Friday, November 13, 2009

robotteja / robots


Liisu tykkää roboteista melkein yhtä paljon kuin kissoista. Ehkä nämä robotit voisivat puolestani kaikki kotityöt, siivoilut ja kokkailut. Tai ainakin ne mitä en itse taaskaan ehdi. Nyt on sellainen kausi, ettei ehdi vaikkei ole yhtään kiire minnekään. Vai pitäisikö vain sanoa ettei jaksa. En saa aikaan.
Sen sijaan, seurasin tänään pianonvirittäjää kaksi tuntia setvimässä lainaflyygelimme saloja. Virittäjä selitti koko ajan mitä tekee, mistä asiat johtuvat, miten toimivat yhteen. Se oli ihanaa. On mahtava seurata kun joku osaa jotain. Olen varmaan aikaisemminkin tätä hehkuttanut.
Joskus menen salaa katsomaan kun mieheni kirjoittaa koneella huippunopeasti, käsiinsä katsomatta. Kuuluu vain näppäimistön napsahtelua. Taianomaista.

Liisu likes robots almost as much as she likes cats. Maybe these robots could make all the homework i once again was not able to accomplish?

Instead, i was watching the pianotuner for two hours today. He explained all the time what he was doing, what he found inside the old grandpiano, how things work together. I think it´s magical. To watch someone knowing what he is doing.
Sometimes i sneak to my husbands work room, just to watch him typing superfast, without looking his hands. Magical.

8 comments:

Anonymous said...

How great you got that beautiful instrument tuned. How does it sound now?

violet said...

Olen samaa mieltä: on tosiaan ihana seurata kun joku osaa jotakin. Olkoon mitä vain.
MInäkin osaa kirjoittaa käsiin katsomatta nopeasti.
Aina en tosin osaa lukea mitä siihen tuli!

Liivia said...

Robottirakkautta tytöltä, söpöä:)

Mulla on tosi nopea yksisormijärjestelmä, moni on ollut ihan ihmeissään sitä seuratessa. Kymmensormijärjestelmän osaaminen on mulle yhtä ihmeellistä kuin joku osaisi lentää.

Voi kun itsekin osaisi tehdä oikeasti jotain.

isoinpapu said...

The pianotuner used the word "lovely" when he wanted to describe the character of the instrument. It is an old instrument, from 1896, so the time has left it´s marks in it.

He was not able to tune it right in to real c. It´s lower. But lower all the way now. In tune. Lovely, not magnificent, but lovely fits us fine:)

Violet: sdhfoisdbwekynmbdguas... Mä en osaa yhtään :)

Liivia: Liisu on hyvin rajojarikkova mieltymyksissään. Jos jossain on tarjolla leluja, hän ottaa ensimmäiseksi autot ja robotit. Ai juu, paitsi kissat menevät kyllä noidenkin edelle. Hauska tyttö.

ElsaIlona said...

Minäkin katselen mykistyneenä, kun mieheni kirjoittaa koneella näppäimistöä vilkaisematta. (Toisaalta turha sitä olisikaan katsella, koska hänellä on kirjaimille oma järjestys, eli kun painaa a:ta ei tulekaan a, vaan joku muu kirjain. Minä en osaa kirjoittaa hänen näppäimistöllään yhtään mitään...)

Joskus mies kirjoittaa niin, ettei katsele edes näyttöön, ja silti hän huomaa korjata kirjoitusvirheen, jos sellainen tulee. Se on hyvin ällistyttävää!

Celia said...

Robotit ovatkin aivan mahtavia. Erityisesti sellaiset kankeat, monotonisesti puhuvat, mutta ystävälliset robotit.
Muistan yhden hienon robottirunon, täytyy kaivaa se esille.

Vanhoista kirjoituskoneista kuuluu ihana ääni, kun niillä kirjoittaa ihan millä sormella tahansa, kaikki yhtä ihania ääniä.

Julie said...

Our son loves robots too (he is six)! We need to get our old piano tuned also. Isn't life wonderful when looked at in the small, mundane moments?

Rosmariini said...

Sinä varmaan kudot katsomatta käsiisi? Vanhin tyttöni on innostunut kutomisesta ja haluaa joskus osata tehdä sitä niin ettei katso kutimeen vaan voi vaikka lukea samaan aikaan. Esikuvana on 92-vuotias isoäitini, joka kutoo vuodessa "tsiljoona" paria ihanan tasaisia ja kauniita villasukkia. Koko suvulle. :-)
Haluaisin nähdä kun ompelet jotain ilman kaavaa...