Thursday, September 03, 2009

uusin sukulainen / a new relative

"Tuntuu kun olis pudonnut flyygeli päähän", totesi urkurianoppini puhelimessa. Ajatelkaas, hän sai flyygelin. Sellaistakin siis saattaa tapahtua. Varokaa vaan.

Kaikki kävi niin nopeasti, että kun anoppi ilahtuneena päätti ottaa lahjan vastaan, olikin uljas soitin jo matkalla kohti Turkua. Tilanahtauden vuoksi soitin päätyi meille. Keskiyön tunneilla urheat kuljetusfirman miehet purkivat vähän eteistämme, ja esittivät niin kerrassaan verratonta puusketta ja puhinaa että useat kätilöt olisivat jo puhjenneet kyyneliin. Se oli oikea jännitysnäytelmä.

Olohuonetetris on vielä kesken, mutta olemme jo iloisia lainaflyygelistämme. Soitin on tietysti ihan tolkuttoman epävireessä kaiken roudaamisen jäljiltä, mutta mieheni onkin ilahduttanut minua soittamalla valittuja paloja siitä ainoasta kappaleesta, joka kuulostaa mahtavalta myös kapakkavireisenä: Maple leaf rag.

Ja sitten jotain ihan muuta: kudoin itselleni vihreän version Lissun punaisesta piposta. Vähän sotkua tuolla kavennuksissa, joo, mutta ei haittaa. Tupsu puuttuu vielä.
Olipahan muuten tosi hankala kuvattava. Tämä on paras kuva niistä kymmenistä otoksista.

Shortly: My musician mother in law got a grand piano as a gift. Things like that can happen, so be aware. The valiant instrument didnt fit in her home, so after some livingroom tetris, the giant lives now with us.
It is very out of tune after all that moving and tossing and pulling. The piano movers had to tear down a little piece of our hall way to get it thru. It really was quite tensed, almost like birthgiving. So, my husband has entertained me with playing parts of the only piece of music that actually sounds cool even if out of tune: Maple leaf rag.

And then, something complitely different: I made a green version of Liisu´s red hat for myself. The tassel still missing and some errors in the decreasing, but i like it anyway. And boy, was that hard to photograph! That is the best pic of many many trys.

18 comments:

Finn said...

I wish you a happy living together, of which I am sure! I think it is probably the most life changing present one could have, in terms of space and sound! I wish you many many trys in practicing some cool tunes! All the best,
from Greece

heli said...

onpa kaunis flyygeli. sais pudota munkin päähän!

Mari said...

Oi miten kaunis! Mun eno on pianonvirittäjä, Turussa... saat yhteystiedot maililla jos tahdot ;)

violet said...

Oli tässä taannoin aivan hilkulla etten ostanut kierrätyskeskuksesta meille juurikin varsin kapakkavireistä pianoa. Sitten alkoi päässä nakuttaa se ettei sitä kerta kaikkiaan millään ilvellä voisi saada kotiimme sisään. Ei mene rapuista ei, ei edes kadun puolen ikkunoista.
Ehkä se olikin paree.

Liivia said...

Mies haki oikein rillit ja syynäsi vehjettänne ainakin viisi minuuttia ja käski sanoa omasta puolestaan ONNEKSI OLKOON!

Hällä oli samanlainen kakkosflyygelinä, mutta myi sen teatterille pari vuota sitten, kun se ei enää ollut levytyksiin käypä. Minua aina vähän harmitti, mutta eipä se olisi meidän taloon mahtunut sitten millään.
Onnea vaan minunkin puolestani!

Anonymous said...

things like that never happen to me!

Katilein said...

Mä en nyt pääse yli tosta flyygelistä, mahtava!!!! Itse pianonsoittajana koen aina erityistä nautintoa, kun pääsen soittamaan flyygeliä, vaikka epävireistäkin. Kaksoispohjan ansiosta koskettimen painaminen alas tuntuu ihan erilaiselta kuin pianossa ja vaatii soittajalta myös parempaa tekniikkaa. Onnea! (Onneksi en ole kateellista sorttia, muuten olisin samanvärinen kuin kauniinsävyinen pipo.)

isoinpapu said...

Finn; Thank you thank you, we have been getting quite well together, the piano, us and even the neighbours...

Heli: Muuttakaa Turkuun! Ei tarttis niin kaukaa pudota:)

Mari: Ah, kääk. Tosiaan voisin kyllä ottaa tietoja ylös. Anoppi tietää jonkun kelpo virittäjän myös, ettei olis vaiks sama.

violet: Joo, kyllä hilkulla oli josko tämä mahtui meille. Oikeasti hämmästyin kun ne kantajat edes lähtivät moiseen yritykseen. Ovat kyllä sankareita.

Liivia. Kiitos vaan. Vähän mua kyllä naurattaa koko juttu. Oikeesti päähän olisi pitänyt posahtaa torvi, eikä flyygeliä. Mutta kiitollisia olemme. Lainassahan tämä on, mutta varmaan aika pitkään.

anonymous: So we thought too! And this actually happened to our mother in law: we just were happily in a right place in a right time:)

Katilein: Mä en itse osaa soittaa tuota lainkaan, harmittavaa. Nyt minä muutun vihreäksi.

Matroskin said...

Jihuu mikä lahja! Bibo on soma.

Tuazophia said...

Onpa kaunis! Näköjään täällä meillä tehty, mikäköhän vuosi on silloin mahtanut olla...

jonna said...

Oho, onpa upea!

Mä toivoisin, että meille kävis samalla tavalla pianon suhteen. Että joku toisi, vaikka sitten keskellä yötä.

Ritva said...

no oho!
ja onnea!

Merja said...

Huh miten kaunis!

Anonymous said...

Oh, thank you for your sweet comment to me! I am very happy for you--it is a BEAUTIFUl and valuable piano. The hat is gorgeous, too.

melissa said...

lovely hat! that colour is divine.

happy piano-playing. it certainly is a beautiful one!

Dagmara said...

I love the hat!

Kerri said...

Oh goodness, moving the piano in sounds terrifying! Love the hat, great colour too :)

Julie and Joe said...

Wow--I was almost jealous (which I know I shouldn't be) and then I remembered it was you and your family...I couldn't wish you a better present. Hopefully many years of joyful music and family memories around the Gift Baby Grand Piano!