Thursday, April 08, 2010

sukulintu / a family bird




Olen nähnyt hienoja sukupuita siellä täällä netissä. Tykkään kovasti, ja yritän keksiä meille jotain hauskaa "sukupuuta". Neiti S saa tämän sukulinnun. Siihen tulee melkein vain nimiä, ei päivämääriä tai paikkakuntia. Nuo tuntemattomat ihmiset, nimet, kiehtovat kovasti. En ole tuntenut edes omia isovanhempiani. Ehkä siksikin.

Länsi-Suomesta: Amanda, Amalia, Elin, Eva, Fanny, Hilda, Hilma, Ida, Martta, Serafia, Maria.
Erland, Frans, Karl, Kustaa, Gustaf, Niilo, Nestor, Wilhelm.

Itä-Suomesta: Annaliisa, Anni, Eeva, Eevamaria, Elin, Ida, Karin, Maria, Saimi.
Abraham, Adam, Aatami, Antti, Heikki, Israel, Jaakko, Juhana, Matti, Pekka, Tuomas.

Kirjekuoria Liivian kuvan innostamana. Nämä lähtevät sille tyttärelle, joka muutti. Olen muuten tosi huono liimaaja. Sotken kaiken.

Jos kukaan on tutkinut Savitaipaleelta Vasaran sukua olisin tosi kiinnostunut. Siellä on pahan kerran kirkonkirjat tuhoutuneet useaan kertaan. En löydä äitini sukua kovin pitkälle. Paikkakunta merkittiin kuuluvan Viipurin lääniin.
Vasara olisi aika mahtava sukunimi. Olisi mahtava yhdistelmä mieheni kauniin, luontoromanttisen sukunimen kanssa.


A family bird for miss S. I´ve seen such wonderful familytrees around in the internet. Would like to make something cool for us too.
Old names are so fasinating. I never even knew my own grandparents, maybe that´s why these people interest me.

Envelopes, inspired by something i saw at Liivias. These will be posted to the one daughter that moved away.

Just in case anyone has finnish roots out there, and has searched the Vasara-family in Savitaipale (Viipuri, Viborg), i´d be very interested. The books there have been destroyed a couple of times, i cannot find my maternal ancestors. Some of them moved to U.S.A early 1900.
Just in case. One never knows. Maybe we are related.

16 comments:

Kirjailijatar said...

Sukututkimus on varmasti kuin seikkailu menneisyydessä. Minun äitini on tutkinut sukua ja jatkaa edelleen. On ollut kiehtovaa seurata, mitä kaikkea hän on löytänyt. Nimiä, joilla on tarina, joille voi kuvitella tarinan.

Kauniita kuoria, tyttäresi on varmasti onnellinen, että hänellä on tuollainen äiti.

Liivia said...

Ilahdun kun ryhdyit tosiaan kirjehommiin!

Mutta tuo sukulintu, mikä MAHTAVA idea! Tämän lainaan heti. Olen lukemattomat kerrat yrittänyt mahduttaa sukupuuta jollekin paperille. Mutta aina se leviää käsiin.

maijja said...

Mahtava kukko! Vitsiläinen, tosi hyvä idis! Ja hieno toteutuskin. Suitsutan.

niina said...

Hieno sukulintu ja niin hieno idea! Talletan tämän muistilokerooni.
Ja nuo kuoretkin..ihan mahtavia!

Minäkin haluaisin tietää enemmän suvustani,en tiedä juuri mitään..paitsi että toisen mummuni tyttönimi oli Spirof,mikä on aika mahtava. Ottaisin sen,jos en ottaisi mieheni nimeä (sitten joskus,kun mennään naimisiin:)) Mutta hieno on Vasarakin!

Liivia said...

Israel olisi muuten hieno pojannimi, no ehkä kaikuu aikalailla uskonasioilta, mutta hieno kumminkin.

Huomasin kerran paikallisella hautausmaalla kävellessä, että Serafia on ollut hyvinkin suosittu etunimi, ja ihmettelen ettei se ole saanut nykysuosiota siinä missä oikeastaan kaikki muut vanhat nimet.
No Elin ei myöskään ole suuressa suosiossa, mutta sen nyt ymmärtääkin!

Nimet kiinnostaa aina.

Hemppa said...

