Monday, March 08, 2010



Viikonloppuna tapahtui paljon asioita. Kivoja asioita. Olen kuitenkin aika poikki nyt.
Poika A täytti 11 vuotta. Järjestettiin sarjakuvapaja. Sarjakuvissa seikkaili kauhea anagrammimato. Mies joutui lankaan. Myös: "ka-boom!", "räisk!"," aaargh!!"
Liisu nautti sanomalehdistä leikatuista valmiista puhekuplista. Hän piirsi "ukkoja" liimasi, leikkasi ja yllätyi. "Äiti mitä tässä lukee?"

Isompi lapsi menee tänään katsomaan asuntoa. Itselleen. Miettii josko hänestä tulisi isona kätilö. Minä mietin mistä sen huomaa kun on kasvanut isoksi.

Ja kaiken lisäksi tässä kaupungissa sortuu silta. Hämmentävää.



Lots of things happened this weekend. Nice things.
Boy A turned 11. We had a cartoon workshop: A monstreous anagram worm, silly jokes, "Ka-boom!" "Aargh!" etc.

My oldest daughter is going to see for a rental flat today. For herself. She is thinking about studying to become a midwife.
Wow. I´m thinking about growing up. When did i?

And also, in our town a great bridge is falling down. Really. So confusing.

12 comments:

Hipsu said...

Niin ne lapset vaan lähtee pesästä. Kai sitä on sitten kasvanut isoksi, kun on valmis kokeilemaan siipiään niin, että muuttaa pois kotipesästä omaan kotipesään.

Isa said...

Oh these pictures!!! It's spring, it's spring!

Merja said...

Ooh mitä kuvia!!

Joko teillä noin isoja, että kotoa lentävät.. Surettaako?

isoinpapu said...

HIpsu: mä olen vähän äimänä tästä muuttopuuhasta. Hauskaa että lapsi keksi saman toiveammatin, josta itse joskus haaveilin.

Isa: Yes! That´s what i want to reassure to myself: kevät!

Merja: Juu, näissä on narrausvaloa, ylivalottuneita :)
No joo, olen kyllä oikeasti vähän ihmeissäni nyt: esikoinen siellä armeijassa vielä puoli vuotta ja nyt tämä abi tuolla melkein pakkaa. Kyllähän sen tiesi että ne lähtevät, mutta sittenkin on vähän orpo olo. Ja just kun me vihdoin saatiin kunnolliset kahdeksan tuolia keittiönpöydän ympärille!

Kirjailijatar said...

Lasten kasvua on ihanaa, joskus hämmentävää, joskus pelottavaa seurata. Tuonne ne lentää maailmalle, eikä niiden perään enää pysty/tarvitse katsoa. Kuvissasi on ihana valo ja värit. Ja silta todella sortuu :)

piilomaja said...

Jotenkin mä niinku joutuisin mieluummin lankaan kuin putoaisin sortuvalta sillalta...

jonna said...

Meilläkin vietettiin synttäreitä viikonloppuna. Esikoinen täytti 7 ja sekin tuntuu hurjan isolta:)

Kuvat ovat aivan ihanat, etenkin ylin. Katson uudestaan ja uudestaan.

Matroskin said...

Höh, luulin suomenkielisestä, että esikoispoikasi haluaa kätilöksi. Se olisi ollut hieno uravalinta pojalta. Tai siis on se tytöltäkin.

Sari said...

Upeat kuvat minunkin mielestäni !

Ihmettelen minäkin, että milloin sitä on iso ... toisissa asioissa on ja toisissa ei.

Ihan maailman arvokkain ammattihan se kätilö olisi.

Anonymous said...

Interesting articles at that link: on the basis of my "investigation," I would take another route! I hope there is one?

fiuletti said...

Paljon sisältävä postaus. Ensinnäkin kuvat ovat mielettömiä. Ja tuo sarjakuvapaja, voi että vain, onnen lapset. Sitten tuo isoksi kasvaminen, siihen en vielä varmaan osaa sanoa mitään, mutta viisaammat ja kokeneemmat aina sanova että se aika tulee niin äkkiä. Pitäisi elää nyt niin täysillä kuin osaa. Minusta tuntuu että teillä eletäänkin. Mukavaa kevättä.

mänttipälli said...

Hienot kuvat. Varsinkin eka, jossa villihevoslauma laukkaa niin että pölypilvi nousee.

Jos ja kun lapsi muuttaa pois kotoa, niin se voi tulla kotiin kyläilemään. Ja te voitte porukalla kyläillä sen yksiössä/solussa!
Ja siitä tulis takuulla hyvä kätilö.