Tuesday, October 06, 2009

Arvaatteko mistä piirretystä elokuvasta tuo ylläoleva kohtaus on? Ihan oikein! Tietenkin tästä.
Minut on korotettu kunnianarvoisaan kissabussin rooliin ja joudun, eikun, saan hölkätä Liisu selässäni ympäri pihaa.
Tammenterhoja löytyy kaikkialta. Ihan hauska leikki. Ah, ja hän tietenkin toivoo sateenvarjoa syntymäpäivälahjaksi. Minä toivon julistetta, jossa olisi se bussipysäkkikohtaus.
Jos olette ihan pihalla mistä puhun, niin rynnätkää lainamaan Totoro videovuokraamosta.

Did you already guessed from what movie that first picture is? Yes! From this.
We have been playing the movie all day. I am (ofcourse) the catbus. I am supposed to run around the yard carrying Liisu in my back. Oh, and ofcourse i need to meow every now and then. Or roar like Totoro.
There is acorns everywhere. And she wishes for an umbrella for birthday.

Hamonen S:lle. Oli kyllä hänen serkkunsa mielessä kun tein tätä. Olisiko tämä sellaista kangasta mistä M tykkää?
Lokakuu on minulle nyt niin paljon ihanampi kuin syyskuu oli. Ihana lokakuu.

A skirt for S. The front is folded like that (pleats? pleated?) and the back is elastic.
And yes, to me october is better than september.

12 comments:

Liivia said...

Meilläkin rakastetaan tammenterhoja. Joka balettitunnin jälkeen odotamme bussia suuren tammen alla ja tyttö kerää terhoja taskut pullolleen. Täällä meillä päin niitä ei oikein olekaan.

Lokakuu on hyvä kuu.

Rosmariini said...

Totoro on ihan paras! Heti tuli musiikki päähän. Haluaisin viedä lapset katsomaan sitä uutta elokuvaa (nimeä en tietysti muista)... jonain päivänä. ehkä sateisen syyslomapäivän kunniaksi (vaikkei niitä toivottavasti tule).

isoinpapu said...

Liivia: joo, tuntuu hassulta että täällä tammia on kohtalaisen paljon. Eksoottista vieläkin. Varsinkin Ruissalossa oikein tosi paljon. Olen metsätyttö. En yhtään merityttö, enkä oikein järvityttökään. Ehkä vähän purotyttö. Mutta siis, lehtimetsätyttö.

Rosmariini: Ponyo! Mäkin haluan!

jonna said...

Tammenterhot on ihania! Pienenä leikittiin parhaan kaverin kanssa aina isossa tammessa. Nyt puuta ei enää ole, onpahan vaan ruma kerrostalo sen paikalla. Pöh!

Totoro on ihan ykkönen. Myös Kissojen valtakunta on meidän suosikkilistalla. Ja Ponyokin käytiin jo katsomassa, loistava sekin:)
Olen niin iloinen että disney-tulvalle on laadukasta vastinetta!

Anonymous said...

Those are pleats on that pretty pleated skirt--box pleats.

Pilvitarha said...

Voi kyllä, Totoro on meidänkin suuri sankarimme :) Lumesta saakin tehtyä oikein mainioita kissabusseja ja itse Totoroja tietenkin, monessa koossa!

isoinpapu said...

JOnna: "Leikittiin aina isossa tammessa..." Kuulostaa ihanalta!

Anonymous: Pleats! Box pleats! Thank you! :)

PIlvitarha: Niin tietenkin: lumesta! OI, tulisikin pian.

mänttipälli said...

M varmasti pitäisi tuosta kankaasta, väri on upea!

Matroskin said...

Saa sen Totoron kirjastostakin. Japanissa on Totoro-museo jossa on "oikea" kissabussi.

M-K said...

Totoro on ihmeellinen: minun kokemukseni mukaan kolmekymmentä kolmasluokkalaista, kolmevuotias ja kolmekymmentäkuusivuotias katsoivat kaikki sen innoissaan. Vaikka on se kissabussi vähän pelottava.

Joola said...

Ah. Meilläkin juuri pari päivää sitten vietettiin elokuvapäivää ja katsottiin Totoro. Sain suomenkielisen lainaksi puistosta ja yllättäen elämys oli lapsille vielä japaninkielistä helpommin aukeneva.

Minulla oli sellainen juliste. Hankimme, kun olimme muuttamassa tähän kotiin. Oikein internetin ihmemaasta tilasimme, juurikin sellainen bussipysäkkikuva. Mutta sinne hävisi, Muuttoon?

Olen matkustanut "kissabussissa". Olimme häämatkalla mieheni kanssa japanissa. Ja vein hänet sellaiseen riisipeltojen keskellä olevaan tärkeään pieneen kylään. Päivä vierähti ja yhtäkkiä oli ilta ja pimeä. Emmekä tienneet, kuinka sieltä pääsee pois! Minulla oli mielikuva, kuinka sieltä joskus oli jostakin mennyt jokin bussikin. Mieheni oli hyvin epäuskoinen, että koskaan pääsemme mihinkään sieltä peltojen keskeltä, kuumasta yöstä, sammakoiden kurnutuksesta... Ja sitten bussin valot lakaisivat maiseman ja sieltä se tuli ja nielaisi meidät ainoat matkustajat sisäänsä ja vei läheiselle juna-asemalle. Ai se oli ihanaa, olla sadussa.

Ja nyt olen siellä monesti uudestaan. Totoro on minulle vähän kuin Ronja. Kun luen Ronjan (töissäni lapsille) pidän siitä ja sen synnyttämistä mielikuvitusjutuista niin paljon, etten osaa tai oikein haluakaan tarttua mihinkään muuhun. Ainutlaatuinen.

Oi Totoro. Taidan hehkuttaa omassa blogissanikin tätä nyt kun kuvakin katsojista on jo olemassa ja eilen viimeksi tuli lasten kanssa sanottua Kiitos puu kun autoit meitä, auta vastakin. Ja on kova Japani-kaipuukin.

Hyvää lokakuuta. Kiitos Totoropostauksesta, tuli hyvä mieli.

wind in the wildwood said...

That is our all time favorite movie! Peace and love. Anna