian ja suhtautuu siihen noin viisaasti ja kypsästi.

Koska olen saanut kunnian tavata Neiti S:n tiedän, että hän on aivan erityinen tyttö. Upea, lahjakas, ihana. Onneksi on erilaisia tyttöjä!

Omanikin on erilainen. Saas nähdä kuinka tämän erilaisuuden kanssa luovitaan. Nyt näyttää olevan kiihkeä halu esiintyä "julkisuudessa" samanlaisena kuin muut, mutta kotona riisuu naamionsa ja on rauhassa se erilainen.
Äiti katsoo tietysti sydän riipien vierestä.

isoinpapu said...

Merja, Ilona: Lapsen viisaus, kun säilyisi aikuiseksi saakka!
Perhosfanit :)

shys: Ah, joo, mutta kun en aina ole noin luonteva asian suhteen. Ihailen lapsia monella tavalla.

Soile: Itsekin täällä vielä tippa linssissä. Tarjoan virtuaalisen nenäliinan.

Liivia: Mä mietinkin että tuliko se nimenomaan S:ltä itseltään se erilaisuuden tunne vai onko joku sanonut jotain. Toisaalta, vaikutti ettei asia ollut ongelma niin tai näin.
Nyt vaan tosiaan toivon että tuo asenne ei muutu, voihan se alkaa tuntua painavalta. Varsinkin jos yhtäkkiä tuntee olevansa ihan yksin porukassa. Onneksi luokka on aika kiva, hyvä henki. Yleensä kaikille riittää kavereita.

Voi elämää.

Joola said...

Mietin jo pitkään, mutten vieläkään osaa sanoa mitään. Kyyneleetkin panin jo pois, sillä sanoithan, että rauhaa.

Sanoin juuri pari päivää sitten (erilaiselle) veljelleni, että tavallinenkin elämä on ihan hyvä. Siitä tulee erityinen, kun sen saa elää jonkun, joidenkin läheisten kanssa. Äh, en osaa selittää. Hänelle tarkoitin sitä, että elämän ei tarvitse mennä samalla tavalla kuin kaikilla muilla, ollakseen hyvä. Se voi olla erilainen ja erilaisesta tuntua ihan tavalliselta, ja olla silti ihan hyvä tai juuri siksi.

Äh, luovutan. Kauniisti kirjoitit ja kaunis lahja. Ja hyvää toivon lapsellesi nyt ja aina. Ja kaikille lapsille! kunpa jokainen saisi olla mitä on, hyväksytty, pysyä hyvänä.

eilen tänään huomenna said...

Kirjoitat aina välillä niin, että nousee pala kurkkuun. Iso halaus teille kaikille erlaisille tytöille, äidille ja tyttärille!

Satu said...

Tyttösi on sinut itsensä kanssa, ihanaa. Lapset valillä niin paljon viisaampia kuin osaamme kuvitellakaan.

Ja niin, sydämestä annettu lahja...varmasti mieluinen!

Tuija said...

Kylläpäs kolahti!
Nelisenkymmentä vuotta sitten minäkin ajattelin olevani erilainen tyttö. En oikein tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Erilainen kumminkin olin ja siksi mielessäni yksinäinen, muuten en. Erilaisuudestani en kenellekään puhunut mutta nyt ajattelen, että olisipa minulla ollut äiti tai joku muu luotettava ihminen, jolle uskoutua. Sellainen joka olisi hyväksynyt minut ja ajatukseni. Kannustanut olemaan juuri minä. Pönkittänyt itsetuntoani niin, ettei siihen olisi sitten mennyt koko aikuinen ikä ja vähän enemmänkin.
Ihanaa, että sinun tyttärelläsi on sellainen äiti!

Ansku said...

Eksyin tänne eka kertaa.

Ihanaa, että noin nuori tyttö tuntuu olevan niin sinut itsensä kanssa! Toivottavasti pysyy omana (erilaisena) itsenään myös muutaman vuoden päästä, kun paine mahtua yleiseen muottiin kasvaa.

Kaunis oli perhonenkin!

Celia said...

Ihana tyttö ja äiti.
Ja hurjan viisaita olette molemmat.

Anonymous said...

Itkettää...
Voi kun tämä maailma ei tasaisi ja hioisi tyttäresi ihanaa erilaisuutta. Kerroit, että luokka on mukava. Se on hyvä. Ja kotona häntä ainakin ymmärretään, kannustetaan ja rakastetaan.

- Elma -

Riikka said...

Eiköhän ihanalla ja fiksulla äidilläkin ole jotain tekemistä tyttären terveen itsetunnon kanssa. Upeaa että joku todella uskaltaa ja haluaa olla erilainen. Tuon ikäisenä se kun ei välttämättä ole helppoa.

fiuletti said...

Opinkohan minäkin? Ainakin liikutuin.

Kerri said...

Oh I love this post! I agree with Miss S that different is great. How terrible to be like everyone else!

Anonymous said...

Minulla on myös erilainen lapsi, poika. Hän myös tiedosti erilaisuutensa jo aikaisin ja on sinut asian kanssa. Nyt jo aikuisuuden kynnyksellä hän välillä suree, ettei ole löytänyt ystävää, jonka kanssa olisi samalla aaltopituudella. Lukiokaverit ovat kivoja, mutta sellaista ei ole, jonka kanssa voisi olla ihan oma itsensä. Muut pitäisivät (ja osa pitää jo nyt) outona, ehkä friikkinä.

May said...

小產,雞精,性感,辣妹,雷射溶脂,雙下巴,抽脂,瘦小腹,微晶瓷,電波拉皮,淨膚雷射,清潔公司,居家清潔,牙周病,牙齒矯正,植牙,牙周病,矯正,植牙

May said...

牙醫,植牙,矯正,矯正牙齒,皮膚科,痘痘,中醫,飛梭雷射,毛孔粗大,醫學美容,痘痘,seo,關鍵字行銷,自然排序,網路行銷,自然排序,關鍵字行銷seo,部落格行銷,網路行銷,seo,關鍵字行銷,自然排序,部落格行銷,網路行銷,牛舌餅婚紗台中婚紗,腳臭,腳臭,腳臭,腳臭,腳臭,腳臭,腳臭,腳臭,高雄婚紗,街舞