Friday, January 01, 2010

asioita, joista pidän / things i like


Minulla on erityisen huono suuntavaisto. Oikein todella, todella huono. En ikinä uskaltaisi mennä itsekseni metsään, ellei paikka ole minulle tuttu ennestään.
Olen suunnattoman onnellinen, että minulle on kuin vahingossa kehittynyt yksi tuttu metsäpaikka, jossa uskallan liikkua ja jonka tunnen reviirikseni. Siitä on tullut minulle hyvin tärkeä.
Reittini alkupäässä on ryteikkö, jota kuvaan melkein joka kerralla. Toivon että tänä vuonna siitä rinteestä kertyy vielä paljon enemmän kuvia kuin viime vuonna.

Mikään ei tuuleta mieltäni paremmin ja lempeämmin kuin tämä metsä.
Eilen olikin tosi lumista. Lumipesu.

I have the worst ever sense of directions, and i would never go to a strange forest on my own. I´m so extermely happy about this little, safe forest place of mine, that has become a very important thing in my life. Almost accidentally i´ve become so familiar with the place that i can really wander around without any fear to get lost. Well, it´s an island, a small one, really, i cannot get lost on an island!
I often pass this little slope on my forest tour, and take a picture.
I wish, this year, there will be even more pictures of the place than last year. Nothing clears my mind better than forest. Yesterday it was snow washed.

11 comments:

ElsaIlona said...

Lumipesu, joo, se on hyvä. :)

Katilein said...

Minä rakastan metsiä. Olen aina rakastanut. Lapsuuteni olen asunut melkein keskellä metsää, joten leikkipaikkakin oli luontevasti metsä.

P.K said...

Your forest looks beautiful in the snow. Forest walks are very healing and inspiring. I take my special walks around a pond. Happy New Year.

Merja said...

Mulla on ikävä meidän omaa metsää joka jäi Suomeen. Ihana siis katsella metsäkuvia täällä.

Mikä pipa edellisessä! Niin mainio.

Liivia said...

Minäkin tykkään lehtimetsistä! Meidänkin pikkupikkumetsä on sellainen. Mutta kuusi-ja mäntymetsät, en en.

maijanmaja said...

Olen samanlainen tuon suuntavaiston suhteen, onneton. Tosin olen huomannut, että se toimii aika hyvin käänteisesti. Lähden juuri vastakkaiseen suuntaan kuin suuntavaistoni sanoisi. ;) Toimii useimmiten...

nicole said...

Thank you for sharing your beautiful little forest island with us. My woodland rambles are the thing I miss the most since I hurt my knee. I can't wait to be all better, but in the meantime, I will enjoy yours.

Happy new year!

Pellon pientareella said...

Ihanat kuvat! Ei minullakaan mikään hyvä suuntavaisto ole, joten ihan vieraaseen metsään en kovin kauas lähde. Mutta minulla on jo vuosia ollut (ranteessa tai puhelimessa tai erikseen) GPS-laite, joka tallentaa reitin ja opastaa tarvittaessa takaisin lähtöpisteeseen. Se on vapauttanut liikkumaan uusissa paikoissa, pidän siitä todella. Ja niitä geokätköjäkin tulee haettua ties mistä ryteiköstä. Ja tietysti tuo uusi suunnistusharrastus on hyödykäs.

"Omat" metsäpaikat ovat kovin tärkeitä, sitovat elämään, samaan aikaan tähän hetkeen että iättömyyteen, olla samaan aikaan iso ja pieni.

eilen tänään huomenna said...

Olen joskus pohtinut mistä huono suuntavaisto johtuu. onko siitä mitään teoriaa? Oma lehmä ojassa. Minulla esim. meni monta vuotta hahmottaa esim Helsingin stockman ja vielä kymmenen vuodenkin jälkeen sattuu kämmejä...ja sekin harmittaa kun ulkomailla on paha lähtee yksin haahuilemaan tai saa tulla taksilla takaisin hotellille...

Kerri said...

I love your photos and I'm so jealous that you have your own forest! Looks lovely!

chenmeinv0 said...

ugg boots
ray ban glasses
tiffany jewelry
replica rolex watches
toms outlet
michael kors outlet online
cheap uggs
fitflop sale
louis vuitton outlet
kate spade sale
2016.12.10xukaimin