Ihana sukulintu! Mä olen jo vuosia etsinyt sukupuuta, josta pitäisin, huonoin tuloksin. Tämä lintu on kyllä hienoin tähän asti. Vau!

Vilppumaan Erika said...

Sukulintu, mahtavaa!

Kirjekuorien taiteilu on hienoa, varsinkin kun niitä kirjeitä nykyään saa/lähettää aivan liian harvoin. Minulla ja ystävälläni oli muinoin tapana askarrella aina kirjekuoret toisillemme lähetettäviin kirjeisiin. Löysin kirjenipun vanhasta matkalaukusta ja pääsi ihan itku, jokaisessa kuoressa elää selkeä muisto siltä ajalta.

piilomaja said...

Sain heti kaksi inspistä:
- kirjekuorihommat
- sukupuu.

JOS miehesi sukunimi olisi vaikka Vuori niin sä voisit olla Vasara-Vuori.
Vasara-Mäki. Vasara-Järvi.
Oi, vaikka mitä.

Piupau said...

Ihastuttava sukulintu!
Elämän koko kirjo löytyi täältä, viehättävä blogi. Tulen toistekkin.

isoinpapu said...

kirjailijatar: Mä olen hämmästynyt kun joissain kirkonkirjoissa on mukana esim. kuolinsyyt. Sitä katsoo hämmentyneenä kuinka jonain vuonna joku rokkoepidemia on vienyt melkein joka perheestä lapsen. LÖytyy sieltä toki kivempaakin tietoa joskus. HUrjaa elämää.

Liivia: Lapsi saikin jo kirjeen ja hehkutti, että hauska oli. LÄhetän lisää.
Hyvä! Sukulintujen kevätinvaasio! kaikkialle sukulintuja!
Ai juu, ja Elin, on usein ruotsalaistettu muoto ihanasta Elinasta. On se aika hassu kyllä sellaisenaa.

maija: Kiitos kiitos, suits suits!

niina: Mä olen niin lempeän ja (liiankin) kiltin oloinen ihminen, että tuo sukunimi voisi vähän terästää imagoa :)

hemppa: :)

vilppumaan erika: Voi että, mua harmittaa että suurin osa nuoruudenkirjeistä on kadonnut! Sulla on todellinen aarre siellä.

piilomaja: Ah, mummoni oli etunimeltään Lempi. mennessään vasaran kanssa naimisiin alkoi käyttää toista nimeään etunimenä. Ymmärrän kyllä. Lempi Vasara. Aika paha.

piupau: Oi tulekin!

heini said...

Nauran täällä mahdolliselle sukunimiyhdistelmälle :D

Tykkään sun ideasta napata vain etunimet. Tekee virallisluontoisista pitkistä nimistä paljon läheisempiä ja sen oloisia että heillä kullakin oli elämä.

Anni said...

Teidän suvussa on paljon kauniita nimiä. En ole ikinä ennen ajatellut mitä Elin suomeksi tarkoittaa, itse kun sen aina lausuttuna, jolloin merkitys katoaa. Kirjekuoret ovat ihania, voisin itsekin askarrellla.

Laura Proust said...

Nimet ovat aivan rakastettavia. Niistä voi jotenkin heti kuvitella valtavasti tarinoita. Tästä syystä muun muassa rakastan sukupuita, kuolinilmoituksia ja syntymäilmoituksiakin.

Sukulintu on ihastuttava idea!

Jonna said...

Nimet on kiehtovia. Vasarassa on kyllä aikalailla potkua! Minulla on osa sukujuurista Impilahdelta. Karjalasta sekin.
Meidän perhe kantaakin äitini tyttönimeä, jotkut ihmettelee, että miksi minulla ei ole isäni nimeä ja miksi kummassa en vaihtanut nimeä kun mentiin naimisiin. Ymmärtävät kyllä sitten, kun kerron syyn. Että taitaa riittää kuin viäntää savoa ei sen nimen enää sitä tarvitse toitottaa. Mutta vielä kuuden avioliittovuoden jälkeenkin meille tippuu toisinaan postia niin, että kuoressa lukee perhe Savolainen :/

Kerri said...

I love that bird you painted! It's gorgeous!

Suvi said...

Hei, eksyin blogiisi. Hassusti pisti tuo Savitaipale silmään. Mummoni eno asui siellä ja hänellä oli mylly. Nykyään mummoni asuu siellä. Se on aika mukava paikka.