Friday, December 18, 2009

helmiä / beads



Liisu on löytänyt itselleen sopivan jouluaskartelun. Hän on tehnyt helminauhan lahjaksi jo itselleen, siskolleen ja naapurille. Lisää tulee niin kauan kuin helmiä riittää.
Onneksi löytyi pikkuämpärillinen puuhelmiä kirjahyllyn päältä. Olivatkin odotelleet siellä useampia vuosia löytäjäänsä.
Neulan käytössä hän taitaa olla yhtä ronskiotteinen kuin äitinsä. Huomatkaa laastarien paljous pikku kätösissä. (Oikeasti yhtään verta ei ole vuodatettu.)

Liisu found her craft! Beads! We had forgotten a little bucket of beads on top of the bookshelf. She found them just in time. She has made a bead neclace as christmasgift for herself, her older sister and the neighbour. More is coming as long as we still have beads.
She is using the needle just as roughly as i am: see the bandages in her hands. (No shedding of blood really included.)

8 comments:

Pellon pientareella said...

Ai kuinka hassun suloista. Innokkaita mutta ronskeja - ei se mitään, sitä vartenhan laastarit ovat! :) Minulla on tunne, että nyt syntyy helminauhaa ja paljon!

isoinpapu said...

Juu, pitäisi laittaa pystyyn helminauhaliukuhihna :)

Olikis söpöä kun tuo pieni meni kylpyyn ja yritii varjella laastareitaan kastumasta. Naurattaa ihan.

aurinko ja kuu said...

Hih.
Laastarit ovat tärkeitä.Niissä on jokin outo parantava voima....
Hienoja helminauhoja tulee.
Terveiset pikku korutehtailijalle.

heli said...

ihanan siniharmaa kuva. joulu joulu joulu!

Merja said...

Meillä saa laittaa laastaria noille kolmelle aina vähän väliä. Suurin osa niistä 'haavoista' on ihan näkymättömiä, mutta ajattelen että jos se heitä lohduttaa, niin pieni hinta kai se on maksaa laastaripaketista.

Lissulle tarttis löytää semmoinen oikein tylppä neula!

Liivia said...

Meillä kuluu paljon laastaria, eikä minua tai miestäni ole laastaroitu ainakaan viiteen vuoteen. Mutta tuota ruskeeta hän ei kelpuuta. Mummu tuo tuliaisina kuvalaastereita ja sitten keksitään pienimpiäkin naarmuja. Asia, johon en juuri puutu:)

mizyéna said...

Ainiin.. jotain tälläisiähän mun piti pytää mummoa ostamaan suomesta. Unohdin kokonaan. Kivaa puuhaa!!

Katilein said...

Meillä Iris jaksaa tehdä muovisista hama-helmistä koruja. Meillä olisi muitakin helmiä, mutta ne eivät nyt kelpaa. Minusta on ihanaa, kun lapsi löytää jonkun mieluisan askareen tai askartelun itselleen. Aah, millä antaumuksella lapsi tekee silloin, kun tekeminen lähtee hänestä itsestään!