Saturday, January 16, 2010


Kun tulen meidän pihaan, hämmästyn aina uudestaan miten valkoista kaikki on. Ihan totta, joka kerta.
Keskimmäisen kuvan ryteikössä asuu jäniksiä. Istuin siellä ryteikön syöverissä ja katsoin jänönpolkuja, useasti kuljettuja reittejä. Joku mies käveli ohi, metrin päästä, muttei huomannut minua. Olisi varmaan pelästynyt jos olisinkin yhtäkkiä noussut esiin.
Tuli sellainen jänismäinen olo.

Kiitos kaikki kivoista kommenteista tuohon sairastelupostiin. Kyllä tämä tästä. Olette niin kivoja.


That tree thicket (? had to look the dictionary) in the middle picture is a home of many rabbits. I sat there one day in the middle, figuring out their paths. A man walked by, very close, but he didnt notice me. I felt like a rabbit.
Everytime i came home, i get surpirised by all the whiteness in the yard. Really, still everytime.

Thank you for your nice comments on the last post. You are so nice.

5 comments:

Liivia said...

Ai sairaina! Voi voi, multa meni ihan ohi, katselin vain hienoa kudonnaista...

Mä en kanssa lopeta ihastelemasta maisemaa, näin kaunista talvea ei ole ollut koskaan!

Kerri said...

I love the idea of all those little rabbits living together in such a magical place.

heini said...

:D sille kökötystarinalle!

Kirjailijatar said...

Jänismäinen olo kuulostaa kivalta! Olisi varmasti mies säihkähtänyt, jos olisit puskista hyökännyt. Välillä on mukava olla piilossa ja tarkkailla maailmaa vähän sivusta.

Rosmariini said...

Hieman myöhässä täältä toivon, että väsymyksen syy selviää. Minä olin ennen joulua niin umpipuhki etten tiennyt mitä tekisin - syyksi selvisi erittäin alhainen hemoglobiini ja kun vihdoin saatiin rauta imeytymään niin olo on kuin uudella ihmisellä. Toivon siis, että saat myös kokea "ihmeen". :-).
Jaksamista ja mukavia hetkiä pupuja seuratessa!